how can it be possible to feel lonely among the people you love

Vietin illan serkkujen kanssa, ja sanoin isille että vanhemmiten haluaa viettää aikaa sukulaisten kanssa. Sä oot siis jo ihan ikäloppu, totes iskä. Puhuin isille autossa siitä miltä tuntuu menettää ja siitä, ettei ole ketään korvaavaa. Melkein kerroin sellaistakin mitä en oikeastaan jaksaisi ajatella tässä elämässä enää yhtään. En kertonut, koska en jaksa ajatella, vaikka asian osia näkyy lähes jokaisessa mun päivässä, mä en vaan kiinnitä niihin enää huomiota. En ole ehkä täysin done kaikkien asioiden kanssa enkä haluaisi asioiden to be left unspoken, mutten myöskään nää tilaisuutta jossa unspoken things jättäisi un-etuliitteensä pois. Hurtsin, jonka keikalle thank god sain varattua liput, Unspoken kertoo asioita jotka tuntuu omilta. Ainakin saan sen tulkittua tavalla, joka tuntuu mulle lohdulliselta.

Kuuntelen Lassin linkittämää Girlsin EP:tä ja tuntuu, että en voisi tällä hetkellä kuunnella mitään muuta, en kuuntele sanoja mutta tää fiilis on mun tää hetki. En ymmärrä miten on mahdollista tuntea itsensä yksinäiseksi samalla, kun näkee joka päivä kavereita ja on kotona vaan aamusin. Koulu on "ihan lomailua", mutta koska vapaa-aikana en oo kotona, alan väsyä. Tartten aikaa taas vaan itelleni.

Haluan lukea Harry Potter-sarjan alusta loppuun, vauhdilla osa kahdessa päivässä, pelästyä, ja ahdistua, kun Ginny viedään Salaisuuksien kammioon, raivostua Pimennolle just because, tuntea kyynelten polttavan silmien takana kun Sirius kaatuu holvikaaren sisään Bellatrixin loitsusta, oikeasti itkeä Dumbledoren hautajaisissa ja nauraa McGarmiwan kommentille siitä, että kattokruunu irtoaa Riesun ruuvatessa sitä toiseen suuntaan. Mä alotan huomenna. Mari kirjotti ihanan HP-juttusen blogiinsa ja voin tasan olla samaa mieltä että mun lapsuus olis ollu niin erilainen ilman Harrya, Ronia ja Hermionea. Aloin melkeen itkemään kun näin HP7-mainoksen, jossa lukee harripotterfontilla että "it all ends here", koska se on niin totta. "Nothing ever changes" vois pitää paikkansa, ainakin when it comes to Harry Potter. J.K. Rowling on nero, nero, nero. Ja mä meen nukkumaan, ehkä nään unta HP-jutuista ja todellisuudesta, jossa myös kirjoihin perustuvista elokuvista olis tehty ihan superhyviä.

weheartit

morning sadness on madina laken biisi

mutta mulla oli tänään morning happiness koska vietin klo 8-9.30 näissä merkeissä

Oli vähä tuskaa kammeta ittensä sohvalta bussipysäkille ja matikantunnille .... mutta tein sen. Tällasta lisää ! Skinsin 1. ja 2. kaudet on parasta.

Mua ärsyttää kun kaikki blogeissa vaan valittaa koko ajan tästä talven pimeydestä ja mustuudesta. Ilmeisesti talvipimeä did not exist ennen ku asiasta saattoi valittaa julkisesti blogissa... Ja hyvät läpät ulkomaailman ja vaatemaailman mustuuden kohtaamisesta melkein jaksaa naurattaa. JOO tuolla on mustaa ja pimeetä mutta vois ehkä valittaa vaikka jostain mille vaikka prob vois tehdäkin jotain ? Ai ei ? Fine. In that case kerron vaan että tää pimeä, kylmä ja ahdistavan pimeä ja kylmä ja did i mention että tänään oli pimeetä jo neljältä, päivä oli erittäin kiva, iltapäivä/ilta meni emman kanssa stadeillessa, ja käytiin kattomassa Due Date, joka oli iha hervoton ja nauratti täysii :----D Jos siis pimeys ja masennus uhkaa, tsekkaa toi edes siks että siinä on Robert Downey Jr.

s is for... tuesday

sataa lunta

sattuu

skins

sookie stackhouse

super Hurts tulee tammikuussa, I'm in heaven ja sitärataa.

sain antibiootin ja muuta töhnää

salibandyliikkatunti

superhyvää ruokaa

superihanan Hetan kanssa

sairaan hauska ja tsemppaava luento koulussa

syksyn yo-tulosten tulo perjantaina jännittää

sairasta, että harry potter-sarja loppuu pian for good. I never liked the movies, mutta olis parasta lukee ne kaikki putkeen ja eläytyy nii paljon ku lapsena. Plain rakastan niitä kirjoja.

siispä pois koneelta.

never have i ever...

come on, let your colors burst

Mikä on ärsyttävämpää kuin oottaa 50 minuuttia baarin puolella tilaamatta drinkkiäkään sitä, että pääsee pöytään ? Se, että sen 50 minuutin odotuksen jälkeen annoksia joutuu vielä odottamaan 40 minuuttia. Thank god ruoka oli hyvää, ja seura. Söin megahyvää tonnikalaa appelsiinipippuri (?)kuorrutteella ja nuudeleita. Ja jotain ananaspaprikaomenakurkkusipulia.

Olin hairdresserillä enkä värjänny hiuksia, ehkä eka kerta noin viiteen vuoteen. En vaa jaksa vaurioittaa hiuksii värjäämällä niitä jos väri(ttömyys) ei häiritse mua. Kampaajalla vois käydä vaikka joka päivä vaan siks että joku pesee hiukset niin että hieroo päätä samalla.

Ihan parasta laatua teille tarjoili Meriviikset.

Yleensä kun ihmiset lukee jotain kirjaa "kevyenä" ja hömppänä joidenkin "oikeiden" kirjojen välissä, ne lukee jotain chick-litiä, mutta mä luen aina välilukemisena mitäänsanomattomia suomalaiskirjoja. Lopetin just eilen kirjan nimeltä Miten niin valo, enkä ees muista kuka sen on kirjottanut (*tarkistaa*: Marjo Niemi. Kappas kun en muistanu), ja se oli todellatodella tylsä enkä kaiken lisäks tajunnu siitä mitään. Vajaa 200 sivusen suurteoksen läpikahlaaminen vaati multa ennenkuulumattoman lähes-kuukauden, mut koska mähän en jätä kirjoja kesken ellei oo ihan "pakko" eli kyseessä on vaikkapa Tuntematon sotilas, jota väänsin sellasen 150 sivua ja luovutin (vaikka oli koulutehtävä), niin lukeahan se piti. Tosta valokirjasta jäi plain agony vaan mieleen, ei mitään positiivista ja halusin vaan nopeesti eroon siitä. Silti tavallaan halusin tietää, mitä hahmoille käy lopussa. Luin kirjan, mutten saanut tietää sitä, koska kerronta oli way too epäselkeää ja hienostelevahkoa. Tollasia suomalaisia mitäänsanomattomuuksia ja vaikeeselkosia (ja siis kehuttuja, miks oonki niitä lukenu) on ollu kanssa esim Joel Haahtelan Lumipäiväkirja ja Reidar Palmgrenin (joka taitaaki kirjottaa ruotsiks itse asiassa) Tunneli.

Sen sijaan noi Sookie Stackhouset toimii. Tosin ykkönen oli ehdottomasti paras näistä kolmesta ja neljännen alusta mitä nyt oon lukenu, ja 1 ja 2 on suomennettu kanssa ihan loistavasti. Kolmoskirja, Club Dead, ei ehkä ollu nii hyvä ku oisin halunnu, mutta Dead to the World-nelososa on vaikuttanu lupaavalta. Olin aika varmakin että muut ei voi olla nii tykkejä kun ykkönen, ja right I was.

Noniin en jaksakaan analysoida nyt enää vaan meen nukkumaan nyt kun ton megaruuan turvotuski o vähä helpottanu :---D Huomenna Lassi tulee tänne, I've missed him, ja illalla suunnataan Aliisalle bileisiin, ja otetaan kanssa Heta mukaan. Haluisin äänestää seurakuntavaaleissa mutta en tiiä ketä, en luota ehkä vaalikoneisiinkaan.

Ihanatihanat kirjakuvat weheartit ! Myös väleissä, joihin ne eivät sovi.