I will never say never

Tänään oli tosi kiva päivä ! Nukuin pitkästä aikaa kunnolla (ja menin järkevään aikaan nukkumaan), töissä meni hyvin ja oli tosi kiva kuulla hyvää palautetta :----) Töissä oli myös kivaa. Sieltä suuntasin Jessin kaa kattomaan Justin Bieber: Never Say Never. Lähinnä uteliaisuudesta, mutta voin sanoo että kannatti mennä ! Meikä todellaki arvostaa nyt sitä jamppaa. Ihan jees perusdokkari, tosin miinusta niistä helevetin kolmedeekohdista ja siitä, että tekstitystä ei ollu. Mulle ja Jessille se nyt ei ollu ongelma (oltiinki varmaan vanhimmat siellä), mutta ku ottaa kohderyhmän huomioon, on outoa, ettei niiden ymmärtämisestä oo huolehdittu. No joo. Mä en oo tienny esim. Justinin muista musiikillisista lahjakkuuksista, ja oli siistii huomata miten jalat maassa-tyyppi se on tosta superkuuluisuudesta huolimatta. Jessin kaa ei edes oltu tajuttu miten superiso juttu se esim. jenkeissä on, täällä kun kaikki tuppaa (syystä, jotai ei ymmärretty) vaan dissaamaan. Justinin äiti oli hc-ärsyttävä bitch. Ei muuta :-----D

Uskottavuus on yliarvostettua: ostin leffan jälkeen sitten vielä Justinin My Worlds-levyn :------D Se ei kyl oo mikään superhyvä, tai ei toi leffa nyt mua suoranaisesti Bieber-faniksi saanut, arvostamaan vain ;---) osaahan se just laulaa jne mut noi biisit on liian nössöjä. Samalla harmittelin kun Asking Alexandrian uutta ei saa Suomesta (jos saa, kertokaa). Mut kontrastit musiikkimaussa on vaan mielenkiintosia, eikö. Ja musta on btw siistiä, jos ihmiset ei näytä yhtään siltä, mitä ne kuuntelee :----D Ois esim. cool jos joku hc-gootti rakastais vaikka... reggaee ja Nrj-musiikinkuluttajalta näyttävä henkilö klassista ja fuusiojazzia. Tällasta pohdintaa :-----D

Joo mulla on menny tän ehkä 200 sanan tekstiin aikaa pari tuntia, nyt meen juomaan teetä ja nukkumaan, ihanaa uudet muumilakanat.