Pauliina kertoi blogissaan että hänen äitinsä oli googlettaessaan "oranssit hiukset" löytänyt kuvia Pauliinasta. Kokeilin samaa ja löysin myös kyseisen kuvan ja samalla salaa olin harmissani etten nähnyt yhtäkään kuvaa omista hiuksistani, mutta eiköhän mun hiuksia joistain googlehauista löydy. Muistan että tänne blogiin on tultu mm. hauilla poika hiukset, sidecut fashion, hayley williams hair ja liilat hiukset punaiset alta tai vastaavaa. Turha varmaan sanoa että ei mulla sellaista väriä ole ollut. Mitään kivoja hakusanoja ei oo viime aikoina ollu. Skarpatkaa vähä. Maanantaina on taas kampaaja enkä tiiä yhtään mitä keksitään mutta johan se onkin aika värin numero 27.
Syön keittämätöntä pastaa keittiön pöydän ääressä ja oon harkinnut nukkumaanmenoa ja tunnin - ja kello on 20.30. Huomenna pitää kuitenkin herätä jo neljä kolmekymmentä ja ulkona on kylmä. Elämä on tällä hetkellä töitä ja paikallaanjunnaavaa mietiskelyä. Usein vain nukun. Osallistuin vetoon, että saan joulukuun alkuun mennessä spagaatin. Onneks on perusliikkuvuus kohdillaan, mutta treeniä vaatii. Oon innoissani haasteesta. Huomenna töiden jälkeen lähden ajelemaan kohti Jyväskylää. Perjantaijunat on niin kalliita nykyään että kannattaa ajaa.
Voisin elää oliiveilla. Enää vähän vajaa kaks kuukautta Englantiin ja Union J.
Nyt se on ohi.
31.10.2013
24.10.2013
Hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää ja se rikkoo vaikka on rikki jo ennestään
I'm so over and done with having to justify myself and what I like. I'm tired of explaining why I like this or that band or artist and telling people it's not the main thing that describes me as a person. I'm sad that people think your music taste is so important in you. I happen to be the type of person who falls hard for bands and their members and you could say I was born to be a fangirl, a word that itself has a bad sound to it. It's all stupid and prejudiced, not all us fangirls are those who mob celebrities and send letters to their parents' houses. In me the fangirlism shows in the way I emotionally attach to artists. Trust me, I didn't ask for this - the nights you spend staying up because your favourite band stars a shitty teenage tv programme or appear at a gala where they don't even get interviewed and then you miss their performance too, the feeling you get to your chest when you just physically feel you can't take any more feelings towards that person, the hours you spend crying listening to that same song over and over again... And the friends you make online. The ones you grow so close to you feel you've known them for years and then realise you will probably not ever meet the ones you've grown to love and call your best friends and then slowly let go of them. No, I definitely didn't ask for this.
And while all this happens, you have to go to school, work, uni or anything, to live your life normally, feeling like people around you in your everyday life don't understand what you feel and some of them do, some of them don't. Some mock you and tell your favourite bands just basically are shit, can't sing, have annoying singer or something equally couraging. Try to keep calm and explain rationally why you think this or that artist is good then. And some people can be such assholes they don't even listen to your Good Arguments because they're right with their original "Justin Bieber is gay and looks like a girl" points. (Have they seen a picture of him in 2013 ? Yeah, didn't think so. Is "gay" still insult in 2013 ? Yeah, for some it is. I really feel bad for them.)
Today a person I like and who I spend some amount of time with kept nagging about how lately I've started liking Cheek. The person is "shocked" of "how low you can go" and "you used to dislike him." Let's clear this up - if I don't like something once, it doesn't mean I'm never allowed to change my opinion. It hurts me when you insult an artist I like and appreciate. Also something bad's happened and Cheek's stuff has helped me a lot and I don't want to tell that person that so I just suck it up and tell them "yeah, I don't really know what happened." The person keeps making faces at me when I tell them about how I've bought tickets to One Direction's show, when I mention Union J or tell I've met some friend online. So lately I've stopped that. Your music taste isn't all there is to you, not even close, but it's a big part of you, not the bands or artists you like, but the fangirling culture. It hurts when people ignore things you tell them and are excited about because they're about things they don't understand - and don't want to, as we see from this example. I've tried explaining why I like some artists like One Direction, Sleeping With Sirens or Antti Tuisku, and usually end up getting a bad response.
So I just don't do it any more. I don't owe anyone anything about my music taste or of me being a fangirl. World is a tough enough place as it is even if your friends didn't make fun of the things you love and have no power over. Earlier in this text I said I didn't ask to be a fangirl. Yeah, I didn't, but I wouldn't change it to your narrow mind where it's impossible to understand things you don't like. I don't mean everyone should like bands I like - of course not, that'd be boring and there are loads of bands I don't like but who have a lot of fans. No, I want people to understand why someone else likes the artist and let them like them without questioning their sanity. I mean I highly dislike 5 Seconds of Summer or Blink 182 but do I run around telling their fans they're not decent human beings ? Take a guess.
I won't sit and listen to me being criticised for the things I like any longer. I have every right to be just this person I am and like just these things I like.
These are not the memoirs of a queen or an empress. These are the memoirs of a different kind.
Memoirs of a fangirl. Suck that.
And while all this happens, you have to go to school, work, uni or anything, to live your life normally, feeling like people around you in your everyday life don't understand what you feel and some of them do, some of them don't. Some mock you and tell your favourite bands just basically are shit, can't sing, have annoying singer or something equally couraging. Try to keep calm and explain rationally why you think this or that artist is good then. And some people can be such assholes they don't even listen to your Good Arguments because they're right with their original "Justin Bieber is gay and looks like a girl" points. (Have they seen a picture of him in 2013 ? Yeah, didn't think so. Is "gay" still insult in 2013 ? Yeah, for some it is. I really feel bad for them.)
Today a person I like and who I spend some amount of time with kept nagging about how lately I've started liking Cheek. The person is "shocked" of "how low you can go" and "you used to dislike him." Let's clear this up - if I don't like something once, it doesn't mean I'm never allowed to change my opinion. It hurts me when you insult an artist I like and appreciate. Also something bad's happened and Cheek's stuff has helped me a lot and I don't want to tell that person that so I just suck it up and tell them "yeah, I don't really know what happened." The person keeps making faces at me when I tell them about how I've bought tickets to One Direction's show, when I mention Union J or tell I've met some friend online. So lately I've stopped that. Your music taste isn't all there is to you, not even close, but it's a big part of you, not the bands or artists you like, but the fangirling culture. It hurts when people ignore things you tell them and are excited about because they're about things they don't understand - and don't want to, as we see from this example. I've tried explaining why I like some artists like One Direction, Sleeping With Sirens or Antti Tuisku, and usually end up getting a bad response.
So I just don't do it any more. I don't owe anyone anything about my music taste or of me being a fangirl. World is a tough enough place as it is even if your friends didn't make fun of the things you love and have no power over. Earlier in this text I said I didn't ask to be a fangirl. Yeah, I didn't, but I wouldn't change it to your narrow mind where it's impossible to understand things you don't like. I don't mean everyone should like bands I like - of course not, that'd be boring and there are loads of bands I don't like but who have a lot of fans. No, I want people to understand why someone else likes the artist and let them like them without questioning their sanity. I mean I highly dislike 5 Seconds of Summer or Blink 182 but do I run around telling their fans they're not decent human beings ? Take a guess.
I have a theory for this Cheek thing. It's a same as with Antti Tuisku in 2010 - the world, God or something wants me to find a certain artist or a band because they have a song that I'll need sooner or later. So I start liking them innocently, find the songs the world wants me to find before the catastrophe strikes. And when it does, I already know those songs and can rely on them and find comfort in them which prevents me from relieving the shock on some way worse ways. On these two cases it's worked, I basically got through 2010 with the help of Antti Tuisku's "Hengitän" record and I couldn't care less if it sounds funny how now Cheek's "Kuka muu muka" has been of huge help. Also Tich's song "Little by Little" was introduced to me for a reason. Thank you.
I won't sit and listen to me being criticised for the things I like any longer. I have every right to be just this person I am and like just these things I like.
These are not the memoirs of a queen or an empress. These are the memoirs of a different kind.
Memoirs of a fangirl. Suck that.
8.10.2013
Maybe I just wanna be yours
Viime aikoina mun elämässä ei oo tapahtunu paljon. Yritän tasapainotella koulun ja töiden välillä ja sen, että kumpaakaan ei oo kauheesti, mutta koulujuttuja pitäs saada tehtyä. Ihmeekseni eilen ja tänään sain väännettyä kasaan pari hommaa mitkä olikin sitte tosi helppoja ja nopeita. En oo kauheen hyvä aikatauluttaja ja vanhemmiten musta on tullu semilaiska mikä on ihan pebasta ja minkä toivon vielä muuttavani.
Oon asunu puol vuotta mun kodissa. Viime viikolla sain verhot, ja nyt täällä näyttää ja välillä tuntuukin kodilta. Aluks olin aina menossa ettei tarvii olla täällä, olin kotona ja kävin vaa nukkumassa täällä... Nyt pystyn olemaan täällä melko helposti koko päivän astumatta ulos kertaakaan. Kaipaisin tänne lisää vaatesäilytystilaa koska mulla ei oo liikaa vaatteita, vaan liian vähän tilaa varastoida ne. Joku joskus kerran pyys että esittelisin tän boksin ja meinasin sen tehäkin, mutta musta ei tunnu miellyttävältä esitellä tätä ihmisille joita en tunne joten tyydyn kertomaan hyviä juttuja kodistani:
Oon asunu puol vuotta mun kodissa. Viime viikolla sain verhot, ja nyt täällä näyttää ja välillä tuntuukin kodilta. Aluks olin aina menossa ettei tarvii olla täällä, olin kotona ja kävin vaa nukkumassa täällä... Nyt pystyn olemaan täällä melko helposti koko päivän astumatta ulos kertaakaan. Kaipaisin tänne lisää vaatesäilytystilaa koska mulla ei oo liikaa vaatteita, vaan liian vähän tilaa varastoida ne. Joku joskus kerran pyys että esittelisin tän boksin ja meinasin sen tehäkin, mutta musta ei tunnu miellyttävältä esitellä tätä ihmisille joita en tunne joten tyydyn kertomaan hyviä juttuja kodistani:
- asun 1. kerroksessa ja asunnon numero on 56 - 156 again
- mun vessan ovessa on kuukausittain vaihtuva Pop star of the month - tällä hetkellä kansanäänestyksellä valittu Selena Gomez
- mun "ensiapukaappi" on peltinen kuningatar Elisabeth -boksi, joka on pystyssä jääkaapin päällä ja sieltä hyväksyvästi hymyilee keittiöön
- keittiön seinällä on you me at six -keikkajuliste kehystettynä (en ollu ko. keikalla), ja mun huoneessa on seinällä hayley williams, little mix ja 1d leffajuliste
- mulla on verhot joissa on norsuja - toi kangas mistä kuva
- keittiön seinällä on myös 1d muovipussi. joo
- mun hella on paras. se on /ikivanha/ ja siinä on punasta ja lämpenee nopeesti eli sairaan nopee ja värikäs
- mun huoneessa on vaaterekki jonkinlaisena tilanjakajana ja käytän sitä sisustuselementtinä vaihtelemalla siinä olevia vaatteita
- keittiön oven yläpuolella on ikkuna ja sen ikkunalaudalla on myös pieni kurkisteleva kuningatar Elisabeth (omistan myös mukin ja teepurkin. fani)
- mun kallein aarre on Kartellin Louis Ghost -tuoli (myös pitkälti ainoo sisustusjuttu mistä oon koskaan ollu erityisen kiinnostunut)
- mulla on nii paljon mukeja, laseja ja pyyhkeitä että voisin perustaa kaupan tai kutsua kaikki tän taloyhtiön ihmiset kahville samaan aikaan
- mulla on vieraskirja, johon saa liimata vanhoja spice girls -valokuvia entryjen yhteyteen. aiheuttaa suurta iloa vieraissa
Siinä varmaan ne tärkeimmät tulikin... Toivon että mun seinät on yhtä paksut ku oletan niiden olevan, koska usein kuuntelen musiikkia semikovalla ja biletän. Mun keittiön ja huoneen välinen seinä ainaki on paksu, kutsun tätä boksia bunkkeriks koska aluks 3g ei oikee toiminu ja tosiaa jos radio on päällä huoneessa, ei se kuulu keittiöön ellei se oo semi kovalla. Tätä paikkaa kutsutaan myös Prinsessalinnaks (Prinsessan käsikirja on esillä keskeisellä paikalla), Käpsäksi (Käpylä) ja tosiaan bunkkeriksi.
Jostain syystä mua taas inspaa tää blogi vähän. Mulla on paljon sanottavaa mutta ei sellasista asioista mistä haluisin täällä kirjottaa. Lueskelin vanhoja entryjä ja ärsyttää et oon käyttäny jotain weheartit -kuvia tms jotka ei oo enää olemassa ni puolissa postauksista ei oo enää kuvia. Joo. Päivitin muuten ton "meikä" osuuden, viimeks olin tainnu joskus puoltoista vuotta sitten...
7.10.2013
Arvoton oot mut entä mä sitten
Eilen muistin miten pahoja asioita vuonna 2010 tapahtui. Tiesin sen tietysti jo silloin, mutta nyt monta vuotta myöhemmin, enemmän aikuisena mä todella arvostan sitä, että 17-18-vuotiaana selvisin siitä kaikesta, nimittäin todella haavoittuvaisia ikiä.. Teini-ikästen juttuja ei kannattais ikinä aliarvioida, ei aikuisena voi tietää miten kauheilta asiat tuntuu. Mä en laske itteäni vielä aikuiseks, mutta tunnistan itsestäni jo sen aikuisaspektin, että en täysin ymmärrä kaikkia teinien murheita. En haluis että se pääsee vallalle. Mä oon ylpeä itsestäni, että I've made it to 21 this sane.
Kuuntelin Antti Tuiskun Hengitän-levyä taas ja löysin lyriikoita jotka sopii liian hyvin tähän hetkeen, ja alempi oli yks eniten quoted silloin 2010 myös.
Kuuntelin Antti Tuiskun Hengitän-levyä taas ja löysin lyriikoita jotka sopii liian hyvin tähän hetkeen, ja alempi oli yks eniten quoted silloin 2010 myös.
arvoton oot mut entä mä sitten
kun mulle riittää sinusta rippeet
niissä tiukasti mä olen kii
ja myös
en pääse irti
mä valun hukkaan
sä et sitä edes huomaa
Onneks kivun unohtaa. Mä tiedän että silloin sattui tosi paljon, mutta en pysty tuntemaan sitä enää. 2010 kipu ei oo enää olemassa, 2013 on korvannu sen. Koska 2010 meni aikanaan pois, niin menee myös 2013.
"For all the things that you're alive to feel / just let the pain remind you hearts can heal"
3.10.2013
I'd tell her to speak up, tell her to shout out, talk a bit louder, be a bit prouder
This is an open love letter to a British girl group Little Mix. I'm writing it in English, because I have way more friends who'll understand my love for them in the english speaking world than there are in my first language world. Little Mix won UK's X Factor in 2011, and in my life they creeped in mid-2012.
Dear Little Mix,
This was the first group picture I saw of you. I didn't fall in love immediately, but it didn't take long either. Your X Factor songs made and some still make me cry. (I just watched "Don't let go" and cried like I haven't had seen it 200 times before.) I'm very sensitive when it comes to people making their dreams come true... And that's what you four amazing women have had the chance to do.
I'm 21 years young, a few months older than Jade. I'm still so lost in my life, but you have showed me things that I want to be able to do. I love your determination, how you don't give up. Nothing stopped Jesy from achieving her dream when cyber bullies tried to take her down. All of you have got crap because of your boyfriends, nowadays mostly Perrie, and she takes zero bullshit and stands up for herself. You're an item, a team, a band and you remind me of the times when I was in a (synchronized skating) team, when I had other girls to call my sisters (I don't have a biological sister). You also make me feel like home in your "fandom" - I've made amazing Mixer friends from all around the world.
Dear Little Mix,
This was the first group picture I saw of you. I didn't fall in love immediately, but it didn't take long either. Your X Factor songs made and some still make me cry. (I just watched "Don't let go" and cried like I haven't had seen it 200 times before.) I'm very sensitive when it comes to people making their dreams come true... And that's what you four amazing women have had the chance to do.
I'm 21 years young, a few months older than Jade. I'm still so lost in my life, but you have showed me things that I want to be able to do. I love your determination, how you don't give up. Nothing stopped Jesy from achieving her dream when cyber bullies tried to take her down. All of you have got crap because of your boyfriends, nowadays mostly Perrie, and she takes zero bullshit and stands up for herself. You're an item, a team, a band and you remind me of the times when I was in a (synchronized skating) team, when I had other girls to call my sisters (I don't have a biological sister). You also make me feel like home in your "fandom" - I've made amazing Mixer friends from all around the world.
I adore your music. Wings is to date the best first single for any band. It shows off your different singing voices and abilities, the lyrics are powering and it's catchy and upbeat. Since hearing it for the first day it premiered, I've loved it. It's me and my best friend's favourite song and it's kind of a guideline to how I want to live my life. Water off my wings, they said. I was like a proud mum when DNA came out. There's literally one song on the album I'm not too fond of, and that's exceptional for a record - to add, a debut record. DNA is a great pop album, and as Little Me and Move have showed us, I'm sure Album 2 will be a hit too. Little Me is literally what I need now, and you delivered at the rightest time of my life.
I feel protective over you, but I know you don't need my protection. You're international popstars, travelling the world, helping and inspiring girls and some boys everywhere on the planet, every day. People look up to you, they love you, you've even saved some lives. I wonder what it feels like. I'm so crazy proud of you. You've taken in the fame so well, you don't seem to take anything for granted, you work for your success. And as far as I know, no one of you has done anything too stupid in front of the media. And for that, I congratulate you. Keep that direction .xx
Alexa Chung has said that girls can rule the music world, but only one band at a time. There's no question about who that band is at the moment. Your stage choreographics, lyrics, music videos and everyday outfits show you are strong, independent girls who can somewhat do what they want. Girl Power as they say. I look up to you a lot, but at the same time I feel like I could easily be your friend if I got a chance. I haven't seen you, haven't met you because I live in a small Nordic country I doubt you'll ever go to. I tried seeing you this summer though, flew to England for the V Festival where you were supposed to perform, but I don't know why you didn't. I also went to 1D's movie premiere but didn't see you there either. I wanted to go to DNA tour but unfortunately I had school stuff here. But I try not to give up, if you ever come to a country near me there won't be a reason I'm missing that.
And I love your style. Perrie is, along with Alexa Chung and Hayley Williams, one of my biggest style icons. I always watch closely what you're wearing, how your hair is done and get inspired. I often think "what would a Little Mix member do" when I'm picking my outfit. I own similar and exact same items of clothing as you do, and when I get told I "look like Perrie" or "Jade could wear that outfit" it's honestly the best compliment I can get on my looks. Stay amazing.
When my best friend or I are sad we tell each other that we should do things you would do or dress like you would to make us feel better. You've brought me and the bestie closer and I'm so grateful for that. I'm so happy you four exist. Some days I just am sad though because I won't ever do what you do but I've grown to know, partly thanks to you, what I want and could do.
And I'm living by the lyrics of Move, "get your back off the wall / don't you get comfortable" - I need to step out of my comfort zone to reach what I want. I don't have a simple way to put what I feel for you (as you might have noticed), but let's at least say I LOVE YOU. And I thank you for all you've done. I hope I one day get my chance to meet you and tell you things. This year you've helped me through some really unpleasant things. THANK YOU. As we say in Finland, "kiitos".
Stay gold .xxxx
meri
Ps. HAPPY 22nd BIRTHDAY LEIGH-ANNE xxxxxo
28.8.2013
Won't you make me believe I'm the only one
On tullut aika matkaraportin 4/4 (toistaiseksi) aika. Tälläkin kertaa suuntana oli ensin Heathrow ( lhr in my heart ) ja sitten V Festival idyllisessä Chelmsfordissa, josta ei luonnollisesti saatu hotellia, vaan paikka nimeltä Braintree kutsui. Jennan kaa lähettiin matkaan perjantaina 16.8. kukonlaulun aikaan, seuranamme tunnin yöunet ja Britannian korismaajoukkue.
Perus turvatarkastusjonoposeeraus.
Meidän piti Lontoossa nähä Ryan ja Charlie, joiden kaa hengailtiin viime vuonna Readingissa, mutta erinäisistä syistä ei sitten nähty. Piti tavata myös Linnea från Sverige, mutta koska mä en osaa päivämääriä ja Nea ei viikonpäiviä, tajuttiin vasta pari pv ennen että neiti lensikin kotiin jo torstaina. Sellasta. Pyörittiin Lontoossa muutama tunti, käytiin ottamassa tuntumaa Topshopiin ja shoppailtiin ipod-kajari, josta oli erittäin paljon iloa matkan aikana !!! Sitten hypättiin juna-asemalle, jossa saatiin tietää että Braintreehenkin menee juna, ja lisälippu maksoi peräti 0,2 puntaa. Luonnollisesti ei tiedetty kannattaako jäädä pois Braintree Freeport vai Braintree - voitte arvata, että jäätiin just siinä väärässä. Taksilla hotelliin, joka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Mentiin taksilla (joka osoittautui pikkubussiksi ???) kaatosateessa Nando'siin. Ja toisella taksilla takasin. Kokemus sekin. Sitten piti tietysti fiilistellä sitä, kun vielä oli rahaa.
Eksyttiin [kaksi sormea -emoji] ekan kerran
Muistettiin laittaa jopa rannekkeet käteen, oltiin koko perjantai tehty rannekecheckejä joka viides minuutti, ja rannekkeissa oli skannattava koodi, joka oli pienessä tarrassa - lauantai ja sunnuntai meni siis tarracheckejä tehdessä. En uskaltanu esim. kastella koko ranneketta... ja tietysti se tarra lopulta pysyi ikuisesti siinä.
Second row realness for Conor Maynar [hear eyes emoji] Conor oli ihan super aloittaja festareille, jammailtiin niin täysii ja kaikki mun lemppabiisit paitsi Mary Go Round. (Tänään julkastiin myös uus sinkku R U Crazy, joka on damn catchy myös !!!!) Joooo big love C
Conorin jälkeen oli vuorossa Operaatio Missä Helvetissä On Little Mix. Tytöt oli lineupissa kun festarin liput tuli myyntiin, eli siis iso syy (isoin) sille, että ainaki ite halusin lähteä. Joskus viikkoa ennen V:tä tsiigailin netistä aikatauluja (joita V ei anna etukäteen, vaan alueelta on ostettava 10 puntaa maksava kaulaan laitettava ohjelmavihkonen. Tietoa ei saa mistään muualta), ja huomasin ettei LM lue missään. Keikka oli kuitenkin tyttöjen omilla sivuilla. Laitoin sähköpostia V:lle ja tyttöjen managementille ja yritin kaikkeni mutta en saanu vastausta, ja alueella kyseltiin kaikki securityt ja box officet, info pointit (joka oli alueen ulkopuolella - päivälippuihin ei kuulu re-enter, eli jos on vain yhden päivän, ei voi poistua alueelta mennäkseen infopisteelle ja tullakseen takaisin. Tämän ja muita kummallisuuksia teille tarjoaa vain V Festival !!!) ja artist receptionit, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Lopulta hyväksyttiin kohtalomme ja kuultiin myöhemmin että Jesy ja Leigh oli siellä vaan hengailemassa. Missään ei oo mitään järkee. James Arthur muuten myös peruutti esiintymisensä päivää ennen V, joten meiän ehkä lempparit ei siis esiintyneetkään.
Toi mun takana oleva tyttö näyttää tasan yheltä joka photobombas viime vuoden Reading-kuvaan.
Paras mahdollinen lopetus tälle päivälle ja festareille. En ois uskonu että jos näillä festareilla päädyn pittiin, se ois Ritan keikalla. Toisin kävi. Rita on niin ihana en kesTÄ JA NIIN HOT JA UPEE JA ihana. mad respect mm. 15 sentin piikkikoroilla tanssimisesta ja siitä että yks tanssija breikkas. Oli ihanaa ku keikan aikana tuli ilta ja pimeetä ja kaikki vaan tanssi ja riehu ja ah. ((en pääse ikinä nukkumaan ku tarinoin näin paljon sigh sigh no sleep for the weak oli meiän motto, nukuttiin niin liian vähän ja riehuttiin ja käveltiin ja seistiin liikaa. Jennan jalkaparka))
Piti vähän poseeraa ennen aloilleen asettumista. Tää on yks hyvin harvoista kuvista missä hymyilen hampaat esillä ja josta tykkään. Cheers 1d

Yo!Sushi oli taas lentokenttäruokavalintamme, samoin Harrodsin teehamstraus ja viimeisten kolikoiden käyttäminen lehtiostoksiin. Lentokone kutsui ja toivoin niin paljon että voisin mennä vaan ajassa taaksepäin.
Ps. Tänään alkoi Junior MasterChef jossa olin työharjoittelussa touko-heinäkuussa - en muista sanoinko täällä sitä suoraan. Oli niin ylpeä äiti -fiilis kattoa ekaa jaksoa ! Ja nähä oma nimi lopputeksteissä ekan, mutta toivottavasti ei vikan kerran. Once more, kiitos Team JMC xxxx
Perus turvatarkastusjonoposeeraus.
Meidän piti Lontoossa nähä Ryan ja Charlie, joiden kaa hengailtiin viime vuonna Readingissa, mutta erinäisistä syistä ei sitten nähty. Piti tavata myös Linnea från Sverige, mutta koska mä en osaa päivämääriä ja Nea ei viikonpäiviä, tajuttiin vasta pari pv ennen että neiti lensikin kotiin jo torstaina. Sellasta. Pyörittiin Lontoossa muutama tunti, käytiin ottamassa tuntumaa Topshopiin ja shoppailtiin ipod-kajari, josta oli erittäin paljon iloa matkan aikana !!! Sitten hypättiin juna-asemalle, jossa saatiin tietää että Braintreehenkin menee juna, ja lisälippu maksoi peräti 0,2 puntaa. Luonnollisesti ei tiedetty kannattaako jäädä pois Braintree Freeport vai Braintree - voitte arvata, että jäätiin just siinä väärässä. Taksilla hotelliin, joka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Mentiin taksilla (joka osoittautui pikkubussiksi ???) kaatosateessa Nando'siin. Ja toisella taksilla takasin. Kokemus sekin. Sitten piti tietysti fiilistellä sitä, kun vielä oli rahaa.
rahaa vaa sataa !!!!!
flower tai money crown, ei oo fygestä kii
michael clifford/harry styles -poseeraus. Toi hiusväri oli niin hyvä kunnes pesin kerran.
Lauantaiaamuna sitten innokkaana kohti Chelmsfordia, ei mitään hajua että miten. Hotellista eivät osanneet yhtään neuvoa mut hei ! Kerrankos sitä eksyy. Ja lopulta päästiin just siihen bussiin mihin haluttiinkin - meidän uv-maalit sai hieman katseita bussilliselta eläkeläisiä.
konde-fani vauhdissa. Jennan naamamaalit sai paljon kehuja (makeup artist meri j kiittää)
freshi "ennen"-kuva.
Muistettiin laittaa jopa rannekkeet käteen, oltiin koko perjantai tehty rannekecheckejä joka viides minuutti, ja rannekkeissa oli skannattava koodi, joka oli pienessä tarrassa - lauantai ja sunnuntai meni siis tarracheckejä tehdessä. En uskaltanu esim. kastella koko ranneketta... ja tietysti se tarra lopulta pysyi ikuisesti siinä.
Second row realness for Conor Maynar [hear eyes emoji] Conor oli ihan super aloittaja festareille, jammailtiin niin täysii ja kaikki mun lemppabiisit paitsi Mary Go Round. (Tänään julkastiin myös uus sinkku R U Crazy, joka on damn catchy myös !!!!) Joooo big love C
Conorin jälkeen oli vuorossa Operaatio Missä Helvetissä On Little Mix. Tytöt oli lineupissa kun festarin liput tuli myyntiin, eli siis iso syy (isoin) sille, että ainaki ite halusin lähteä. Joskus viikkoa ennen V:tä tsiigailin netistä aikatauluja (joita V ei anna etukäteen, vaan alueelta on ostettava 10 puntaa maksava kaulaan laitettava ohjelmavihkonen. Tietoa ei saa mistään muualta), ja huomasin ettei LM lue missään. Keikka oli kuitenkin tyttöjen omilla sivuilla. Laitoin sähköpostia V:lle ja tyttöjen managementille ja yritin kaikkeni mutta en saanu vastausta, ja alueella kyseltiin kaikki securityt ja box officet, info pointit (joka oli alueen ulkopuolella - päivälippuihin ei kuulu re-enter, eli jos on vain yhden päivän, ei voi poistua alueelta mennäkseen infopisteelle ja tullakseen takaisin. Tämän ja muita kummallisuuksia teille tarjoaa vain V Festival !!!) ja artist receptionit, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Lopulta hyväksyttiin kohtalomme ja kuultiin myöhemmin että Jesy ja Leigh oli siellä vaan hengailemassa. Missään ei oo mitään järkee. James Arthur muuten myös peruutti esiintymisensä päivää ennen V, joten meiän ehkä lempparit ei siis esiintyneetkään.
Jessie Ware oli vuorossa seuraavana keikkalistalla. Jenna runnoi meiät eturiviin, ja mä tykkäsin keikasta ihan älyttömästi ! Jennaa kiinnosti enemmän vip-alue, josta ensin bongattiin Conor (tossa keskellä) ja myöhemmin Josh Devine (ei tässä kuvassa). Jennan kännykkä olikin täynnä otoksia epäolennaisista tyypeistä kuten Jessie Waren basisti (damN), yhen lavan kamera-assari, pari turvamiestä, Ellie Gouldingin kitaristi (chris ♡), ja vähän backstage action... mut joo, ihana nainen jessie w !!! x
Jennan leikattu jalka sai niin paljon katseita että laitettin vähän lisänäkyvyyttä. Go big or go home. Mun jalka aiheutti mm. tahatonta keskustelua Conorin seksuaalisuudesta, kun kaks porukkaa jotka ei tuntenut toisiaan tai meitä alkoi keskustella aiheesta mun jalan nähtyään.
Eyebag game not that bad yet, tässä venailtiin Jessie J:tä, joka oli UPEA. en tienny mitä odottaa, joten kaikki odotukset ylittyi ! Myös mun teemabiisi Do it like a dude oli settilistassa ja mm. uuden albumin kansi näytettiin ekan kerran täällä. Essex<3 br="" nbsp="">
3>
Monen illan varmasti huipensi Beyoncé, siellä se jossain on !!!! Me nähtiin vaan kaks biisiä (jotka onneks oli Run the world ja End of time ! Lempparit ehkä) koska ihanaan Aivopuuhun ei päässyt bussilla iltayhdentoista jälkeen, ja queen B oli puol tuntia myöhässä. Amazing anyway.
super fresh -jälkeen kuva. Jenna nukahti in a matter of seconds, mä join teetä yksin (likaisesta :|) mukista ja fiilistelin.
Sunnuntaiaamuna sitten aamiaisen ja uuveemaalien kautta kohti Chelmsfordia taas, halpa sunnuntaibussi ilahdutti mieltä !
ennen.
Soz Miley at the VMA, mulla oli tää tukka ensin [nail polish emoji] Justin Bieber -paita osoittautui hyväksi ice breakeriksi, sain useita kommentteja, high fiveja ja keskustelunavauksia. Lemppari oli erittäin pettyneeseen sävyyn tarjottu "you don't look like a justin bieber fan". Elämä on liian lyhyt olla käyttämättä paljettisortseja.
Keikka-wise sunnuntain alotti ihana The Saturdays, taas toka rivi ! Oltiin onnen_pekkoja. Ihana Frankie on äitiyslomalla joten pop-prinsessat esiintyi as a four piece. Tykättiin stailauksesta ihan sikana, erityisesti ihailin Mollien sortseja, joiden takapuolessa oli jotain värikkäitä tupsuja. Tytöt veti ihan sika hyvin (vaikka soittoaika oli klo 12 sunnuntaina, puolen tunnin slotti ???) ja ilo jee
Sieltä sitten. Josh Devine, Andy Samuels, Niall Horan, Liam Payne. Liam ei tosin tässä kuvassa näy, mutta Josh on toi valkopaitainen+arskat, Andy siinä vieressä pitkä valkopaitainen ja noiden lamppujen välistä lirvahtelee rillipäinen Niall. Voin sanoo et meni ainakin yks biisi semisti ohi kun bongattiin pojat... (mulle pojat=niall ja liam, jenna sen sijaan on myös joshin ja andyn perään, eli superpotti hänelle !) jee jee one direction every where
Saturdaysista suunnattiin kattomaan Tom Odell, joka oli ihana ja uskomaton ja jee. Sieltä omille teillemme, Jenna tappeli Olly Mursiin mahd lähelle ja mä tsekkasin Everything Everything. Joka oli _upea_ !!!! Vaikka tiesin vaan kaks tai kolme biisiä. Ei haitannut Ollyn missaaminen yhtään (ja ehdin siltäkin kuulla pari vikaa biisiä). Ollystä mentiin kuuntelemaan XFactor-tyttö Diana Vickers, joka ei suoranaisesti lämmittänyt.
Sitten illan vikat ja isoimmat: Ellie Goulding ja Rita Ora. Elliessä päästiin melko lähelle taas, ja oli sika hyvä keikka, oon tylsä kun toistelen vaan samoja sanoja mutta miks mentäis huonoille keikoille ! Hikisen Ellie-jammailun jälkeen puolijuoksua Ritan luo, matkaa tosin hidasti herrasmies joka tarras meitä jaloista kiinni, kertoi että ollaan amerikkailaisa ja kieltäytyi päästämästä meitä jatkamaan matkaa. Lopulta sekin selvisi ja tässä sitä ootellaan (ehkä 5 min) Ritaa. Eyebag game growing stronger.
Paras mahdollinen lopetus tälle päivälle ja festareille. En ois uskonu että jos näillä festareilla päädyn pittiin, se ois Ritan keikalla. Toisin kävi. Rita on niin ihana en kesTÄ JA NIIN HOT JA UPEE JA ihana. mad respect mm. 15 sentin piikkikoroilla tanssimisesta ja siitä että yks tanssija breikkas. Oli ihanaa ku keikan aikana tuli ilta ja pimeetä ja kaikki vaan tanssi ja riehu ja ah. ((en pääse ikinä nukkumaan ku tarinoin näin paljon sigh sigh no sleep for the weak oli meiän motto, nukuttiin niin liian vähän ja riehuttiin ja käveltiin ja seistiin liikaa. Jennan jalkaparka))
väsynyt mutta onnellinen-after. Jostain syystä tossa tilanteessa oli kaunis olo vaikka oli hikinen ja meikit ja maalit ties missä ja niin väsyny että meinas pystyyn nukahtaa. Power of music, once again.
Maanantaiaamuna meinattiin missata aamupala mutta ehdittiin junaan ja tässä Jenna esittelee ihanaa Braintreetä, jossa ei oikeesti ollut mitään. Taas pikkubussilla juna-asemalle ja kohti Lontoota ! Molemmat nukku makeasti junassa, onneks pitikin jäädä pois päättärillä...
Hotellille oli helppo löytää, ja vieressä ollut Westfieldin ostoskeskus koluttiinkin läpi maanantaina. Meinas sillon jo tulla vähä paniikki rahatilanteen kanssa, mutta onneks tiedettiin että tiistaina rahaa ei tuu kulumaan koska.....
Aamulla suuntasin Starbucks-aamupalalle Ryanin kaa ja reunion oli just niin hyvä kun toivoinkin :) Käppäiltiin BBC:n rakennukselle ja vähän yli kymmenen am 20.8.2013 yks mun suuri unelma toteutui kun tapasin Nick Grimshawn. En oo täällä ehkä niin mainostanutkaan hänen merkitystä elämässäni mutta in a nutshell: saan kiittää Nickiä ja radio 1 ja breakfast show/crew todella monista ystävistä all over the world. Nick oli ihana ja annoin sille synttärikortin ja kirjeen toiveena että hän välittäis sen eteenpäin social media tuottajalleen LMC:lle, joka on yks mun "lifespo"-naisista. Oon niin kiitollinen että sain mahdollisuuden kiittää molempia kaikesta mitä ne on tehny mulle. Kiitos.
the man babe himself
kädet tärisee-tyyppisiä tweettejä Ryanin puhelimesta
Jenna on selfiemestari
Turistit. Oltiin tossa puistossa piknikillä ja mun kokikseen meni amppari :( Kaadoin koko jutun pois enkä ehtiny ees juoda yhtään sigh edelleen katkera >:(
Pian kokiksenmenetyksen jälkeen hyvästeltiin Ryan ja suunnattiin kohti Leicester Squarea, jossa oli One Directionin This Is Us -leffan maailmanensi-ilta ! Ei tiedetty miten homma toimii, mutta kävi ilmi, että sai jonotusnumerotarran, ja 4000 ekaa saa rannekkeen jolla pääs aidattuun alueeseen, joka oli jaettu pits (aitio ? karsina ? emt XD) ja siellä oli screenit ja lava jolla poikia haastateltiin ja luulin että ne myös esiintyis. No, anyway meillä oli tuuri ja saatiin sekä jonotusnumerot että rannekkeet pinkkiin pit. Se ei ollu kovin hyvä, mutta anyway.
Piti vähän poseeraa ennen aloilleen asettumista. Tää on yks hyvin harvoista kuvista missä hymyilen hampaat esillä ja josta tykkään. Cheers 1d
Kaikki otti kuvia niiden lemppareiden kaa mutta en mä voinu päättää.
Valitsin kuitenkin tässä harrin koska Jenna on Liam-tyttö ja sen piti päästä tohon väliin. Otettiin kuva jostain tytöstä joka oli tullut Brasiliasta tätä ensi-iltaa varten. Me oltiin siis lame
Show some love (onneks louis on tossa heti harrin takana niin ei tuu niin paha mieli)
lucky ones this time xx (3426 ja 3424)
Poseerausten jälkeen mentiin aidattuun alueeseemme, ja oltiin tällä etäisyydellä screenistä. Luultiin että puistoon, jossa nää aitiojutut oli, tulis myös punanen matto jolta pojat kävelis. Luultiin väärin, mikä oli harmi koska oltiin ihan etu/tokarivissä ja oltais ehkä saatu mahis tavata pojat... Yks mun kaveri oli tuolla 50 tuntia ja pääsikin sitte valkoseen (paras) pit ja sai kuvan Harryn kaa ja silleen.
Pro tip: jos aiot seistä 9 tuntia auringonpaisteessa, älä. Jos kuitenkin on pakko, kannattaa olla syömättä ja mieluusti juoda vaan sen verran mitä hikoilee pois. En myöskään suosittele mitään päähinettä, varjoa tai aurinkorasvaa. Myös hiostavat vaatteet, kangaskassi ja huonot kengät on plussaa. Olin n. 6 tunnin jälkeen ihan valmis jo lähtee pois, mutta taisteltiin loppuun asti eikä sit nähty ees mitään :D Mut en mä oikeesti valita, me kuitenkin OLTIIN SIELLÄ !
Saatiin kuitenkin ihan hyviä kuvia ! Tossa lavan edessä oli puu, joka blokkas mun kaikki mahdolliset näköhavainnot Harrysta, mutta muut näin kyllä ihan omin pikku silmin. Luonnollisesti myös Little Mix oli tuolla, mut kutsuvieraat käveli yhtä toista käytävää pitkin, eli ei nähty niitä. Loveable Rogues ja Ben Winston käveli meiän ohi syystä mitä en ees tiiä. Kiitti anyway, Ben ♡ Oltiin siis Little Mixin kaa kaks kertaa kahen päivän aikana samalla (pienellä) alueella eikä nähty hiuskarvaakaan. FATE ??? AIniin oon myös megaonnellinen Zayn ja Perrie kihlauksesta ! Lempparit :)
Tässä mää ja mun fanit tilaisuuden päätyttyä
Leicester Squarelta lähettiin joskus kaheksan pintaan ehkä ? Kävely tuotti tuskaa ja ei literally jaksanu nostaa jalkaa toisen eteen. Nyt ku mietin viikon taaksepäin en todellakaan tiiä miten ees pystyttiin tohon suoritukseen heh. Löydettiin Nando's enkä ees muista mitä söin, ja Jenna joi n. 2 litraa limuu ehkä 10 minuuttiin. Kropat meinas pistää vähä vastaan.
Hotellilla lähettiin kuitenkin vielä drinkeille, koska huonevaraukseen kuului "tervetuliaisskumpat" ja myös "vip-passi" aiemmin mainittuun Westfieldiin. Siitä olis ollu enemmän hyötyy jos on rikas, koska kaupat joista sillä sai 10-20% alea, oli merkkiliikkeitä. Hyödynnettiin kuitenkin Vansin 10% ale. Mulla on viimeks ollu Vansit joskus 13-vuotiaana, slip ons... ew. Ainiin, hotelli tosiaan oli Ibis London Shepherd's Bush, erittäin lämmin suosittelu !!! Oltiin keväällä Nottinghamissa myös Ibis, ja ketju on vakuuttanut :)
Maltillisen yhen skumppalasillisen jälkeen ei tarttenu paljon unta houkutella ja nukuttiin ku pienet possut (liian vähän aikaa taas) ja aamusta (keskiviikko) suunnattiin täysin elämänilomme menettäneinä kohti Oxford Streetiä ja shoppailu-unelmaa.
Jenna ei vois olla väsyneempi ja mun phone case on maailman hienoin.
Shop till you drop quite literally, tarvittiiin useita kahvi- ja välipalataukoja.
Ostettiin noi V-korut matkamuistoksi/kaverikoruiksi niinku joskus pienenä ♡ Mietittiin myös kirjainta q, koska jonotettiin joka paikkaan niin paljon ...
Muistanette ne alkupään kuvien rahakasat... Voitte arvata paljonko niistä oli tässä vaiheessa jäljellä. Kaikki saatiin kuitenkin laukkuihin, eikä oltu lähelläkään painorajojen paukkumista (mikä on literal ihme). Tässä siis molempien ostokset.... Mä ostin mm. maailman ihanimman korkeevyötäröisen farkkusortsihaalarin, paitoja mitä ei voi käyttää ja muovisen sydämen muotosen peilin joka seisoo omalla jalallaan. Mainitsemisen arvoista myös sorsa- ja kananmunasukat.
Ei oltu shopattu viel tarpeeks ni käytiin koluamassa Westfield vielä kerran koska Jennalla oli rahaa XD Tässä poseeraamme vessassa kokispullon kanssa. Ei jaksa enää
Keskiviikkoilta vietettiin katsoen telkkaria ja syömällä mäkkisafkaa sängyssä. Kelpas noiden semirankkojen päivien jälkeen. Valittiin lempijuttuja nuortenlehdistä ja kuunneltiin Conor Maynardia. Yritettiin kovasti olla ajattelematta seuraavaa päivää ja kotiinlähtöä.
Torstaina aamupalan jälkeen lojuttiin vaan ja mietittiin et mitäs viel tehtäs pari tuntia. Jennan puhelimesta selasin laiskasti twitteriä ja huomasin että Union J oli tweetannut jotain "see you around 12 at Claire's Oxford Street" ja eipä siinä, silmät ristissä kamat hotellille talteen ja kohti Oxford streetiä tietämättä edes mitä siellä tapahtuu.
Eyebag counter on day 6, alko jo vissii vähä näkyy ettei oo nukkunu ja on vaa kävelly keikkaillu ja seissyt xD
Kävi ilmi että pojilla on signing ja piti ostaa joku juliste. No meikä jonon jatkoks ja Jenna shoppaili julisteet (KUUS PUNTAA ????) ja upeat Union J-teemukit meille. Jonoteltiin siinä sateessa sitten pari tuntia ja kuultiin sit että pojat ei oo edes alottanu signing vielä (kello oli yli yks ja piti alkaa 12). Claire'sin staff-henkilö kävi jonossa kertomassa että pojat tapaa jokaisen jonossa olevan ja ottaa kuvia jne kunhan "pari haastattelua vielä".... No koitettiin sit kysellä et oltaisko mitenkään voitu sneak jostain välistä ku lennolle pitäs ehtiä... Ei liene yllätys, ettei onnistunu. Siispä vähän ennen kahta luovutettiin ja lähettiin kalliine julisteinemme kohti hotellia ja lentokenttää.
Siellä sentään näkyy kaikkien päät<3 p="">3>
Lentokenttämatka sujui aika ongelmitta, mutta tuttu jonotusteema jatkui kun päästiin securityssä johonkin high security -jonoon. Me ei kuitenkaan jouduttu esim body scanniin tai muuta, ja aikamme jonoteltuamme oltiin siis lentokenttäshoppailun ihmeellisessä maassa.
about to get randomly selected (y)
Yo!Sushi oli taas lentokenttäruokavalintamme, samoin Harrodsin teehamstraus ja viimeisten kolikoiden käyttäminen lehtiostoksiin. Lentokone kutsui ja toivoin niin paljon että voisin mennä vaan ajassa taaksepäin.
Musta on niin paljon selfie missä mul on tahaton nyrkki pystyssä. Miksi emt mutta tässä ihan tarkoituksella XD Meiän lähes vieressä istui ____maailman ärsyttävin nainen____ joka ei virallisesti ollu hetkeäkään hiljaa koko lennon aikana. Aikanaan oli kuitenkin tultava alaskin sieltä taivaalta, ja koti kutsui. Kiitos Jenna upeasta reissusta [istuu reppu selässä]. Koko homman voinee tiivistää kuvaan:
Starbucks
(jossa ihan mitkä nimet sattuu - tällä kertaa union j inspired mutta ihan omatkin nimet oli mitä ikinä)
Boyband members
Liian kallis hintalappu
Toi mun hame oli ainoo puhdas vaate
KIITOS.
_______________________________________________________________________________
Tuskin minkäänlaisena yllätyksenä tulee että keikan/reissunjälkeismasis iski taas, erittäin kovana tällä(kin) kertaa. Joka kerta on vaan vaikeempi tulla kotiin. Ja koska täällä ei tunnu olevan mitään mitä odottaa niin tilanne on hankala. On ollu aika vaikeet nää viime päivät. Mulla on suunnitelmia mutta ei konkreettisia tapoja toteuttaa niitä. "Mä en kestäisi olla, mitä mä teen" on ollu anthem since thursday. Tänään oli sen verran enemmän voimia että sain tän kirjotettua - ja nyt kello on 1.30am ja mun pitäs olla yheksältä jo Hetan kanssa kahvilla ennen hiusmallijuttuja, ns. hups.
London, we are reunited in May 2014, and I also have bigger plans for you. I love you a lot.
xxxxm
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)