En kuitenkaan tiedä, kuinka moni ei muista miltä tuntuu kun ei kuvota. Kun oksennus ei oo kurkussa koko ajan. Kun jaksaa tehdä jotain muutankin kuin lukea puuduttavasti luovaa taloutta käsitteleviä kirjoja. Taas uus oksetusaalto, ja silmät kiinni, ettei olis niin paha olo. En muista milloin oisin poistunut kotoa muualle ku kouluun/töihin/Jennalle/Iidalle. Meikkasin viimeks kauan sitten. Laskin tänään pukeutumiseksi sen, että laitoin jalkaan glittersukat. Tälle on pakko tehdä jotain. Kuvottaa. Enhän mä ole ikinä edes oksentanut.
Lääkäri on myöhässä. Sisällä on kuuma ja mua oksettaa. Pelkään, ettei sekään keksi mitään selitystä mun oireille. Ei se keksikään. Ihmettelee, "ei huolestuttavaa, mutta outoa". Onneksi. Ootko varma ettet oo raskaana ? Onko sulla kuukautiset normaalisti ? Ootko laihtunut ? Voitko syödä ? Onko ruokahalua ? Joo, joo, en, joo, ei. En onneksi pelkää enää verikoetta. Labratäti on pirteä ja kanaemotyyppinen. Veriarvot on kunnossa, vaihteeks myös jopa hemoglobiini. Koska ei keksitä mikä mulla on, saan hoitokokeiluna lääkkeet mahakatarriin, vatsalaukun limakalvontulehdustilaan. Siis siihen, josta ollaan kuultu stressioireena ala-asteen terveystiedontunneilta alkaen. Siihen, joka voi hoitamattomana aiheuttaa vatsahaavan. Happosalpaaja. Limakalvo. Oksettaa.
Lääkkeet alkaa vaikuttaa, ei okseta enää koko ajan. Väsyttää. Stressaan ja luulen etten selviä. Toivottavasti selviän. Kyllä mä selviin. Pitää ottaa itteään niskasta kiinni.
James meni voittajasinkullaan suoraan UK virallisen listan ykköseks. So proud of you angel ♡ mulla ois ilosempiakin asioita mutta en jaksa kirjottaa. Ehkä vielä ennen joulua. Ihanaa että tulee joulu ♡
voi rakas :((( ♥
VastaaPoistavoi, kuulostaa kamalalta:(<3
VastaaPoistatsemppii!♥
VastaaPoistathanks :)
VastaaPoista