Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste surullinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste surullinen. Näytä kaikki tekstit

18.7.2011

Not always knowing the answers but you're gonna lose it

hyvän olon juttuja


hyvä paikka koti, maiun koti, jyväskylähengauspaikat, paikat, joissa on vettä


hyvä ruoka lohi, sushi, pinaattiartisokkalasagne, papuruuat, kananmunaruuat


hyvä biisi paramore/let the flames begin, breathe carolina/gossip, mew/156, 30 seconds to mars/hurricane, panic! at the disco/time to dance (to name a few)


hyvä juoma kokis, earl grey-tee, vesi


hyvä fiilis tuntea ittensä rakastetuks ja arvostetuks, uimisen jälkeinen olo, rauha, itsevarmuus


hyvä ihminen äiti, isi, hayley williams, heta, maiu, sannahennihenskulassi ja muita kavereita


hyvä kirja arthur golden/geishan muistelmat, j.k. rowling/harry potterit, walter moers/kapteeni sinikarhun 13 1/2 elämää


hyvä muisto 8.7.2011, kesä 2008, jyväskyläreissut, päivät, jolloin on päässy avautumaan ihmiselle johon luottaa

hyvä levy panic! at the disco/a fever you can't sweat out, paramore/riot!, adam lambert/for your entertainment, panic! at the disco/vices&virtues, breathe carolina/it's not classy, it's classic


Eilen tuntui, että olisin eläny kaks päivää. Kirpparilta kannoin kotiin ton sairaan hienon Puuskupuh-pinssin. Puuskupuh oli päivän sana. Istuttiin Nosturilla ja syötiin jätskiä, ja puhuttiin surullisia. Kesällä ei pitäs olla surullinen, mutta mä oon usein. Mun päässä tuntuu olevan harmaa aukko, johon kaikki eletyt hyvät hetket valuu, ja samalla se harmaus kasvaa, ja kaikki tuntuu värittyvän tolla mustan ja valkosen keskiarvolla. Jos yritän ankarasti, muistan Ruisrockista sen hyvän filiksen, enkä ekana mieleentyöntyvää tyhjyyttä sen jälkeen. Jos yritän, muistan miten kivaa Tallinnassa oli viikko sitten, enkä sitä, miltä tuntu sen jälkeen. Voin muistaa Jyväskyläviikon, enkä sitä, että itkin ku lähin kotiin. Mutta miks mä en voi muistaa noita juttuja yrittämättä ? Uskon edelleen, että tää on ohimenevä phase, tuntuu vaan kestävän aika kauan.
Luen surullista fanfictionia, joka on huonosti kirjotettu, mutta idea on hyvä. Tyhjyyttä lisää lauantaina katottu Harry Potter. En sano siitä muuta, ku että paras hp-leffa, ja itkin kolmesti. Se oli siinä.

Mulla ei oo enempää sanoja. Huomenna selviää opiskelupaikkajutut, en ees muistanu, eikä sekään oikee tunnnu kovin merkitykselliseltä nyt. Mietin vaan kokoajan, että miks musta tuntuu tältä ? Ja luultavasti kadun tän julkasemista. Mutta kuvat on ihania ja eilinen ja tää päivä oli ihania. Katottiin Skinsin vitoskausi, rakastan Richiä ja Frankya. Paistettiin kananmunia piparimuoteissa. Näin kaveria, jota en ollu nähny aikoihin. Puhuttiin kirjoista. Pudotettiin linssinsuojus jokeen. Syötiin tulista ruokaa. Nukuttiin teltassa.

Can I miss something I never had ?

12.3.2011

I can save you


Toivoisin voivani sanoa japanilaisille noin.
Katottiin Hiroshima-dokkaria koulussa, aloin itkemään tunnilla.
Sitten tää.
Keep Japan in your prayers and thoughts. 
Kauheinta on tää avuttomuuden tunne, mä en voi mitenkään auttaa löytämään niitä 88 000 kadonnutta.
Mä, eikä kukaan, voi tietää, nouseeko ne aallot niin, että Tyynenmeren pienet saaret peittyy kokonaan veteen.
Kukaan ei tiedä kuinka moni on kuollut.
Tai kuinka monen koti on tuhoutunut.
Tai kuinka moni ei enää koskaan voi kävellä.

Seisoin bussipysäkillä räntäsateessa ja kuuntelin itkumusiikkia. Itkinkin. Maailma on niin outo paikka, pelottava ja ennalta-arvaamaton pahimmillaan, ja niin kaunis kuitenkin yleensä. Mun ajatukset on japanilaisten, ja kaikkien niiden, joiden kodin alueella on tsunamivaroitus, luona.