Vaikka innostunki aina helposti uusista levyistä ja tuppaan aatteleen heti oston jälkeen, että joka ainoa mun ostama levy on taidetta ja ehdottomasti bändin paras, oon mä tehny aika hc-virhearvioitakin noin :----D Ja huomannu parin kuuntelukerran jälkeen, että esim. nääkin levyt ois sinne jäänsärkijään voinu jättää: Panicin Pretty.Odd. on musta plain tylsä ja Cobrastarshipin hot mess sekava sekä Pmoren brand new eyes heikko esitys, mut tällä kertaa voin hehkuttaa jo lähes syystä ! En oo sitä mieltä, että Hawthorne Heightsin Skeletons ois bändin paras levy, koska If Only You Were Lonely on, eikä edes tokaks paras, sen tekee The Silence in Black and White, mutta kyllä tää vähän analyysia ansaitsee ! Eli: jos et siedä HH:ta tai analyysia tai kumpaakin, suosittelen passaamaan seuraavan. Muussa tapauksessa eteenpäin.
Kattelin vähän millasia arvosteluja tästä on kirjotettu, ja ei oo oikeen uponnu kuuntelijoihin. Musta, niinku monesta muustakin, tää ohittaa vuonna 2008, vuosi Casey Calvertin kuoleman jälkeen ilmestyneen Fragile Futuren. Ymmärrettävästi unclean-osuudet puuttuu uncleanlaulajan kuoltua FF:ltä kokonaan. Ja, vaikka mä tykkäänki JT Woodruffin äänestä paljon, toimi laulupuoli paremmin clean/unclean-yhdistelemänä, kuin pelkkänä cleanina FF:llä. Skeletonsilla haetaan taas tätä uncleania meininkiä, ja Wikipedia peräti mainitsee että Micah Carli ois ottanu Caseyn paikan "unclean vocalist"ina vuodesta 2009 alkaen. En menis niin pitkälle, että sanoisin Skeletonsilla olevan unclean/"karjunta"-kohtia, mutta ainaki ihan Woodruff ite laulaa paljon ponnekkaammin ku FF:llä, ja on tuolla pari kohtaa, esim. biisissä Here I Am, josta saattais sanoa, että taustat on uncleaneja. Tosin toi varmaan viittaa myös Caseyn osuuksiin livenä vanhoja biisejä soitettaessa.... en vaa oo kattonu mitää uusia livejuttuja noilta.
Siinä missä Fragile Future takertui vaan Caseyn kuolemaan jokaisen biisin sanotuksista aina Calvertin vaimolle omistettuun levyyn asti, Skeletons menee eteenpäin. Vaikka levy alkaakin biisillä Bring You Back, josta voi, ilman mitään taustatietoa (paitsi ehkä just se, että Calvert on kuollut, ja sen tiedon saa vaikkapa ton levyn kiitoksista, joissa kerrotaan että "this record is dedicated to our fallen brother Casey Calvert") sanoa, että se on siis Caseylle tehty, mutta muuten biisit tuntuu jopa käsittelevän muitakin aiheita. Musta on alusta asti ollu muuten mielenkiintosta se, että vaikka kaks ekaa levyy ei siltä kuulosta, on niissä sanotukset aika rakkaus- ja kaipauskeskeisiä, kun taas näissä kevyemmiltä kuulostavissa levyissä aiheet on jotain ihan muuta. No syynä saattaa ehkä olla jamppojen ikääntyminen ja naimisiinmeno ja lapset..... Ja okei ehkä rakkaan bändikaverin kuolemakin saattaa muokata biisien aiheita, ehkä helpompi kirjottaa siitä ku edelleen jostain "embrace forever my sweet girl" vaikka siis ainakin JT ja Eron tuntuu levyillä vaimojaan hirveesti kiittelevän (amis: i love my life - and i love my wife). Eiku tää kappale alkaa mennä jo levyanalyysin ulkopuolelle.
Noista laulujutuista vielä, että Fragile Future, joka siis on tullu melko lyhyt aika C:n poismenon jälkeen, kuulostaa lauluosuuksia myöten aika aneemiselta. Woodruff ei heittäydy täysillä eikä tunnu eläytyvän niin paljon ku Skeletonsilla (eikä varsinkaan niin paljon ku edellisillä). Tällä levyllä kuitenki sen mun mielestä ihana ääni pääsee esiin taas kunnolla, ja lyriikat, joista tällä bändillä paljon pidän, on taas vähän helpommin lähestyttäviä. Levyn hyvät biisit painottuu alkupuoleen, ja keskivaiheilla levyä on pari heikompaakin biisiä, ja sitten taas kaks vikaa biisiä kasaa paketin sellaseks hyvinkuunneltavaks köntiksi. Hieno sanavalinta hermanni. Musiikillisesti muutos ei oo kahen ekan ja kahen uudemman levyn välillä niin suurta, keventyny on toki, mutta edelleen kuulee, että taitavat jätkät siellä soittimissa on kiinni. Ja se toimii.
Googlen kuvahaussa ku hakee Hawthorne Heights, on melkein kaikissa kuvissa jätkiä viis. Ne ei oo siis Caseyn kuoleman jälkeen ees uudistanu tota promokuvastoa ihan hirveesti, ja ehkä kannattais ihan pikkuhiljaa varovasti move along. Pojat hei, te teitte Caseylle levyn, Fragile Futuren, ja se varmasti arvostaa sitä paljon. Mä ja muut fanit arvostettais sitä, että saisitte musiikkinne edelleen kuulostamaan samalta, tai samemmalta kuin kahella ekalla levyllä. Sanon edelleen että If only you were lonely on loistava levy ja yks parhaita varmaan mitä oon kuullu, ja että on nää kaks uuttakin hyviä, siis Skeletons kuitenkin huomattavasti parempi kuin FF, mutta että voisitte kokeilla, uskaltaisitteko antaa uudelle uncleanlaulajalle tilaa neljän koplassanne. Five became four, four became one. Entä jos four becomes five again ? Toisaalta, alkaahan tosta ekasta levystä se kuus vuotta ollakin, että ymmärrän mä senkin, jos tosta screamommasta vaiheesta on kasvettu yli.
Joka tapauksessa: hyvä levy, joskaan ei yllä kahden ekan tasolle. Menevämpi ku Fragile Future, lyriikat on parempia ehkä ei-niin-tuskaiseen elämäntilanteeseen, ja Jt woodruffin ääni edelleen, samanlaisena ku aina, toimii. Parhaita biisejä näiden kuuntelukertojen jälkeen on Nervous Breakdown ja Broken Man.
Kiitos mielenkiinnostanne. Muita tätä levyä kuunnelleita ? Tai muitakin HH.
