Vuoden 2013 parhaat albumit

2013 oli ihan hyvä levyvuosi. Ostin nopeiden laskujen mukaan 20 levyä, joista osa toki on ilmestynyt aiemmin kuin 2013. Listaan 9 mielestäni parasta levyä (yheksän lähinnä siks että se näytti semikivalta noin aseteltuna - tosin toi Midnight Memories pilaa kaiken. Aina). Paras ostamani ei-2013 levy oli Conor Maynardin Contrast. En aluks oikee lämmenny mutta joOOoOOOO nyt oon suuri Conor-fani. Kuinka yllättävää.

 Arctic Monkeys - AM // Little Mix - Salute // Rudimental - Home

London Grammar - If You Wait // The 1975 - The 1975 // Bastille - Bad Blood

One Direction - Midnight Memories // Paramore - Paramore // Union J - Union J

AM (6.9., Domino)

Arctic Monkeys oli mulle uus tuttavuus tänä vuonna - totta kai oon nimen kuullu siellä täällä vuosikausien ajan, mut joskus alkuvuodesta aloin näkee esim. Instagramissa hehkustusta Do I Wanna Know? - biisistä ja kiinnostuin. Olin kuullu ja tykästyny R U Mine jo aiemmin, mut en tiennyt että sekin tulis tälle levylle. Toivon että maailma antaa mulle mahdollisuuden nähä AM livenä. Tässä levyllä on 12 biisiä, joista neljä ekaa ja neljä vikaa on loistavia, jättäen väliinsä neljän vähän täytebiisin kohdan.   Arctic Monkeysin cover Draken Hold on we're going home -biisistä on yks paras juttu mitä oon kuullu. Tavoite elämässä: olla niinku Arabella samaa nimeä kantavassa biisissä, ja että joku laulaa mulle I Wanna Be Yours serenadinomaisesti. 

Salute (8.11., Syco/Columbia)

Luonnollisesti olin Little Mix -fani jo ajat sitten, mutta tän levyn myötä LM nousi mun lempibändien listalle lopullisesti. Tytöt on kehittyny laulajina ihan uskomattoman paljon, ja tykkään siitä, miten paljon harmonioita tällä levyllä on. Muun muassa Salute ja Stand down on parhaita Little Mix -kappaleita koskaan, ja samalla ne on niin voimaa antavia female/feminist anthems että oon niin ilonen !!!! Toivon että Salutesta tulee video jossa tytöt marssii jossain armeijatyyppisissä vaatteissa ja kaikki naiset maailmasta liittyy niiden marssiin. Ladies all across the world listen up we're looking for recruits !!! Heikompia biisejä on muutama, tai lähinnä tylsempiä. On myös suurta kontrastia esim. biisien Boy ja These four walls sanomassa. Boy on myös upee a capella. heart eyes emoji Little Mixille !

Home (29.4., Asylum Records/Atlantic/Black Butter)

Kiitos aktiivisen Englannin radion kuuntelun kuulin Rudimentalista huomattavasti ennenku suomalaiset havaitsi että Not Giving In kuulostaa semisti nakkiveneeltä. Tällä levyllä ei oo yhtäkään huonoa biisiä (joskin skippaan kyseisen Not giving in), ja artistit jotka Rudimental on saanu feattaamaan, on loistavia. Esimerkiksi John Newmanin äänestä tykkään paljon ja onkin pitäny kuunnella myös herran omaa levyä. Lempibiisejä on avaus- ja nimiraita Home ja Angel Hazen feattaama Hell could freeze.

If You Wait (9.9., Metal & Dust)

Oli joku kaunis talvinen iltapäivä ja istuin bussissa ku Greg James soitti ekan kerran Wasting my young years Radio 1:llä. Se oli menoa sitte samantien, oon niin kiitollinen ihanalle Gregille tästä bändistä ! Sit LG oli vähän aikaa hiljaa ja keväällä tuli seuraavat sinkut ja mä vakuutuin entistä enemmän. Tiiän että laulaja Hannah Reidin ääni jakaa mielipiteitä, mä oon sillä tykkäävällä puolella. Wasting my young years kertoo mun elämästä ja tuun siitä iloseks ja surulliseksi samaan aikaan. Hannahin ääni on myös tasan samanlainen livenä, mikä on erittäin vakuuttavaa. Voisin oikeesti nimetä kaikki biisit mun lemppareiks, mutta esim just WMYY, Strong ja Hey Now. Kuunnelkaa.

The 1975 (2.9., Dirty Hit/Polydor)

Kuulun siihen ärsyttävään koulukuntaan jota ärsyttää ne The 1975 -fanit, jotka hyppäs kelkkaan sen jälkeen kun Harry Styles tweettas niistä. Oon myös ekstraärsyttävä, koska kerron myös kaikille kuinka muistan miten Nick Grimshaw soitti ekaa kertaa Chocolatea joskus reilu vuos sitten ja miten livetweetattiin sitä Twitter-tyttöjen kaa ja se oli parasta. Toivon että pääsen Ruisrockiin tsekkaamaan pojat kun kesällä kerran tänne asti tulevat ! Tykkään laulaja Mattyn lauluäänestä ja -tyylistä ja biisien taustoista, joista löytyy kilinää ja kolinaa joka lähtöön. Ei vitsi oli mun lempiasia ikinä ku the 1975 coveroi What makes you beautifulin !!!! Se on paras cover. Yks niistä. Musta on hyvä ominaisuus, jos parhaita biisejä on vaikee valita, koska moni ei ehkä toimis yksinään, mutta toimii saumattomasti kokonaisuudessa. Sanotaan silti Girls ja Menswear. 

Bad Blood (4.3., Virgin/EMI/Universal)

Vähän isompien levy-yhtiöiden tuotokseen sitten. Nick Grimshaw ja Radio1 on syynä myös tutustumiseeni Bastilleen. Pompeii oli musta loistava, mutta Bad Blood oli se miks lopullisesti kiinnostuin. Tykkään Dan Smithin laulutavasta (ja naamasta….) paljon ja lyriikoista. Ja siitä, että Danin aksentti tulee niin vahvasti läpi. Levyä on kritisoitu siitä, että parhaat bisiit on jätetty pois… Mä en ollu kuunnellu mitään ep:tä ennen ku kuulin radiosta, joten en oikee osaa ottaa kantaa, koska mulle tää toimii kokonaisuutena tällasena. Lempibiisejä Bad Blood, Overjoyed ja Laura Palmer.

Midnight Memories (25.11., Syco/Columbia)

Kun ekaks twin top 8 levyt, ei tää ollu sillä listalla. Syy on yksinkertasesti se, että eka puoli tästä levystä on loistava, toinen lähes pelkästään filleribiisejä. Raja menee 9. biisin jälkeen (poislukien eka biisi Best Song Ever, joka ei nimestään huolimatta oo paras biisi ikinä). Joo, poikien vocal abilities on entisestään parantunu, joo tää on huolellisemmin tehtyä ja joo, pojat on osallistunu biisien kirjottamiseen enemmän. Tiedän myös että pojilla on älytön sopimus, joka edellyttää niiltä yhtä levyä vuodessa, mutta toivoisin silti, että tän julkasua ois lykätty vuodella, ja julkastu hyvä levy, jossa ei juuri fillereitä ole. Ikäväkseni huomasin myös, että useemman ku yhden bisiin lyriikat on melko problemaattisia. Lähinnä kuuntelenkin yheksää ekaa biisiä, ja Diana on mahdollisesti paras 1D-kappale koskaan. You and I on myös loistava, oon kyllä innoissani kuulemaan näitä livenä. Oon ihan tyytyväinen, että osaan olla puolueeton ja kritisoida myös asioita, joita rakastan. Se on yhtä tärkee taito ku osata kritisoida "vihaamiaan" asioita - juttu, jonka aika moni erityisesti fani usein unohtaa, ja sekottaa kritiikin "vihaan."

Paramore (5.4., Fueled By Ramen/Warner)

Eka levy kolmejäseniseltä Paramorelta. Tätä edelsi muutama sinkku vuosien varrella, jotka vaikutti lupaavalta, tosin edellinen pitkäsoitto brand new eyes ei edelleenkään oo musta erityisen hyvä Paramore-levy. Epäilykset haihtu tasan siinä vaiheessa ku kuulin ekan kerran sinkun Now (kiitos vaihteeksi Nick Grimshawlle). Soundi oli erilainen, mut ei liian. Hayleyn omaleimaset lyriikat on edelleen siellä, joskin suurin osa siitä vihaisesta Paramoresta, johon RIOT!:lla rakastuin, on poissa. Ymmärtäähän sen jos elämässä menee hyvin, ni on ehkä hankalampaa kirjottaa vihasia tekstejä. Tässä on muutama vähän täytebiisi, esim. Daydreaming, Last Hope ja Proof. Jotka myös on rakkauslauluja, jotka on epätyypillistä Paramorea. Parhaimmistoa on Fast in my car, Grow up, Part II ja Anklebiters. Erityisen ilonen oon Part II:sta, joka on nimensä mukaisesti jatkoa RIOT!n Let the flames begin -biisille, joka sattumalta on mun lempibiisi Paramorelta, jos yks pitäis valita. Tää ei oo RIOT!:n tasonen levy (tiedän että erittäin moni on tästä eri mieltä), mutta musiikillisesti suoranainen mestariteos, jonka uskon vielä kasvavan mulle lisää.

Union J (28.10., RCA/Syco)

Olin niin ilonen ku toi levy tuli koska en muistanu et olin tilannu nimmaroidun version ! Suurin ongelma tällä sinänsä hyvällä poplevyllä on pituus. Levyllä on 9 originaalibiisiä (joista kaks oli jo julkastu sinkkuna) ja yks cover sekä bonusversiolla yks originaali. Mun mielestä 10 biisiä on liian lyhyt (joskin Paramoren 17 on liikaa), ja nimitänkin tätä ilkeästi "extended ep." Pojat on ite sanou että toivovat julkasevansa vuonna 2014 "paremman albumin" ja ihan suoraan sanottuna sen ei luulis olevan vaikeaa. Union J ei oo kokonaisuus, se on rypäs hyviä yksittäisiä kappaleita. Biisit sopii poikien äänille ihan hyvin, mut koska erityisesti Jaymi on yks parhaita laulajia joita tiedän, ja muutkin hyviä, vois vähä haastavampiakin biisuja olla. Amaze me on ainoa kunnon powerballadi (ja sitäkin parempi), sellasia kaipaan ens levylle enemmänkin. Mun lemppareita on kaikki paitsi Demi Lovato cover Skyscraper ja Head in the clouds. Ehkä eniten Amaze me ja Where are you now, jotka on poikien lempibiisit esittää livenä, btw. Ootan erittäin innolla tänä vuonna julkastavaa tokaa levyä, ja uskon sen pääsevän myös top 9 (tai vastaava) listalle vuonna 2014 :)

Muita hyviä levyjä oli mm. Hurtsin Exile ja Jessie J:n Alive. Exile on vähän tasapaksu ja Alivella muutama loistokappale mutta ei kokonaisuutena maailman ihmeellisin. 

Harryn paras tatska jonka se meni peittämään rumalla isolla ankkuritatskalla. RIP. 

Mulla menee vähän paremmin nyt. Oon saattanu keksiä syyn monille viime aikasille terveysongelmilleni, ja koska en oo vielä juossu tarpeeks lääkäreillä ja täytelly tarpeeks Kelan ja vakuutuksen lappuja, alan nyt selvittämään tätä. Parempaa alkanutta viikkoa kuin viime viikko kaikille !

xxxmeri

Up spoke up spoke a mockingjay

Tekis mieli kirjottaa auringonpaisteesta, mutta kaikkihan tietää, miltä se tuntuu kevään ekana päivänä, miten se taistelee takatalven tuulia vastaan ja hymyilee. Mutta kuitenkin ajattelen, ettei kukaan ei voi kokea sitä ihan samanlaisena ku mä. Tunteet on samanlaisia, omat tuntuu niin ainutlaatuisilta ja vaalittavilta salaisuuksilta, vaikka jokaista mun kokemaa tunnekuohahdusta todistaa omassa päässään ja mielessään tuhat muutakin ihmistä. Pitäis ottaa vastaan se, kun joku sanoo "mä tiedän miltä susta tuntuu" eikä aina epäillä ja kyseenalaistaa, nostaa itteään korokkeelle jolla mun tunteet on arvokkaampia ja vaikeemminselitettäviä kuin sun. Ihmiset harvoin haluu toisille pahaa, ja monet oikeasti tietää mistä ne puhuu ja haluaa auttaa. Kaikki ajattelee, ettei kukaan ymmärrä mua, kun usein tilanne on vain se, että on liian tottunut omaan tilanteeseensa eikä edes halua, että kukaan ymmärtäisi ja auttaisi.

Ihminen haluaa olla onneton. Se on niin paljon inspiroivampaa kuin onni. Kaikki haluaa express to impress, eikä kukaan tunnu nauttivan elämästä sen itsensä vuoksi. Miksi inspiraatio on niin tärkeää, ja mitä se edes on ? Kaiken pitää tuottaa elämyksiä, ja olla inspiroivaa. Suuri ruokakauppaketju mainostaa olevansa enemmän kuin ruokakauppa, ja luultavasti tuottaa ruokakauppakokemuksia asiakkailleen, koska tavallinen kaupassakäynti ei enää riitä. Hetkessä eläminen on unohdettu, tai ainakin siinä elävä ihminen kirjoittaa inspiraatioblogia elämästään. Koska kaikkea on liikaa, on liian helppo kadota omaan päähänsä ja ajatuksiinsa, liian helppo ajatella olevansa tosi erilainen kuin kaikki muut, ajatella, että omat tarpeet on liian isoja täytettäväksi, eikä jaksaa edes yrittää. Jos aina pelkää sitä, että sattuu, luultavasti säästyy kivulta, mutta myös elämältä itseltään.

Mäkin pelkään sitä, että muhun sattuu. Mutta haluan myös uskoa elämään, ihmisiin ja avun saamiseen.

Ei se ehkä ihan noin helppoa ole, mutta se vois olla.

I know it feels like we're never coming back

Luin just Imagesta kolumnin, jossa kolumnisti pohti sitä, ku nykyään porukka käyttää bändipaitoja, vaikkei kuunteliskaan niitä, ja jotku ketjukaupatki myy bändivaatteita. Musta se on suht järkyttävää ja selitin ketjukauppabändivaatevihaani äidille tänään :-----D Bändipaidat on tehty bändien faneille obviously, to support and shit ? Musta on kauheeta ku jossai H&M:ssä myydää guns n' roses tai nirvanapaitoja XDDD niitä käyttävät henkilöt ei oo kauheen korkeella millään uskottavuuslistoilla. Kaikki hipsterindievaatekatumuotiblogit pursuu pitkätukkasia farkkusortsityttöjä, joiden päällä roikkuu toinen toistaan taidokkaamin palasiks leikeltyjä the doors- tai rolling stones-paitoja. Onks tää ny sitä muotia, mistä mä en mitään ymmärrä ? Gosh. Tietenkään ulkonäöstä ei voi päätellä, millasta musiikkia tyyppi kuuntelee, mut jonku suuntasia vinkkejä se kyllä antaa. Ironisinta on, että nyt ku ysärikama on taas muotia, ni johan näkyy kurt cobain forever- ja nirvanapaitoja joka paikassa. Entä ens vuonna, ku vaikka 60-luku tulee muotiin taas ? Doorsia vaan päälle, ja taas ollaan trendikkäitä. Bändivaate oli alunperin kannanotto, kirjottaa se kolumnisti jonka nimen jo ehin unohtaa. En keksi kovin nasevaa pointtia tälle teksinpätkälleni, kuha kerroin ettei oo ihan mun juttu pukeutua bändivaatteisiin vaan muodin takia :---D Enkä sano tässä että kukaan esim mainittujen bändien vaatteita käyttävä kuuntele niitä oikeesti tai osta niitä vaatteita jostain muualta ku hooämmästä. There's a time and place for being butthurt, miettikää tarkkaan onks tää se before you act.

Ja sitten ajankohtaisaiheisiin. jouluaiheinen soittolistani spotifyssä, olkaa hyvä. Oon pro näiden juttujen kaa, en siis saanu tota mitenkään hienommin näkymään heHE ! Eritoten Santa Baby by VersaEmerge on tän joulun biisi ollu mulle t. jonkinasteinen joululauluhater.

Siivoominen on kivaa ku inspaa ja näkee työnsä tuloksen. Ja tässä kämpässä näkee nyt ! Hyvä fiilis jouluun, kuha ei kato ikkunasta ulos XD Joulufiilis syntyy mulla siitä, että kuuntelen Hawthrone Heightsin If Only You Were Lonelya about repeatilla ja saan luettua Harry Potter seiskan loppuun. Viime vuonna olin hitaampi ku tänä vuonna, ja jouduin itkemään aattona, ku sain vasta sillon päätökseen jokasyksyisen Harrimaratonin. Tällä kertaa itkettävin kohta oli ohi jo eilen, ja murskaava harri-loppu-taas-tunne tuli tällä kertaa siis jo tänään ! No crying on the christmas eve :----D Suurin osa mun tilaamista joululahjoista ei ehtiny jouluks Suomeen, mutta ehkä se ei niiin paljon haittaa :-----) Ostin itelleni lahjaks OnePiecen, josta en oo saanu kuvaa aikaseks vielä, saa nähä jaksaisko huomenna vaikka lahjojen ohella kuvailla sen ! Ostin muuten kanssa pinkit farkut at last, ilo ! Paketoin äsken isin ostamat lahjat ja oon siivonnu mun huoneen lattiasta kirjaimellisesti kattoon. Koristeltiin kuusi ja jouluporo (tällä kertaa jäi hirvi saamatta) on marinoitumassa.
Kliseisesti vois sanoa että oon jo saanu aika hyviä joululahjoja kun pari isompaa ihmissuhdekriisiä on selvitetty ja asiat on hyvin :------)  Onneks. A, kun kuitenkin luet tätä, niin kato osaan mäki olla ällökliseinen ja herkkä pus ! Sillä linjalla jatkaen toivottelen hyvät joulut kaikille ihanille. Meiän ravintolan kenttäpäällikkö totes mun hiuksista että nythän sun ei tartte käyttää tonttulakkia ollenkaan, ku on sen väriset hiukset jo. Vielä pitäs käydä joulusaunassa ja kattoo äidin kaa LoveActually, sit on kaikki kohallaan :-------)

joyeux noël / hyvää jouluuuuuuuuu kaikki ! 

19 - I may grow up, but I won't ever be a grown-up

Vietin eilistä synttäriä melko ei-perinteiseen tapaan: pesin pyykkiä, nyhdin voikukkia pihasta ja KATOIN LÄTKÄÄ :-----D Vaikka jäälajia harrastan itekin, ei toi miehisempi luistelu oo ikinä kiinnostanu, ja tää oliki eka matsi jonka oon koskaan kattonu kokonaan. Kun se 1-1 maali tuli, nostettiin Hetan kaa kädet ilmaan ja huudettiin spontaanisti. Perin ei-meijän tapasta... Kerrankos sitä. Vikoissa maaleissa vaan nauratti.  Olihan se siistiä, että noi ton voitti, mutta en mä lätkää tajua. Mun veli sano että tän hypetyksen tajuis paremmin jos ne ois voittanu ekaa kertaa, ja oon samaa mieltä. (Taino, eihän tosta jengistä kukaan aikasemmin oo voittanu.) Silti "kansallissankareiks" nimeäminen tuntuu aika paksulta, enkä mä lähtis allekirjottamaan väitettä siitä että "koko Suomi rakastaa Leijonia". Tiiän ihan omasta lähipiiristäkin aika monta lätkähateria nääs. Mä en jaksa kattoo lätkää, koska yleensä ne matsit on tylsiä, ja koska en tunne sääntöjä, oon aika pihalla. Vähiten tossa lajissa mä tykkään niistä tappeluista. Musta on naurettavaa, että aikuiset ihmiset (ja junnut tietty myös) menettää kontrollin kokonaan, toi on kuitenkin vaan peliä (niinku Leijonatkin sano). Sikskin tosta tehään liian iso juttu, koska oikeesti kyseessä on vaan yhen lajin kisasta. Ehkä lätkäinnostus opitaan kotoa tai jotain, ja se on vaan juttu jota ei voi tajuta jos ei oo kasvanu kiinni siihen :------D Olihan toi Granlundin maali hieno jne mutta tartteeko siitä hehkuttaa edelleen :----D

1. Lauantaina vietettiin Juulian ja mun synttäreitä, meille ku on siunaantunu sama syntymäpäivä. Lepposat bileet kulu pitkälti Euroviisujen parissa, niitäkään en oo koskaan ennen kattonu ! Enkä mitään oo menettäny. Oli ihan kauheeta. Suomen biisikin oli tylsä jne mutta olihan se nyt musiikillisesti paras noista renkutuksista. Se Azerbaidzanin (tää on Wikipedian kirjotusasu mut jotain muuta oon kanssa nähny, pakkoko on ottaa noin vaikee maan nimi) biisi oli yksinkertasesti kauhee, enkä mä kyllä siitä enkä melkeen mistään muustakaan enää muista mitään, niin taidokkaan mitäänsanomattomia ku olivat. Isi kysy että voisko joskus laittaa musiikkikilpailussa musiikin etusijalle politiikan sijaan. Samaa kyselee tytär. Myötähäpeän määrä oli myös huikee kun katteli niitä biisien suomennoksia. Myös ihan se että Eurovision on suomennettu Euroviisuiks on aika karua. Way to go ! Nojoo onneks neki skabat ja hehkutukset on nyt ohi.
 2. ja 3. Äiti toi kukkia ja uuden Bossin hajuveden aamulla sänkyyn :---) Aamiaista en saanu sänkyyb, mut isi teki superfoodraakaravintoterveysaamiaisen mulle silti :----) Toimi. Sain Teemulta lahjaks pyörään Barbi-kellon että "voit nyt pyöräillä töihin turvallisesti". Se koristaa jo mun pyörää ja ootan innolla keskiviikkoa ja työmatkaa :-----D Ton sellasessa aluspahvissa luki "Cool" ja "yeah". Hyviä myyntivaltteja.
4. ja 5. Ihanin juttu oli toi Aliisan kortti. Toi on niin hieno, en voi hehkuttaa tarpeeks ! Arvostan niin paljon kaikkia juttuja tossa, ehkä erityisesti SWS:n lyriikkaa vaikkei Aliisa edes ite niitä kuuntele (am I right ?), se vaan on tossa koska se on mulle tärkee juttu :----) Myös tota balettitanssijaa jolla on viiksihame arvostan - tässä viittaus myös nimeen Meriviikset, jolla jotku koulukaverit mua kutsuu :------D Kiitos vielä vaan, Aliisa !! Toi on esillä mun huoneessa, koitan keksii sille jonku pysyvän, esilläolevan paikan :----)
6. ja 7. Ja tollasissa kamoissa sitten itse syntymäpäivääni vietin. Kalkkunamekko on lemppari. Mietin että olikohan ehkä liikaa raitasukkikset ja toi takki ja vielä kukkakengät mutta sitten päätin että ei mua oikeestaan kiinnosta. Musta noi oli kivat. Ihana toi koulu tossa taustalla, onneks on peruskoulut käyty (ei tosin tuolla, onneks).

Musta tuntuu että mul ois nyt paljon asiaa, mut en jaksa enää kirjottaa, meen nukkuu koska huomenna taas tiedossa perin mielenkiintoinen opus tekstilajien kääntämisestä. Jos oikein hyvin käy, myös runojen yms analyysia pääsen lukemaan. Se kirja on melko perseestä, saanko sanoa suoraan. Öitä !

hh-skeletons

Vaikka innostunki aina helposti uusista levyistä ja tuppaan aatteleen heti oston jälkeen, että joka ainoa mun ostama levy on taidetta ja ehdottomasti bändin paras, oon mä tehny aika hc-virhearvioitakin noin :----D Ja huomannu parin kuuntelukerran jälkeen, että esim. nääkin levyt ois sinne jäänsärkijään voinu jättää: Panicin Pretty.Odd. on musta plain tylsä ja Cobrastarshipin hot mess sekava sekä Pmoren brand new eyes heikko esitys, mut tällä kertaa voin hehkuttaa jo lähes syystä ! En oo sitä mieltä, että Hawthorne Heightsin Skeletons ois bändin paras levy, koska If Only You Were Lonely on, eikä edes tokaks paras, sen tekee The Silence in Black and White, mutta kyllä tää vähän analyysia ansaitsee ! Eli: jos et siedä HH:ta tai analyysia tai kumpaakin, suosittelen passaamaan seuraavan. Muussa tapauksessa eteenpäin.

Kattelin vähän millasia arvosteluja tästä on kirjotettu, ja ei oo oikeen uponnu kuuntelijoihin. Musta, niinku monesta muustakin, tää ohittaa vuonna 2008, vuosi Casey Calvertin kuoleman jälkeen ilmestyneen Fragile Futuren. Ymmärrettävästi unclean-osuudet puuttuu uncleanlaulajan kuoltua FF:ltä kokonaan. Ja, vaikka mä tykkäänki JT Woodruffin äänestä paljon, toimi laulupuoli paremmin clean/unclean-yhdistelemänä, kuin pelkkänä cleanina FF:llä. Skeletonsilla haetaan taas tätä uncleania meininkiä, ja Wikipedia peräti mainitsee että Micah Carli ois ottanu Caseyn paikan "unclean vocalist"ina vuodesta 2009 alkaen. En menis niin pitkälle, että sanoisin Skeletonsilla olevan unclean/"karjunta"-kohtia, mutta ainaki ihan Woodruff ite laulaa paljon ponnekkaammin ku FF:llä, ja on tuolla pari kohtaa, esim. biisissä Here I Am, josta saattais sanoa, että taustat on uncleaneja. Tosin toi varmaan viittaa myös Caseyn osuuksiin livenä vanhoja biisejä soitettaessa.... en vaa oo kattonu mitää uusia livejuttuja noilta. 

Siinä missä Fragile Future takertui vaan Caseyn kuolemaan jokaisen biisin sanotuksista aina Calvertin vaimolle omistettuun levyyn asti, Skeletons menee eteenpäin. Vaikka levy alkaakin biisillä Bring You Back, josta voi, ilman mitään taustatietoa (paitsi ehkä just se, että Calvert on kuollut, ja sen tiedon saa vaikkapa ton levyn kiitoksista, joissa kerrotaan että "this record is dedicated to our fallen brother Casey Calvert") sanoa, että se on siis Caseylle tehty, mutta muuten biisit tuntuu jopa käsittelevän muitakin aiheita. Musta on alusta asti ollu muuten mielenkiintosta se, että vaikka kaks ekaa levyy ei siltä kuulosta, on niissä sanotukset aika rakkaus- ja kaipauskeskeisiä, kun taas näissä kevyemmiltä kuulostavissa levyissä aiheet on jotain ihan muuta. No syynä saattaa ehkä olla jamppojen ikääntyminen ja naimisiinmeno ja lapset..... Ja okei ehkä rakkaan bändikaverin kuolemakin saattaa muokata biisien aiheita, ehkä helpompi kirjottaa siitä ku edelleen jostain "embrace forever my sweet girl" vaikka siis ainakin JT ja Eron tuntuu levyillä vaimojaan hirveesti kiittelevän (amis: i love my life - and i love my wife). Eiku tää kappale alkaa mennä jo levyanalyysin ulkopuolelle. 

Noista laulujutuista vielä, että Fragile Future, joka siis on tullu melko lyhyt aika C:n poismenon jälkeen, kuulostaa lauluosuuksia myöten aika aneemiselta. Woodruff ei heittäydy täysillä eikä tunnu eläytyvän niin paljon ku Skeletonsilla (eikä varsinkaan niin paljon ku edellisillä). Tällä levyllä kuitenki sen mun mielestä ihana ääni pääsee esiin taas kunnolla, ja lyriikat, joista tällä bändillä paljon pidän, on taas vähän helpommin lähestyttäviä. Levyn hyvät biisit painottuu alkupuoleen, ja keskivaiheilla levyä on pari heikompaakin biisiä, ja sitten taas kaks vikaa biisiä kasaa paketin sellaseks hyvinkuunneltavaks köntiksi. Hieno sanavalinta hermanni. Musiikillisesti muutos ei oo kahen ekan ja kahen uudemman levyn välillä niin suurta, keventyny on toki, mutta edelleen kuulee, että taitavat jätkät siellä soittimissa on kiinni. Ja se toimii.

Googlen kuvahaussa ku hakee Hawthorne Heights, on melkein kaikissa kuvissa jätkiä viis. Ne ei oo siis Caseyn kuoleman jälkeen ees uudistanu tota promokuvastoa ihan hirveesti, ja ehkä kannattais ihan pikkuhiljaa varovasti move along. Pojat hei, te teitte Caseylle levyn, Fragile Futuren, ja se varmasti arvostaa sitä paljon. Mä ja muut fanit arvostettais sitä, että saisitte musiikkinne edelleen kuulostamaan samalta, tai samemmalta kuin kahella ekalla levyllä. Sanon edelleen että If only you were lonely on loistava levy ja yks parhaita varmaan mitä oon kuullu, ja että on nää kaks uuttakin hyviä, siis Skeletons kuitenkin huomattavasti parempi kuin FF, mutta että voisitte kokeilla, uskaltaisitteko antaa uudelle uncleanlaulajalle tilaa neljän koplassanne. Five became four, four became one. Entä jos four becomes five again ? Toisaalta, alkaahan tosta ekasta levystä se kuus vuotta ollakin, että ymmärrän mä senkin, jos tosta screamommasta vaiheesta on kasvettu yli.

Joka tapauksessa: hyvä levy, joskaan ei yllä kahden ekan tasolle. Menevämpi ku Fragile Future, lyriikat on parempia ehkä ei-niin-tuskaiseen elämäntilanteeseen, ja Jt woodruffin ääni edelleen, samanlaisena ku aina, toimii. Parhaita biisejä näiden kuuntelukertojen jälkeen on Nervous Breakdown ja Broken Man. 

Kiitos mielenkiinnostanne. Muita tätä levyä kuunnelleita ? Tai muitakin HH. 

brace yourself, I can't even imagine what you're going through

Oho. Blogin kävijämäärät räjähti ihan käsiin kun Nelliinan vaatehuoneen Niina mainitsi meikämannen tässä tänpäiväsessä kenkäpostauksessa. Noi tohvelit (...) ostin ite siis vanhoja varten, tästä postaus jossain viime vuodella, mikä lie aivovamma ku kelasin et a) pysyn pystyssä b) jalat kestää c) jaksan tanssia noilla ... :----D palautusoikeutta ei luonollisesti siis ollu, ja käytin noita kerran (viime uunnavuonna (hieno taivutus)). Laitoin Niinalle sähköpostia (en tiiä miten tulikin hänet mieleen noista :----D) ja hän kertoi olevansa tulossa Flow-festareille ja tolla reissulla ja muutamien eksymissoittojen jälkeen neiti ja herra löys tänne :-----D Heivasin kengät Niinalle ja sain mä niistä vähän rahaakin, vaikken mä ois tarvinnu. Tällanen tarina tänään. 

Etten nyt iha liian aikasessa ois ni kävin tänään ostaa kaikki joululahjat. Ja siltä mun lompakossa sen jälkeen näyttikin, vaikka lahjon vaan viittä tyyppiä... Tossa äsken paketoin niitä muun muassa twilight eclipse-leffajulisteeseen ja demin museen, ja kuuntelin samalla sellasia joulubiisejä joita oikeesti jaksan ! Nääs Fearlessin 'Tis season to be fearlessiä. Ehdottomasti lemppari on -ylläri seuraa- BC:n Mile High Christmas mut lämpenin myös For All Those Sleepingin biisin (Maybe This Chirstmas) lyriikoille, muun muassa tälle lopulle: 

Maybe this Christmas, I'll get my wishlist

And you'll be back into my arms again

But if this Christmas, you are still with him

I'll have to make another wish instead; 

I hope you both drop dead

Tästä eteenpäin ei kannata lukea jos analyysityyppinen teksti mun kuuntelemista bändeistä ei nappaa. Kuvituksena äärimielikuvituksellisesti niitä bändejä joista tulee asiaa :---D

damiera.

Harmi muuten että tein ton uudet bändilöydöt-jutun eilen, koska tänään oon aktiivisesti yrittäny kuunnella Damieraa. Yrittäny siks että myspacea en ainakaa löytäny eikä tietenkään oo Spotifyssa, ja youtubessakin soitetuinta biisiä (ja imo parasta as far as I know now, otsikkolaina siitä) on näytetty alle kuus tuhatta kertaa. Mulla on joltain Equal Vision/Rise-samplerilta yks biisi koneella ja kuulostaa nii hyvältä, että haluisin tietää lisää. Huijasin muuten, tota on soitettu kyl melkeen 12 000 kertaa mutta biisin video kärsii kattojapulasta. 

artist vs poet.

Myös Artist vs Poetia kuuntelin äsken ja ihmettelen suuresti että wikipedia luokittelee ne powerpopiks koska power kyllä puuttuu aika hyvin ! Eipä siinä, hyvältä kuulosti muuten mutta aika nössömeininki noissa lyriikoissa. Esim. biisi jonka nimi on Miserably loving you ei kuulosta muulta ku nössöilyltä :---D Mut yks syy miks noista on pakko tykätä: Runawayn videossa on jamppa gorillapuvussa. Gorillapuvut on parhaita. Uutta ja hyvää musiikkia Last.fm-kirjastossani edustaa myös Let's Get It, joka kuulostaa kyllä paremmalta kuin Artist vs Poet, koska toi on paljon menevämpää. Meinasin tässä syksyllä jo tilaa noiden ep:n ja en voi tietää miks en tilannu, koska se ois maksanu kolme dollaria :------D Asia, jota tuun katumaan kauan. No ehkä sit ku Fearlessin muilta bändeiltä tulee uusia levyjä voin sujauttaa sen samaan ostoskoriin...

Musta on hyvä, ettei bändejä löydy Spotifysta, koska se (ehkä) pakottaa ostamaan levyjä, ja artistithan ei paskaakaan siitä hyödy, että niiden musiikkia kuunnellaan ilmaiseksi. Tiesittekin varmaan että Lady Gaga, vuoden 2009 soitetuin Spotify-artisti sai rojalteja vaan reilun 200 euroa, mikä ei oikeesti oo mitään, kun kymmenen levyä tuottaa saman. Välillä kuitenkin haittaa spotifyttomuus (?) sen verran, että jos on kuullu pari (tai vaikka vaan yhen) biisin joltain artistilta, ja miettii että ostaisko levyn, ja haluis kuulla muitakin biisejä (oon kuullu kyllä youtubesta mutta ei siellä aina kaikkee oo yms) on hankala tietää onks se yks hyvä biisi normaalitasoa vai poikkeus muuuten huonossa tuotannossa :----D On se vähän ikävää lähteä tilaamaan levyä jostain jenkeistä, vaikka se maksais kolme dollaria, mutta ku niissä on ne goddamn postarit, ja huomata sitte että no se yks biisi on hyvä mutta paskaahan tää muute on :----D 

Mulle ei onneks oo ihan noin käyny.. Mut on sitä tullu tilailtua ja ostettua levyjä, joita en oo kuunnellu montaa kertaa. Esimerkkinä Paramoren brand new eyes josta en oikeen ees ymmärrä miks se on tehty, jos ei oo parempaan pystytty, vaikka kaks aikasempaa on ollu niin vakuuttavia, ja joka on kuunneltu läpi alle kymmenen kertaa, tai Enter Shikarin Common Dreads, josta kyllä edelleen elättelen toivoa että jos vaan jaksasin vielä monennen kerran kuunnella sen läpi, se aukeis. Take to the Skiesin kaa oli kans niin et kuunteln sen valehtelematta kymmeniä kertoja ennenku aloin ymmärtää mikä siinä muka on niin hienoa. Ja hieno levyhän se on. Tilasin aikoinaan myös Lostprophetsien aikasemman tuotannon (sillon Liberation Transmission oli uus) ja eihän The fake sound of progressia oikeen musiikiks voi kutsua .... :------D Tai siis on seki iha jeppis mut ei ihan sitä mitä odottaa ku tietää et se on LPS:n levy. 

lostprophets.

np. Dance Gavin Dance - It's safe to say you dig the backseat 

hyvä kipale. Ja yks päivä isi soitti mulle "moi, onks dance gavin dancella joku tietty levy jonka haluisit ? ku täällä äxässä ei oo mitään mut tilaan tukusta" mää siihen sitte että "öö-öö" mutta nimesin kuitenkin just tän Downtown battle mountainin ja toivon siis sen putkahtavan jouluna paketista :---) Ootan muuten ens vuodelta aika montaa levyy ! Just DGD:ltä tulee uus (downtown battle mountain pt. II.....) ja tietty Breathe Carolinalta, oon nii innoissani tosta !! Sitte Asking Alexandrialta ja varmaan siis moni muukin :---) 

dance gavin dance. (ja nyt on kyllä myönnettävä etten tiiä onko current members tässä ku noi on vaihtunu nii monta kertaa... oletan kuitenkin että täs on suht ajantasainen porukka...)

Olipa asiaa kirjottaa tällee asioista jotka kiinnostaa nyt oikeesti paljon ! Congrats jos jaksoitte lukea. Mää meen kattomaan nyt ANTM, ja jatkan joululahjat aamulla loppuun, koska yks on vielä askarteluvaiheessa. Ainii ja kortteja pitäs vielä vääntää, mut mun strassivarasto, jonka ostin vuonna 2008 loppui lopulta (...) tossa viime viikolla ku askartelin koko joukkueelle kortit. Mua aina kiitellään niistä, mut ofc I plain enjoy doing them ja just viime viikolla mulla ei tosiaan muuta ollukaan ku sitä aikaa. ONNEKS on kohta loma ja joulu !! Enjoy. Moimoi !

edit: kirjotan kyllä myöhemmin vielä jonkun tunteellisen rakkausentryn dedicated to Paramore, mut on kyllä nytkin pakko sanoo että aika isku oli, että Zac ja Josh jättää bändin. Toivottavasti bändi ei muutu ihan hirveesti, vaikka kahen alkuperäisjäsenen lähteminen tietysti muuttaa, ei se ihan sama voi enää olla. Outoo miten tällanen aina vaan järkyttää ! Ensin panic! sitten pmore. Who's next ? Toivottavasti ei kukaan vähään aikaan.... 

how many times must I tell you ? We're second best to no-one

Ei siinä ettenkö ois postannu jo vähintään liikaa viime päivinä mutta !!!! Mun pitäs kirjottaa yks äikän vastausteksti nyt ja oon jopa hyvä argumentaatioanalyyseissa, mutta nyt multa lentää vaan äkästä mielipidesettiä tota analysoitavaa artikkelia vastaan. Oon selvästi ollu liian monta päivää yksin (read: ilman esim. Sannaa tai Hetaa joille valittaa) ja nyt koen jo kuumeilun jälkeen että äikänope ja argumentaatioanalyysi on se oikee valituspaikka. E-ei meri nyt ryhdistäytymistä. Mut siis onko noista "yhyy lapseni kuolee kohta huumeisiin"-artikkeleista aina pakko tehä niin saatanan samanlaisia, vedotaan lukijaan ja käytetään termejä "ennen niin iloinen ja urheileva poika", "hymyilee kauniisti rippikuvassaan, jolloin oli täysin raitis vielä" ja "äidin suru ajoi hänet masennukseen" ?????? Kylmän asiallinen suhtautuminen vois toimia paremmin, vaikka kyl mä uskon että tonkin artikkelin äidin ikäluokan äidit kokee ton hyvikin koskettavaks, mä, kyyninen nuori nainen en vaan siihen kykene. Sori, mullei oo sydäntä (ja toivon atm ettei oiskaan, tosi jees hengästyy portaiden kiipeemisestä ja huomennahan on ne kisat).

Eikä tota kirjottamista hirveesti helpota se että vaikka nyt onki kuume laskenu ni tää darn nuha on kuivattanu musta kaiken silmistä ajatuksiin, ja äiti on heittäny viimesetki silmätipat pois ! Ajatustipatki kelpais HEH-HEH. no jos nyt tän purkauksen jälkeen sais jotain aikaakin (jotain ei siis tarkota kymmentä joulukorttia niinku eilen ku muka suunnittelin tota tekstiä). 

Ja hei vaik ei toi 80 blogin kattomiskertaa päiväs ihan hirveesti ookaan, ni on se siihen nähden että yks kommentoi. ni siis dyyyds kommentit on ihan sallittuja. Suorastaan kivoja, ja jos mahdottomia niin helpotukseksenne onhan tossa noi "tykkään/en"-napukat !

ps. Sanna arvaa miks en koskaan löytäny tota tekstin yliviivaustyökalua ? Mulla on ollu käytössä se kivikautinen vanha tekstieditori ja tajusin vasta nyt päivittää uuteen ei muuta !

now that I've decided that you can't be (trusted)

Mä luulin, että abivuonna (eikö se oo kauheen vanhanaikasen kuulosta ? Miksi "abivuotena" kuulostaa silti niin kömpelöltä ?) mä tutustun hyvin Helsingin alueen kirjastoihin ja söpöihin pikkukahviloihin, joissa istuskelisin tunteja milloin biologian, milloin matikan kirjojen kanssa. Mä kävisin kotona vaan nukkumassa, ja jos viettäsin täällä pidempiä aikoja, oisin hautautunu koulukirjoihin... Viikot olis hc-opiskelua, ja tuntisin oikeesti että edistyisin. Yo-kokeet meniski sitte odotettua paremmin eikä E:n ja L:n kaa tulis mitään ongelmia. Lyhyt matikka olis niin läpihuutojuttu että vetäsisiin siitä täydet pisteet.

Viikonloppusin ja usein keskiviikkosinki kävisin kavereiden kaa ulkona ja näkyisin jokaisessa Lukiolaisbileiden julkasemassa kuvassa. Tutustuisin paremmin mun koululaisiin, ja saisin uusia ystäviä. Niissä bileissä ois kanssa helppo tutustua muiden koulujenkin tyyppeihin. Hiihtolomalla lähettäis isolla possella laskettelubilereissulle Lappiin, ansaitulle sellaselle koska koko talvi oltais jo valmistauduttu kevään ylppäreihin.

Se vuos olis tosi rankka, mutta mä nauttisin lähes joka hetkestä. Mä en haluaisi, että se loppuu.

Ja vaikka Alice tässä putoaakin epätodellisuuteen, mä putosin todellisuuteen. Niistä kirjastoista... Oisinkohan mä kaks kertaa käyny, kahvilassa ehkä toiset kaks kertaa. Eihän mulla ollu aikaa lähteä mihinkään kun piti "lukea". Muuten se meni siihen, että kituutin kotona varpaat palellen bilsan kirjan kanssa, hermoilin ja stressasin, peruutin kaikki menot turhaan lukeakseni, en saanu mitään aikaseksi ja kun h-hetki tuli, feilasin ja petyin. Ootan peloissani kaikkee sitä uudestaan. (tietty liiottelin - sain enkusta ja ruotsista hyvät. petyin bilsaan.) Yksissäkään lukiolaisbileissä en oo käyny, vaikka kaksiin on ollu jo lippu. Toista en saanu edes myytyä, köyhdyin viis euroa ja jätin menemättä koska ei ollu seuraa. Mä oon ehkä tutustunu koulukavereihin lisää, mut myös etääntyny joistakin. Ja millähän rahalla mä lähtisin laskettelemaan, sillä oletuksella, että joku pyytäis ? Oon epäsosialistunu, enkä pidä siitä ihan hirveästi.

Kakkosjakso joka ois voinu olla pelkkää kaverien kaa heilumista ja bileitä, huipentu siihen, että loin äsken Spotify-soittolistan jonka nimi on "post-hardcore" (joka on paras genrenimi heti nintendocoren jälkeen :---D) Eli oon ollu vaan himassa ja koneella niin paljon, että oon ehtiny tutustua uusiin bändeihin sen verran, että oon löytäny uuden genren, josta tykkään. En tiiä onko pelkästään hyvä asia. Ennen mulla oli aikaa kuunnella vaan Paramorea ja Panicia, jotka on helppoja ja korvaystävällisiä heti, ja ajattelin että Enter Shikarikin on liian karjuntaa. Keskittymällä nää mun nk. karjumisbändit on ihan supereita. Tarttee vaan kuunnella. Taino ei nyt edelleenkää mee esim. BMTH :---D

Epämääräisen yo-"lukemisen" jälkeen oon lukenu myös kirjoja sellaseen tahtiin, että näkee mun olleen kotona aika paljon. I mean, oisinko mä vuos sitte tähän aikaan saanu neljä ja puol harry potteria luettua n. viikossa ? Epäilen. Nimim. tänäänkin melkein 200 sivua HPvitosta luettu....

No nyt mä taas hukkasin pointin (edellisen lauseen ja tän välillä on varmaan vartin tauko). Armoton analyysi taas. Jos te, tuhannet porin suunnalla asustavat lukijani, ootte kiinnostunu niin tervetuloa vaan sunnuntaina kannustamaan meikäläisten jengiä, kun ykkösvalintakisat pamahtaa Poriin. Jännittää. Vois mennä lukee toiset 200 sivuu Hartsaa... Heti ku oon kuunnellu once again Stand up and screamin......... pitäkää peukkuja meille sunnuntaina !

Your knife

My back.

My gun

Your head.

Create a MySpace Playlist at MixPod.com

I sold my eyes for emerald dimes.

Nyt seuraa paljon asiaa

ihan sairaan hieno tatska.

Oltiin syömässä K, A ja synttärisankari S kaa, ja aamulla kun kävin ostamassa S lahjaa rakastin hiljaa satavaa lunta ja Helsinkiä. Aamulla kun heräsin sato kanssa lunta ja se oli ihanaa. Lunta vois sataa aina. Tai ainaki aina talvella. Keksiskö joku mulle fleecevuoratut legginsit ? Tuplakalsarit ja sukkahousut legginsien alla alkaa kyllästyttämään jo viikon talven jälkeen.

Nyt mulla on edessä kolme varteenotettavaa tekemisvaihtoehtoa (eikun neljä):

1. Laskea 26 matikantehtävää tai edes osa niistä
2. Lukea yks tai kaks kappaletta bilsaa
3. Askarrella neljä synttärikorttia
4. Kattoa skinsin tony-jakso joka jäi kesken

Saa nähä mihin päädyn. Toivottavasti noihin kaikkiin.....

Ja vielä sellasta että kävin eilen Studiamessuilla eikun toissapäivänä ja saalis: kassillinen tuhansien koulujen esitteitä, ja selkeä visio siitä, että mihinkäänhän ei opiskelemaan pääse, koska yks kahesta miljoonasta (karkee arvio) otetaan sisään. Mahtaa niillä jo esim. taikissa opiskelevilla olla kivaa kun on joku kolme luokkakaveria. Kannustakaa vaan nuoria opiskelemaan, mut milläs opiskelet kun et varmasti pääse minnekään ellet saa äikästä enkusta reaalista ruotsista ja pitkästä matikasta ällää (yhdestä voi saada E:n, jos lukion päättökeskiarvo lähentelee kymppiä). Niin noin suunnilleen. Ja tästä opiskeluaiheesta päästään kivasti sellasiin lempiasioihin ku politiikka, uskonto ja puolustusvoimat ym turha. Luin Metrosta tänään Iso H:n haastattelun ja asia tyyppi, ei voi muuta sanoa. Kysymyksiä joita haastattelu herätti:

1. Miks Suomi ei siirry palkka-armeijaan ? Kyllä joku sinne menis rahan perässä varmasti.
2. Miks totaalikieltäytyjät (=kaikista asiallisimmat) joutuu GODDAMN VANKILAAN siks että ne ei joko haluu leikkiä vuotta sotaa metsässä tai tehä palkatonta duunia ? Onks tossa yhtään mitään järkeä ? Edesauttaako vankilaan heittäminen ihan hirveesti sitä asiaa, mitä Puolustusvoimat ajaa takaa, whatever it is ?
3. Miks jokaikinen poliitikko lupaa muutosta mutta mitään ei sitten aivan varmasti koskaan tapahdu ?
4. Miks idioottijulkkikset haluu eduskuntaan ? Mitä te siellä teette, kun ette ainakaan mitään asioita hoida, ainakaan sellasia joilla on väliä ? En mä ainakaan teijän paskoja levyjä osta yhtään enempää siks että satutte pönöttämään ruma puku päällä perse-anteeks perussuomalaisten vaalimainoksessa. Ja onko kiva päästä edariin koska kaikki kelaa "voi XD joku julkkispelle tota äänestän heh-heh kun eihän se mitään osaa"
5. Miks sitä helevetin aseenkantolakiasiaa ei saada tehtyä ? Miks seksuaalirikosten rangaistukset on kovenemassa vasta nyt, ettekö te helvetin urpot oo ennen tajunnu että tajuttomankin raiskaaminen on rikos tai että tyyppi joka raiskataan ei ehkä uskalla tehdä vastarintaa lisäväkivallan pelossa ? Ja sitte te läimäsette kympin laskun sille raiskaajalle koska uhrissa ei näy väkivallan jälkiä ?
6. edit: Tässä oli ragea itsenäisyydestä mutta myönnän itekin (anonyymikommentin jälkeen) että oli vähän liikaa :----D Haluun että Suomi on itsenäinen ja en todellakaa haluis olla venäläinen :----D Musta vaan tuntuu turhalta paasata sotaveteraani ym. jutuista edelleen sikana. En saa enää tota fiilistä joka noissa muissa oli niin jääköön tää näin : D

No oisko tässä sitä niin sanottua yhteiskuntakritiikkiä perjantai-illan ratoks vähäks aikaa. Mä tein päätöksen siitä että ihan ekaks mä teen pari noista synttärikorteista ja sitte luen bilsaa. Ehkä sen kaks kappaletta. Sit skins. Sit nukkuu. Jos oisin optimistinen tyyppi ni kaikki noi mun luettelemat ongelmat ois varmasi blown away aamuun mennessä, mut oon realistinen ja eihän noille mitään käy tasan niin kauan ku mä tai joku mun henkinen tyyppi ei ala hoitamaan noita juttuja.

Joo ja yks juttu viel ! Miks bloggarit hakee "inspiraatiota" weheartitin ym kuvista ? Mitähän te oikeen tarkotatte tolla inspaamisellanne ? Sori vaan etten nää teiän ginalegginsit-toppi-neule-yhistelmästä ihan sitä henkeä jota hehkutatte noilla tatuoitu blondi tyttö lumisateessa, tatuoitu brunette tyttö auringonpaisteessa-kuvillanne ! Joojoo kyllä mäki hearttaan kuvia ym tuolla ja jopa upin niitä tänne mut en mä niistä mitään darn inspiraatiota hae :---D Ja siis mihin te ihan tarkkaan ottaen sitä inspiraatiota haette ? Kirja ? Musiikki ? Näytelmä ? Uus blogientry ? Mä selaan ko. sivuu koska ne osa kuvista on hienoja yms mut miten ihmeessä ne inspais mua esim pukeutumiseen ? Mä laitan ne vaatteet päälle joista tykkään. Mua siis, kun mun weheartit-heartia kattoo INSPAA nyt talvi, breathe carolina, harry potter ja tatskat ? Jep stay tuned kyllä mä ens viikolla heti pukeudun kaapuun ja hattuun ja tatuoin Kyle Evenin naaman mun alavatsaan.

(voi XD naurattaa itteäniki miten rage :---D huhhuh tulipa hyvä fiilis)

how can it be possible to feel lonely among the people you love

Vietin illan serkkujen kanssa, ja sanoin isille että vanhemmiten haluaa viettää aikaa sukulaisten kanssa. Sä oot siis jo ihan ikäloppu, totes iskä. Puhuin isille autossa siitä miltä tuntuu menettää ja siitä, ettei ole ketään korvaavaa. Melkein kerroin sellaistakin mitä en oikeastaan jaksaisi ajatella tässä elämässä enää yhtään. En kertonut, koska en jaksa ajatella, vaikka asian osia näkyy lähes jokaisessa mun päivässä, mä en vaan kiinnitä niihin enää huomiota. En ole ehkä täysin done kaikkien asioiden kanssa enkä haluaisi asioiden to be left unspoken, mutten myöskään nää tilaisuutta jossa unspoken things jättäisi un-etuliitteensä pois. Hurtsin, jonka keikalle thank god sain varattua liput, Unspoken kertoo asioita jotka tuntuu omilta. Ainakin saan sen tulkittua tavalla, joka tuntuu mulle lohdulliselta.

Kuuntelen Lassin linkittämää Girlsin EP:tä ja tuntuu, että en voisi tällä hetkellä kuunnella mitään muuta, en kuuntele sanoja mutta tää fiilis on mun tää hetki. En ymmärrä miten on mahdollista tuntea itsensä yksinäiseksi samalla, kun näkee joka päivä kavereita ja on kotona vaan aamusin. Koulu on "ihan lomailua", mutta koska vapaa-aikana en oo kotona, alan väsyä. Tartten aikaa taas vaan itelleni.

Haluan lukea Harry Potter-sarjan alusta loppuun, vauhdilla osa kahdessa päivässä, pelästyä, ja ahdistua, kun Ginny viedään Salaisuuksien kammioon, raivostua Pimennolle just because, tuntea kyynelten polttavan silmien takana kun Sirius kaatuu holvikaaren sisään Bellatrixin loitsusta, oikeasti itkeä Dumbledoren hautajaisissa ja nauraa McGarmiwan kommentille siitä, että kattokruunu irtoaa Riesun ruuvatessa sitä toiseen suuntaan. Mä alotan huomenna. Mari kirjotti ihanan HP-juttusen blogiinsa ja voin tasan olla samaa mieltä että mun lapsuus olis ollu niin erilainen ilman Harrya, Ronia ja Hermionea. Aloin melkeen itkemään kun näin HP7-mainoksen, jossa lukee harripotterfontilla että "it all ends here", koska se on niin totta. "Nothing ever changes" vois pitää paikkansa, ainakin when it comes to Harry Potter. J.K. Rowling on nero, nero, nero. Ja mä meen nukkumaan, ehkä nään unta HP-jutuista ja todellisuudesta, jossa myös kirjoihin perustuvista elokuvista olis tehty ihan superhyviä.

weheartit

morning sadness on madina laken biisi

mutta mulla oli tänään morning happiness koska vietin klo 8-9.30 näissä merkeissä

Oli vähä tuskaa kammeta ittensä sohvalta bussipysäkille ja matikantunnille .... mutta tein sen. Tällasta lisää ! Skinsin 1. ja 2. kaudet on parasta.

Mua ärsyttää kun kaikki blogeissa vaan valittaa koko ajan tästä talven pimeydestä ja mustuudesta. Ilmeisesti talvipimeä did not exist ennen ku asiasta saattoi valittaa julkisesti blogissa... Ja hyvät läpät ulkomaailman ja vaatemaailman mustuuden kohtaamisesta melkein jaksaa naurattaa. JOO tuolla on mustaa ja pimeetä mutta vois ehkä valittaa vaikka jostain mille vaikka prob vois tehdäkin jotain ? Ai ei ? Fine. In that case kerron vaan että tää pimeä, kylmä ja ahdistavan pimeä ja kylmä ja did i mention että tänään oli pimeetä jo neljältä, päivä oli erittäin kiva, iltapäivä/ilta meni emman kanssa stadeillessa, ja käytiin kattomassa Due Date, joka oli iha hervoton ja nauratti täysii :----D Jos siis pimeys ja masennus uhkaa, tsekkaa toi edes siks että siinä on Robert Downey Jr.

ml+adam

En voi sanoo muuta ku että WHAT A WEEKEND. Tiedättekö sen fiiliksen (luultavasti ette), kun on ollu leirillä, tai kisoissaki, jossa on treenannu jotain 15h ja ollu koko ajan joukkuetyttöjen kaa ja siihen päälle vielä esitys, ja sitte tulee kotiin "väsyneenä mutta onnellisena" (ihana tää synnyttänyt äiti-termi) ja joutuuki olee yksin ? En oikee tiiä ikinä että onko se hyvä vai huono juttu. Leirit on nii rankkoja, että periaatteessa kiva tulla kotiin, saunaan ja nukkumaan, mut toisaalta on tottunu muiden permanent läsnäoloon. Ku skälää jotain ihan superhuonoja juttuja (huonojen läppien tyyssija) nonstop kolme vrk ni on vähä haaste kotona puhuu jotain mitä perheenjäsenet tajuu :----D nooo.... kerrankossitää ! Wellwell nyt oon siis kotona ja väsynyt mutta äärionnellinen. Ihan kohta nukkuu !

Ja tosiaan, lauantai-iltana vikan jään jälkee tein pikavisiitin pois leirioloista ja tulin moikkaa Adam Lambertia Kaapelitehtaalle. ONNEKS TULIN. Ihan huikee. Oh boy you left me speachelss suorastaan. A laulaa niiin jumalaisen hyvin livenä, biisit toimi paljon paremmin livenä ku levyllä !! Encore-Mad World pelasti monta tulevaa huonoo päivää. Ja A vaikutti niin perustyypiltä, vaikka se vaihtoki kahesti vaatteita ja sheikkas (no jaa) glitterimeikeissä. Arvostus 100. Ei oikeesti vaa osaa sanoo mitää. Meni top3 nähdyt-listalle melko helposti (Marsien kesä2008 ja Mewin ruisrock 2009 seuraksi). Nii eri meininki ku vaikka Gagassa, jolla oli show kuten Adamillaki mutta joka paasas ja huudattti eikä soittanu biisejä putkee. Adamin melkei kaikki biisit tuli ilman täysin turhia välispiikkejä, ja ne pari oli asiaa. Kävikö nyt siis ilmi että SIKA HYVÄ KEIKKA JA IHANA MIES. Hyvä, mä meen sitte nukkumaan ! I need my rest. Öitä !

joop

Mulla riittää asiaa nyt paljon :---D kolmas entry alle vuorokauden sisään (kai) ja tänään on luultavasti tulossa vielä yks.... Luin ton Charlaine Harrisin Veren voiman (dead until dark) ja tykkäsin ihan mielettömästi ! Kattelin Harrisin bibliographya (onks tolle suomennosta ? onks bibliografia sana ?) ja vähän hämmentää että noita kirjoja on 10...... tuskin kovin moni 10-osainen sarja on hyvä loppuunasti, eikä ala toistaa itteään. Harry Potterit tietty onnistui siinä, mutta ei niitäkään oo kymmentä. No, onneks noita Harrisin kirjoja on suomennettu vissiin vasta 3 (?) ja koska ne on kaikissa kirjastoissa bestsellereinä, saattaa mennä suht kauan että saan ne kaikki... Ja vähän olin urpo kun en ottanu myös kakkososaa joka oli kirjastossa ton ykkösosan vieressä ku lainasin ton :---D nojaa.... Pitää alkaa varailemaan noita, sikäli ku kirjastot lainaa noita, aika moni ei vielä varaa.

Meyerin Twilightit jää ihan sikana suomennoksissa näille ! Siis itken verta joka kerta kun luen Meyereitä suomeks (ja omistan ne kaikki suomeksi, haluisin myydä ja ostaa enkut tilalle... urpo meikä) ku ne suomennokset on nii-in kökköjä !! Harrisia on ollu suomentamassa joku paljon paremmin asiansa osaava. Ei muuta. Ja on noi ehkä sitten paremmin kirjotettuki... True Blood-sarjalle en tosiaa lämmenny, ehkä vois koittaa uudestaa nyt ku oon lukenu ton ? Toisaalta vielä vähemmän ku tykkään twilighteistä suomeks, mä tykkään uusimmista twilight-leffoista. Eka on hyvä ku se on jollai tavalla "indiempi" ku pienempi budjetti eikä oo tehty sillä fiiliksellä että "yleisön on pakko tykätä, ja otetaa mahdollisimman hotit näyttelijät tähän ym" (koska niitä siinä ei tosiaankaan ole - robert pattinson..... ew my eyes). En tiiä mihin tähtään tällä, luultavasti en mihinkään mutta aattelin kertoa :D Joudun siivoo nyt, tosi jepa ku pelkkä istuminenki sattuu saati sitte kävelemine ja joku imurointi esim.... palaillaan.

Rakas Lady Gaga,

Olin eilen konsertissasi Helsingin Hartwall Areenalla (joka tosiasiassa lienee Helsinki Areena). Seisoin kentällä tunnin ja olin pakotettu kuuntelemaan yksinkertaisesti sanoinkuvaamattoman paskaa "dj" Lady Starlightia, joka "soitti" paskaa musiikkia, esim Guns'n'rosesia ja Iron Maidenia. "Dj" riehui täysillä radiosta tulevien biisien tahdissa ja vaihtoi dj-laitteistonsa levyjä ns. läpällä. Nainen oli siis turhaakin turhempi. Kun ko. kidutus loppui, räjähti kaiuttimista kuvottava Eminemin ja Rihannan Love the way you lie. Uskon, ettet ollut tämän takana, mutta korvani oksensivat verta yhdistelmästä.

Lämppärisi olit valinnut hyvin. Semi Precious Weaponsin aivan käsittämätön nimi toimi herrojen aivan käsittämättömän lavaesiintymisen kanssa. Laulaja, joka muistutti elävästi Jeffree Staria sukkahousuissaan, glitterkorkkareissaan ja meikeissään oli oikein piristävä. Itse asiassa hänestä tuli mieleen ehkä Cristal Snow vielä enemmän kuin Jstar. Musiikki ei ollut millään tavalla erikoista, mutta pidin lyriikoista, joista esimerkkinä "I can't pay my rent but I'm fucking gorgeous". SPW lämmitti myös laulajan hyvän kropan takia. Bändi myös nostatti fiilistä huudattamalla nimeäsi koko areenalle, ja lavashow oli superenerginen, ja basistilla oli päällään uv-valossa hohtava..... jokin. Epäilen punaiseksi pressuksi.

Fiiliksen nostatus tuntui valuvan hukkaan, kun sinun lavasteitasi alettiin roudata. Lavaa pidennettiin, rypytetty esirippu laskettiin. Kaikki tämä kesti k a u a n. Lopulta verhon eteen laskettiin myös valtava screenilakana, jolla alkoi pyöriä kuvia sinusta, ja Dance in the darkin ensi "d-d-d-d" alkoi kuulua. Näitäkin kuunneltiin hyvinkin 10 minuuttia, kunnes screenin takaa verho nostettiin, ja näimme varjoääriviivasi. Esitit lähes koko Dance in the darkin varjoteatterina, mutta yleisö piti siitä.

Showsi kesti 2 tuntia, josta alle tunnin esitit kappaleitasi. Tämä on asia, johon sinussa, rakas Gaga, petyin. Okei, olet iso stara ja voit tehdä mitä vain, mutta oma kärsivällisyyteni joutui koetukselle 20 minuuttisen Speachlessin (omistettu isoisällesi) ja sitä seuranneen You and I-uutuden kanssa. Nämä kestivät yhteensä varmaan puoli tuntia, ja lopulta koskettavat jutut kuolleesta isoisästäsi (rip) vain ärsyttivät. Harmikseni lopetit lemppareihini lukeutuvan Money Honeyn kesken, kun taas omaan tasoosi nähden surkeaa Teethiä vingutit toistakymmentä minuuttia. Teethin loppuvaiheen Jeesus-vitsit harmittivat minua mauttomuudellaan. Suomessa uskojutut on vakava juttu, vaikkei uskovainen olisikaan. Jeesus tuskin näyttää sinulle hampaitaan, vaikka huutaisit kuinka kovaa.

Ja hei Gaga, vaikka lavashow ja ehdottoman upeat tanssijasi ovat erittäin homoväritteisiä, en silti lämmennyt sille, että Boys boys boysin aikana piti "show your gay pride". Mitä mä näytän siis ? Kerroit myös (vähän kärjistettynä) että kaikki helsinkiläiset (ainakin pojat) on homoja. Alejandron loppu, jossa homo, homoilu ja muu homous olivat vahvasti läsnä, oli hyvä ja toimiva kontrasti Alejandron sanoituksille, ja loppu oli ehkä jopa koskettava homoudessaan. Ja ko. biisin tanssimuuvit oli koko keikan parhaimmistoa. Vaatteesi olivat cooleja, tukkasi jäätävän ruma, tanssijat taitavia (sinä mukaanlukien), lavasteet hienoja. Kaikki tämä vain lässähti puolituntisten spiikkien ja "hengennostatusten" aikana. Huusit myös liikaa. Ja se, että laulat livenä, tuli selväksi ekalla kerralla, kun sen kerroit. Kolmannella kerralla se jo ärsytti, ja alkoi hieman epäilyttää, koska sitä kerran piti todistella koko ajan.

Nää hiukset.

Kiitoksia keikasta, mutta viimekesäinen kultsan keikkasi pesee eilisen kyllä. Lopun Bad Romance räjäytti pankin niin sanoakseni, ja pidin kaikista kappaleista (lähes) niin kauan kun niitä kesti. Ensi kerralla, jos keikallesi tulen, toivoisin, että et antaisi pissan nousta päähäsi ja soittaisit (no siis, laulaisit) biisit loppuun asti, ja välttäisit liiallisuuksiin menevää spiikkailua. Tulin kuuntelemaan sun lauluja, ei sun puolen tunnin julistuksia !

Love,

Meri

x

Summaus: hyvä keikka, hyvät biisit, sairaan hyvät tanssijat, ruma gagan tukka, mautonta meininkiä vähän, ylitylsät välispiikit ja liiallisuuksiin viety asioiden venyttäminen.