"Help me to see
I'm better than I thought I was
Set me free"
En tiedä oonko tehny oikeen päätöksen. Toivon että säätila vaikuttaa mun mielialaan, että tää loppuis. Mä pelkään jääväni unohdetuks. Pelkään tulevaa, enkä osaa suhtautua siihen. En pidä muutoksista. Ainakaan sillon, kun päätös niistä pitää tehdä itse, ja tuntuu, ettei se oo mahdollista. Ja vielä päättämisenkin jälkeen miettii, tekikö oikein. Oon itkeny tänään paljon, ja osittain tuntuu että syyttä. En pidä tällasista päivistä. Päätöksenteon jälkeen yleensä sitä vaan sopeutuu päätökseen, oli se sitten hyvä tai huonompi. Kai niin käy nytkin. Nyt vaan kaikki tuntuu ylivoimaselta.
Iskä sano että elämässä pysyvää on vaan muutos.
Mietin hyvää lyriikkaa käytettäväksi tällaseen:
