DREAM OUT LOUD: how can it be possible to feel lonely among the people you love

Vietin illan serkkujen kanssa, ja sanoin isille että vanhemmiten haluaa viettää aikaa sukulaisten kanssa. Sä oot siis jo ihan ikäloppu, totes iskä. Puhuin isille autossa siitä miltä tuntuu menettää ja siitä, ettei ole ketään korvaavaa. Melkein kerroin sellaistakin mitä en oikeastaan jaksaisi ajatella tässä elämässä enää yhtään. En kertonut, koska en jaksa ajatella, vaikka asian osia näkyy lähes jokaisessa mun päivässä, mä en vaan kiinnitä niihin enää huomiota. En ole ehkä täysin done kaikkien asioiden kanssa enkä haluaisi asioiden to be left unspoken, mutten myöskään nää tilaisuutta jossa unspoken things jättäisi un-etuliitteensä pois. Hurtsin, jonka keikalle thank god sain varattua liput, Unspoken kertoo asioita jotka tuntuu omilta. Ainakin saan sen tulkittua tavalla, joka tuntuu mulle lohdulliselta.

Kuuntelen Lassin linkittämää Girlsin EP:tä ja tuntuu, että en voisi tällä hetkellä kuunnella mitään muuta, en kuuntele sanoja mutta tää fiilis on mun tää hetki. En ymmärrä miten on mahdollista tuntea itsensä yksinäiseksi samalla, kun näkee joka päivä kavereita ja on kotona vaan aamusin. Koulu on "ihan lomailua", mutta koska vapaa-aikana en oo kotona, alan väsyä. Tartten aikaa taas vaan itelleni.

Haluan lukea Harry Potter-sarjan alusta loppuun, vauhdilla osa kahdessa päivässä, pelästyä, ja ahdistua, kun Ginny viedään Salaisuuksien kammioon, raivostua Pimennolle just because, tuntea kyynelten polttavan silmien takana kun Sirius kaatuu holvikaaren sisään Bellatrixin loitsusta, oikeasti itkeä Dumbledoren hautajaisissa ja nauraa McGarmiwan kommentille siitä, että kattokruunu irtoaa Riesun ruuvatessa sitä toiseen suuntaan. Mä alotan huomenna. Mari kirjotti ihanan HP-juttusen blogiinsa ja voin tasan olla samaa mieltä että mun lapsuus olis ollu niin erilainen ilman Harrya, Ronia ja Hermionea. Aloin melkeen itkemään kun näin HP7-mainoksen, jossa lukee harripotterfontilla että "it all ends here", koska se on niin totta. "Nothing ever changes" vois pitää paikkansa, ainakin when it comes to Harry Potter. J.K. Rowling on nero, nero, nero. Ja mä meen nukkumaan, ehkä nään unta HP-jutuista ja todellisuudesta, jossa myös kirjoihin perustuvista elokuvista olis tehty ihan superhyviä.