Mä oon aina ollu keikanjälkeismasentuja. Tääkään kerta ei ollu poikkeus, paitsi ehkä voimakkuudeltaan - kun keikkaa on odottanut melkeen viis vuotta, nähny bändin Lontoossa ja vielä tullut kipeäksi kotiintultuaan, ei fiilis oo kovin korkeella. Oon tän ja huomisen päivän sairaslomalla, mikä on hyvä koska tervehdyn ja saanen iloakin vähän takaisin, mutta koska oon maailman huonoin laiskottelija, mulla ei oo kauheen kivaa. Ihan kokoajan tuntuu että pitäs tehdä jotain, siis muutakin ku nukkua sohvalla koiran kanssa tai selata tumblria tunteja. Kevään yhteishaku painaa päälle jo ihan nurkan takana ja se koulu ois nyt ykkösprioriteetti, en todellakaan halua viettää toista välivuotta, vaikka tätä ensimmäistä en kadukaan.
Miks sillon, kun on kipeä ja voimaton, tekis mieli vaan juosta ja olla olematta kotona ? Ja kun kiirettä riittää, ja tekemistä, toivoo saavansa olla edes pari päivää kuumeessa että voi rauhottaa. Mutta ainakaan mä en osaa. Musta on ofc kivaa maata sohvalla ja syödä suklaata ja lukea kirjaa, mut jotenkin siitä vaa tulee niin laiskapaskafiilis liian usein. Luotan tässäkin siihen, että kunhan tää fyysinen olotila paranee nii mieli piristyy samalla, en oo tottunu masistelemaan pitkiin aikoihin.
Tuntuu niin tyhjältä ettei oo mitään mitä odottaa. Keikkalistalta löytyy Nightwish maaliskuussa, mutta se ei oo mikään wow-juttu, ne kun on tullu jo nähtyä eikä se uus levy edes ole mikään superhyvä. Matkakalenterissa on epävarma kesäreissu Hetan kaa, ja jo suunnittelun alkuasteilla oleva Maiun-kanssa-takaisin-Lontooseen-matka, ajankohtana tosin vasta vuosi 2013 ja kevät. Eteen avautuu nyt vaan lumisia viikkoja töitä, töitä ja töitä, murehtimista tulevasta ja epämääräistä laiskuuden potemista. Haluisin kivoja, pieniäkin juttuja joita odottaa, joita ajatellessa hymyilyttäis ja toivois ajan kuluvan nopeemmin.
Lontoo on niin ihana, ja vaikka oon aina ollu ei-matkustelijaihminen, tuntu kotiin tultua, että onhan nää seinät nähty jo pari kertaa. Maiulla on samoja fiiliksiä, onneks ollaan keikan- ja matkanjälkeismasistelijoita molemmat. Maiu on paras. Ja Pretty. Odd.illa on oikeesti yksi ihana biisi, ei Norhtern Downpouria vaan oikeen voi olla rakastamatta.
I know the world's a broken bone, but melt your headaches, call it home.
Voi ei. Voin vaan kelaa sun fiilikset nyt. Mut sitkun fiilis tosta nousee ni whoa, sit on kyl fiilis varmaan aika korkeella. tai silleen uskomaton fiilis in a good way.
VastaaPoistaja northern downpour on paras. tuu kattoo mun konserttia kevällä, esitän mm kyseisen biisin siellä.
näät mut keskiviikkona, voit odottaa sitä parempaa odotellessas;)
VastaaPoistaa, nii toivottavasti :---) ja todellakin tuun, kerro vaan ku tiiät millon se on jne ! :----)<3
VastaaPoistas, totta onneks nään sut ainaki kerran viikos ni riittää odoteltavaa