Ei tarvitse lähteä kauas etsiäkseen ihmisen, joka rakastaa
kesää. Ei siitä siis sen enempää. Kesä-ihmistyyppiä on lähes mahdoton määritellä.
Ei syksynkään rakastajia kauas tarvitse lähteä etsimään. Moni sellainen ihminen, joka lukee kirjoja, pukeutuu villakangastakkiin, kuuntelee musiikkia, kattoo syvällisiä elokuvia, tykkää istua kahvilla, kuvata syksyn ruskaa ja pitää psykologiasta kouluaineena, on tällainen ihminen.
Talven ystäviä pitääkin jo vähän kaivella. Toki moni pitää talviurheilulajeista, laskettelusta jne, mutta heidänkin suustaan kuulee usein "voi harmi kun ei oo kesä, talvella on niin kylmä."
Eipä olis kylmä, jos pukeutuis kunnolla. Mutta kyllähän näitäkin on: urheilulliset, usein pojat, pukeutuu laskettelutakkeihin (minullakin on. riikka: takki =))))) ja pipoon ja nauttii pakkasesta eikä heidän suustaan usein kuulu valitusta paitsi ehkä sähköisestä tukasta.
Kun vuosi etenee, vuodenaikojen ystävät vähenevät. Minun lempivuodenaikani, kevät, on viimeinen kesästä laskien ja myös vähäisin, olen huomannut. Ne, keneltä olen kysynyt, sanovat kevään olevan rumin vuodenaika. En kykene ymmärtämään tätä ! Koko luontohan herää keväällä, ne ihanat aurinkoiset, mutta kylmät illat kun voi jo olla ulkona ilman takkia... onko mitään ihanampaa ? Mä olen ainakin täysin vannoutunut kevätihminen, odotan ihan hulluna jo sitä ! Vaikka tämä kakkoslempparini talvi alkaakin vasta nostaa päätään. Mutta silti, kevät. Varsinkin kun koivuissa on jo pienet hiirenkorvat ja mun synttärit lähestyy... En keksi montaa asiaa jotka olis kauniipia kuin toukokuinen aamu.
Miksiköhän asia on näin ? Oletteko huomanneet samaa ?
