Tell them all I know now, shout it from the rooftops

Nukun turhia, liian pitkiä päiväunia, koska en jaksa pitää silmiä auki vaikka istun kotona koko päivän. Öisin nukun tarpeeksi ja hyvin. Kuvotuksen aallot pyyhkii mun yli eri vahvuisina päivästä riippuen. Kuvotus ja paha olo pakottaa mut lähtemään koulusta aikasemmin. Koulussa ahdistaa, töissä en huomaa oireita. Ulkona on kylmä ja pimeetä, mutta sellasta se tässä maassa on, eli siitä en jaksa masentua. Miten siitä voi olla vasta viikko, kun ihana James voitti britti-X Factorin ? En ymmärrä ajan kulumista. Välillä tunti kestää ikuisuuden, välillä kolme päivää ohittaa mun fyysisessä pahassa olossa vellovan kropan jättämättä aivoihin minkäänlaista jälkeä. Tuskin kukaan muukaan enää muistaa miltä aurinko tuntuu selässä, jota ei peitä paksu villapaita. Miltä tuntuu, kun merivesi on kahlatessa lämmintä.

En kuitenkaan tiedä, kuinka moni ei muista miltä tuntuu kun ei kuvota. Kun oksennus ei oo kurkussa koko ajan. Kun jaksaa tehdä jotain muutankin kuin lukea puuduttavasti luovaa taloutta käsitteleviä kirjoja. Taas uus oksetusaalto, ja silmät kiinni, ettei olis niin paha olo. En muista milloin oisin poistunut kotoa muualle ku kouluun/töihin/Jennalle/Iidalle. Meikkasin viimeks kauan sitten. Laskin tänään pukeutumiseksi sen, että laitoin jalkaan glittersukat. Tälle on pakko tehdä jotain. Kuvottaa. Enhän mä ole ikinä edes oksentanut. 

Lääkäri on myöhässä. Sisällä on kuuma ja mua oksettaa. Pelkään, ettei sekään keksi mitään selitystä mun oireille. Ei se keksikään. Ihmettelee, "ei huolestuttavaa, mutta outoa". Onneksi. Ootko varma ettet oo raskaana ? Onko sulla kuukautiset normaalisti ? Ootko laihtunut ? Voitko syödä ? Onko ruokahalua ? Joo, joo, en, joo, ei. En onneksi pelkää enää verikoetta. Labratäti on pirteä ja kanaemotyyppinen. Veriarvot on kunnossa, vaihteeks myös jopa hemoglobiini. Koska ei keksitä mikä mulla on, saan hoitokokeiluna lääkkeet mahakatarriin, vatsalaukun limakalvontulehdustilaan. Siis siihen, josta ollaan kuultu stressioireena ala-asteen terveystiedontunneilta alkaen. Siihen, joka voi hoitamattomana aiheuttaa vatsahaavan. Happosalpaaja. Limakalvo. Oksettaa.

Lääkkeet alkaa vaikuttaa, ei okseta enää koko ajan. Väsyttää. Stressaan ja luulen etten selviä. Toivottavasti selviän. Kyllä mä selviin. Pitää ottaa itteään niskasta kiinni.

James meni voittajasinkullaan suoraan UK virallisen listan ykköseks. So proud of you angel ♡ mulla ois ilosempiakin asioita mutta en jaksa kirjottaa. Ehkä vielä ennen joulua. Ihanaa että tulee joulu ♡

My eyes are a river-filler

Je voudrais déplacer et oublier toi. 

I tried to write this in French, but seems too hard plus I can't put my words right. I'm too vulnerable to write in Finnish either. Feels like 2010 all over again, different person leaving me for different reasons, but I almost want to ask why me again. Because again I've done nothing wrong. I've dated someone once and ending that was so much easier than how my friendships tend to turn out sometimes. I'm happy I have people I can trust no matter what, to whom I can cry when it feels too tough. One of them put me out of my mind this morning though, waking up to a text telling you someone wants to die is not the best way to start a day. But they apologized and explained. And I no longer question her love to me, and not only does she love me, but also God through her. It's been five years since I accidentally found her and she says it was God that sent me to her. Sometimes I can believe that too. There must have been a reason we found each other, as we are quite literally perfect for each other. I'm getting out of my original track which is actually good as I've missed you enough for this night. Here's hoping I'll actually start to accept the facts and go on. I'm not too stable emotionally now, just need to get these things out. I miss you. I don't know how I feel about you. I unconditionally love you. I'll get over you and stop being this drama queen. I'll figure you and us out. You're my best friend.


"There is no fear in love, perfect love casts out fear." - 1 John 4:18