voitin itteni.

Taas, kun jotain asiaa oikein pelkää, ei sen tapahduttua oikein osaakaan pelätä.

Oon luistelijana koko 12 vuotta mitä siellä jäällä oon kukkunu, pelänny kauheasti että kaadun pahasti ja joukkue luistelee yli. Lauantaina koin sen, kaaduin blokissa ja toinen tyttö kaatui päälle ja sitten vielä pari väistellessään meitä potki mua ja saldo oli ihan komea: kyynerpäässä syvä viiltohaava , 3 TIKKIÄ. Reidessä suht syvä piikkien iskuhaava ja järjetön mustelma, 3 TIKKIÄ. Polven alla suht iso veriruhje, ei tikkejä. Mutta siitäkin selvisin, oon tosi ylpeä itestäni. 

Kun putoaa hevosen selästä, on noustava takaisin. Kun kaatuu pelottavassa blokissa, on tehtävä se uudelleen. Siis se blokki, ei välttämättä kaatuminen.

Pelkäsin tikkien ompeluakin ihan sairaasti. Tai siis, puudutuspiikkejä. Ja oon aika tyytyväinen että siitä itkushokista (missään vaiheessa ei sattunut minnekään, paitsi nyt reiteen.) huolimatta pärjäsin ompelusta mainiosti, ei se oikeastaan edes sattunut. 

"You made my skin little bit thicker-- Thanks for making me fighter."

Christina Aguileran sanoihin lopettaen, siirryn lukemaan Epäilystä, syömään Hello Kitty-tikkaria ja juomaan UUTTA MEHUKATTIPILLIMEHUA ! Miten siistiä.

tänäänkin jonkun haave toteutuu muttei ikinä sun.

Ei tarvitse lähteä kauas etsiäkseen ihmisen, joka rakastaa kesää. Ei siitä siis sen enempää. Kesä-ihmistyyppiä on lähes mahdoton määritellä.

Ei syksynkään rakastajia kauas tarvitse lähteä etsimään. Moni sellainen ihminen, joka lukee kirjoja, pukeutuu villakangastakkiin, kuuntelee musiikkia, kattoo syvällisiä elokuvia, tykkää istua kahvilla, kuvata syksyn ruskaa ja pitää psykologiasta kouluaineena, on tällainen ihminen.

 Talven ystäviä pitääkin jo vähän kaivella. Toki moni pitää talviurheilulajeista, laskettelusta jne, mutta heidänkin suustaan kuulee usein "voi harmi kun ei oo kesä, talvella on niin kylmä." 

Eipä olis kylmä, jos pukeutuis kunnolla. Mutta kyllähän näitäkin on: urheilulliset, usein pojat, pukeutuu laskettelutakkeihin (minullakin on. riikka: takki =))))) ja pipoon ja nauttii pakkasesta eikä heidän suustaan usein kuulu valitusta paitsi ehkä sähköisestä tukasta.

Kun vuosi etenee, vuodenaikojen ystävät vähenevät. Minun lempivuodenaikani, kevät,  on viimeinen kesästä laskien ja myös vähäisin, olen huomannut. Ne, keneltä olen kysynyt, sanovat kevään olevan rumin vuodenaika. En kykene ymmärtämään tätä ! Koko luontohan herää keväällä, ne ihanat aurinkoiset, mutta kylmät illat kun voi jo olla ulkona ilman takkia... onko mitään ihanampaa ? Mä olen ainakin täysin vannoutunut kevätihminen, odotan ihan hulluna jo sitä ! Vaikka tämä kakkoslempparini talvi alkaakin vasta nostaa päätään. Mutta silti, kevät. Varsinkin kun koivuissa on jo pienet hiirenkorvat ja mun synttärit lähestyy... En keksi montaa asiaa jotka olis kauniipia kuin toukokuinen aamu.

Miksiköhän asia on näin ? Oletteko huomanneet samaa ? 

Miksi jäätelöauto kulkee tammikuussa ?

Kauhee kouluasia-stressi ja loma vasta loppuu. Sain tänään sen kauhean äikänaineen tehtyä, tuli tosi huono kyllä. Ja kuvisprojekti etenee hitaasti... ja enkun esitelmää ei ole edes alotettu =) Olipa kiva loma, joka päivä kipeänä joulusta asti. Joulu oli kyllä ihana siellä maalla.  Miksköhän tuolla pohjoisemmassa esim tähdet näkyy paljon paremmin ? Minne ne täällä katoaa ? =( 

Oon ollu tosi laiska mun ulkonäön kaa nytte. En jaksa miettii vaatteita, meikkiä ja varsinkaa tukkaa. Taino ehkä: varsinkaan mitään. Kaikki mun farkut on ihan tyhmiä paitsi yhdet, joita sitten käytänki kokoajan. En vaan saa itteeni pukemaan mekkoa tai hametta, kun ulkona on 15 astetta pakkasta. Ehkä vielä uskallan >:---D Naaman eteen en tee yhtään mitään ja nyt kun kokoajan niistää ja silmät vuotaa niin ihan samahan se onkin.... Ehkä mä ryhdistäydyn. Tai ehkä en, tää on aika rentouttavaa kun ei mieti liikoja. 

Viime vuoden lukemissaldo: 70 kirjaa, yhteensä 22 046 sivua. Oon melko tyytyväinen tähän. Nytkin kesken 4 kirjaa... Haukkaan enempi ku ehdin niellä. Kesken yksi gossip girl (på engelska), kestorakkaus kapteeni sinikarhu, kari levolan ihana TAHDON. suosittelen, oikeasti miten ihana ja lopuksi hyväntuulinen kirja. Sitten vielä Frank McCourtin elämänkerta äikäntunnille...... ihan kiva sekin =) Oottelen torstaita, sillon saan Epäilyksen lainaan. Ja ehkä kirjastokin tuon Breaking Dawnin mulle suo vielä. 

Meen kävelylle ja sitten nukkumaan, onneks on jo terveempi olo. 

sparkle my scenery

Vuosi sitten tähän aikaan olin Nightwishin keikalla ! 

Mun kavereista moni haluaisi asua ulkomailla, ne ei tykkää talvesta, haluaisi ikuisen kesän tai vastaavaa. Mä tykkään Suomesta ihan hirveesti, en oo koskaan kaivannu pois täältä, ja toi tunne vahvistu kesällä kun olin kolme (tiedän, lyhyt aika mut silloin se tuntui pitkältä.) viikkoa Ranskassa kielimatkalla. Siellä oli liian kuuma ja kuiva ilmasto, aurinko paistoi liian monta tuntia suoraan päähän pilvettömältä taivaalta ja herkkäihoisena paloin jokatoinen päivä. Ne jokatoiset vietin sitten hihallisissa paidoissa ja valittelin.......... No kun pääsin takaisin tänne mun eka ajatus oli: "täällä ei haise." Koska tosissaan Ranskassa haisi jokapaikassa: koirankakka, pakokaasut, suurkaupungit, kuumuus, hiekka. Täällä ei haise oikestaan mikään, silloin heinäkuisena päivänä tää oli kaunein paikka mitä pystyi kuvitella. Tykkään myös Suomen syksystä ja keväästä. Tykkään tästä maasta, enkä tosiaan haluisi pois täältä. Tää on niin pieni maa kuitenkin, hyvät liikenneyhteydet jokapaikkaan. Meillä on kaunis, vihreä maa kunhan ei pilata sitä. Ja valkoinen, talvella. Mä ainakin haluaisin vielä herätä silleen jouluaamuna, että ikkunan takana sataa lunta.