The road is long, we carry on, try to have fun in the meantime

Aattelin herätessäni, että on aika perus että viideltä aamulla väsyttää, mut piristyn kyllä ku syön aamupalaa ja pääsen töihin asti. Parin tunnin päästä oli selvää, että piristymistä ei oo tiedossa, ja töissä alko itkettää koska olin vaa nii väsyny. Ei sillee mikää pikkujuttu, esim. ilmapallotikun katkeeminen tai käden polttaminen, vaan oikeesti ei mikään. Kuuden päivän duuniputki, joista kaks kuuden aamua peräkkäin alkaa vaatii veronsa. Yks duunikaveri kysy mitä kuuluu ja meinasin alkaa itkee. Töiden jälkee meni kaks tuntii et pääsin lähtee kotiin, enkä muista kävelymatkasta mitään. Nukahdin sohvalle lähetettyäni A:lle viestin, jota en muista lähettäneeni. Ku heräsin aattelin vaan et "en voi mitenkäänmennä töihin", ku luulin et on huominen. Ei voi muuta sanoo ku et onneks huomenna on vika duunipäivä tästä seittemän päivän rupeamasta ja sit saan 4 ja puol päivää vapaata, ja Jyväskylä Maiuineen ja kampaajineen kutsuu.

1. FBR lähetti postia, ja paramorekoru oli yks item joka tuli. On pysyny tiiviisti kaulassa ever since. Paidoista en saanu kuvia mutta ne on hienoja, fun.in paidassa lukee koko Some Nightsin (joka kuvassa 3 näkyykin) lyriikat. Panic!-jututkin oli kivoja.

2. Tänään postia tuli sitten YMASin suunnalta. En aio ottaa tätä päältäni vähään aikaan. Toka bändihuppari jonka omistan, ja tykkään tästä jo (melkeen) yhtä paljon ku vanhasta Disco Ensemblestäni. Koska picnik sulkeutuu huhtikuussa, on siellä kaikki premium-jututkin kaikkien käytössä nyt, ja tossa ylemmässä kuvassa meikkasinki itteni picnikillä ja värjäsin hiukset jotka meinaa olla vähä kulahtaneet :---D Ja musta ainakin on ihan ok aidon näköstä heh.

3. Noh tossa vielä se Some Nights. Ja se on hyvä. Outoa kyllä, sinkkunakin tunnettu We are young taitaa olla levyn parhaimmistoa.

4. Sunnuntaina meillä oli kutosluokan "luokkakokous", ton verran porukkaa + yks lisää pääty paikalle. Silti oli sairaan hauskaa, laulettiin karaokee (ekan kerran tein sitä muuten ku singstarissa) kutosluokan biisejä ja tytin kaa leiskautettiin myös Justinin Baby, koko baari laulo mukana. Meikä tanssii karhupuvussa-video on varmaan näkemisen arvonen, harmi ettei mulla oo sitä :----D baariin en saanut lähteä ko. asussa. Ihan super ilta ja haluun nähä noita tyyppejä taas nopeemmin ku sit ku seuraavat 7 vuotta on kulunu.....

5. Lauantaina (kronologia ei oo mun juttu) vietettiin märskyporukalla sipoon hoodeilla ekin synttäreitä, ja katottiin putousfinaalia (oikee voitti). Eka kuva on se, mihin tähdättiin, ja toka se, mihin päädyttiin. Illalla päädyttiin tavastian lauantaidiskoon, en ollu ennen käyny mut rakastuin siihen ! Miks oon ees käyny jossai seduloissa ku hyvääkin musiikkia oikeesti soitetaan jossain... Iloinen paitsi että se oli kallis paikka ihan sisäänpääsystä alkaen.


 (Nyt multa taas loppu inspis tähän koska eksyin tumblr ja kuulin about ikävimpiä uutisia mitä ehkä voi.)


6. meikki_kuva, jossa lahjakkaasti hyödynnetty picnikin silmänvärinvaihtotyökalua :----D Noi jopa näyttää aidolta ! Oon päättäny että elämä on liian lyhyt olla meikkaamatta liian isosti oranssilla ja keltasella jos haluaa. Toi on mun tän hetken lempiluomiväriyhdistelmä- ja tapa. Ja perjantaille oon varannu kampaajan jyväskylästä, veikkaan että lopputulos yllättää ainaki itteni, mut toivottavasti on hieno !

Nyt alkaa taas väsyttää liikaa, teen ja kirjan kautta luultavasti nukkumaan, paitsi pitää ehkä pakata huomista varten vielä. Mulla on pari postausideaa, saa nyt nähä koska toteutan. Ainakin palailen perjantain jälkeen (voi siis tarkottaa mitä tahansa XD) uudelleenvärjäillyn tukan kanssa.

You're my kryptonite

Otsikon lyriikka sen takia, että One Direction on ihana ja eritoten Harry, joka laulaa ton linen ja Louis joka on törkeenkuuma (oon pahoillani omasta puolestanne jos ootte eri mieltä !). No joo tässä meni taas 10 minsaa kirjottaa eka lause ku vähän tsiigailin one thingin videoo, tässä se teidänkin iloksenne, erityisesti kohta ~1.25, melting hearts in here. Kuuntelen tosin Lana Del Reytä nyt, onneks oon katu-uskottava (joku sano joskus mulle että oon, epäilen hieman).



Ja arvatkaa mitä, mulla on pitkästä aikaa sanottavaa jostain kirjasta ! Luin nääs Hennin suosituksesta kuulemma Hayley Williamsinkin lempikirjan, Stephen Chboskyn Elämäni seinäruusuna. Suosittelen sitä kaikille, oikeesti. Harvoin on ollu kirjan lukemisen jälkeen (tai jo sen aikana) sellanen fiilis, että kaikkeen ehkä on vastaus ja maailmasta voi selvitä. Wikipediasta löydätte juonitiivistelmän, en siis kerro mitä tossa tapahtuu, ja kuten yleensäkin arvostin tossa just kirjotus (ja suomennos, koska luin käännöksen)tyyliä ja sitä tunnelmaa mikä tosta viestittyy. Lisään listalle kirjoista, jotka pitää omistaa. (Henni, toinen suositukses Linnunrata-"trilogia" on hyvällä mallilla, kiitellään jo kaloista !)

Toinen viimeaikanen luettu on Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian (jossa oikeesti on vaan kolme kirjaa toisin ku äsken mainitussa Linnunradassa) eka osa, Nälkäpeli (The Hunger Games). Luin, koska leffa kirjasta on tulossa ens kuussa ja oon nähny niin paljon hypetystä ympäri nettiä ja ilmeisesti muuallakin maailmassa leffa on noteerattu. Kirjotustyyli ja tapahtumat oli sellasia, että kirjaa oli käytännössä mahoton laskee käsistään. Ihan helvetin sairas idea, jos ette jaksanu lukea linkkiä niin pointtina on että 12 vyöhykkeeltä valitaan kaks nuorta arpomalla Nälkäpeliin, joka on selviytymisskaba taken to new spheres, ja todellakin vaan eloonjääny voittaa. Ne 24 nuorta siis käytännössä tappaa toisiaan "areenalla", jota ohjaillaan vitunsairaasta Capitol-nimisestä mestasta ja se, joka selvii kaikesta paskasta (ja tappaa paljon muita), voittaa ja saa eternal glory. Oksetti ku luin ton idean ja teki pahaa parissa kohassa kirjaa muutenkin. Mut silti heti kun laskin kirjan käsistäni, naputtelin varaukset myös 2. ja 3. osasta, ja ootan innolla saavani ne käsiini. Ja suosittelen kaikille jotka tykkää koukuttua ja fanittaa ja kestää tappamista. That's it. (Miks muuten kirjasarjoilla ei oo nimiä ? Toikin on "the hunger games-trilogy" ja se on silti ekan kirjan nimi. Sama twilight-trilogy eiku neljä niitä onkin on ekan mukaan nimetty. Siks tykkään esim Southern Vampires-sarjasta (ne sookie stackhouset, u know True Blood) koska sillä on nimi, joka ei oo mitenkään tekemisissä yksittäisten kirjojen nimien kaa. Eipä muuta)

Eilen eikun toissapäivänä juhlittiin Hetan kaheksattatoista synttäriä, tosin viikko liian myöhään mutta eipä sillä niin väliä. Käytiin sisarusporukalla (eli heta ja isoveljemme riku) syömässä, onneks rikulla oli lahjakortti ni tartti maksaa vaan parikymppiä juomista :----D Suunniteltiin baariinlähtöä mut eihän sitä enää jaksanu, kaupan kautta vaan rikulle hengailemaan ja nostalgioimaan paskan musiikin (eiku hyvän hups) ja eväiden kanssa. Oli tosi jees kolmen hengen bileet keskellä viikkoa ja noi kruunas illan hakemalla pizzaa jossa oli oliiveja vaikka riku inhoo niitä. Mä tuhlasin vielä vähän ja tulin taksilla himaan. Hups. No mutta we're not falling in love we're just falling apart fer sure maybe fer sure not !!! Mulla oli sairaan hieno tukka ja meikkikin mutta eihän kamera ollu samaa mieltä.


medic droid - fer sure


ps. oon niin innoissani Adam Lambertin, Paramoren, Panic!in ja Justin Bieberin uusista levyistä ! Tulkaa pian ! 

'cause in the end what are you without me

Tänään tunsin hetken, että osaan elää. Mä haluaisin uskoa, että mun normaali olotila on onnellisuus, jonka päälle on viiime vuosien aikana laskeutunut peite, joka toisinaan puristuu kaiken ympärille liian tiukasti, jättäen liian vähän tilaa hengittää. Lontoostapaluun jälkeen toi harmaa peite on kuristanut mua jatkuvasti vaihtelevalla tukahduttavuudella. Tänään sain taisteltua siihen tunnereiän, kun olin kattomassa  siskoni vanhojentansseja. Aloin itkeä kun näin hetan. Eikä ihmekään, kun prinsessani näytti tältä:

Kuuntelen vihaista mutta lohdullista musiikkia, päätän olla iloinen ja ihmettelen etten hermostu niin paljon kun luulisin asiasta, joka oikeasti suututtaa paljon. Tiedän että mä osaan elää, ja aion taistella sen harmaan peitteen pois mun päältä. Lopullisesti. Harmaa näyttää hyvältä Hetan mekossa, mutta ei se elämän pääväriksi sovi. Mun perusiloisuus haluaa päästä taas esiin, ja mä aion päästää sen. Huomenna herään viideltä, päätän että oon iloinen ja että työpäivä on kiva, ja illalla pidän hauskaa sellasten kavereiden kanssa, joita oon nähny liian vähän. Sunnuntaina vietetään siskon kaa vähän myöhäistä synttäriä, vaikka lahjan kanssa kärsin edelleen inspiraatiopulasta - tiedän kyllä mikä se tulee olemaan ! Maanantaina nään serkkuani, ja tiistaina bailataan sisarusporukalla - nääs Hetan ja Rikun kaa. Hauskaa että on sisaruksilta tuntuvia ystäviä. Ja asioita, joita odottaa - edes pieniä. 

Breathe Carolina on Alternative Pressin kannessa. En usko että voin enää fight it - mun pojista tulee isoja. Oon ylpeä, mutta myös haikea.

Ja ainakin voin sanoa, että mä kuuntelin bc:tä ennen sua. 

this is the last thing that i want

Ystävänpäivässä on yksi (1) hyvä puoli: Fueled By Ramenin nettikaupan -15 %-tuotteet ja ilmanen shipping yli viidenkymmenen dollarin tilauksiin. Voin vinkata, että hyödynsin. Tilasin myös you me at six hupparin. Asiallista rahankäyttöä_92. Otan jutuista kuvat kun tulee, koska hienoja. Muuten oon ystävänpäivästä tätä mieltä

ja että turhin keksintö sitten yksittäispakatun vessapaperin. Onneks tänään on kuitenkin Hetan synttärit, ja rouva täyttää kunnioitettavat (no jaa) 18 vuotta tänään !

onnea rakas sisko <3

edelleen tyhmä fiilis enkä usko tulevaisuuteen tarpeeksi. ikävä lontoota. ja seuraavat artistit/bändit saa mun suostumuksella tulla ihan millon vaan suomeen: (kursivoidut oon nähny heh)

you me at six

justin bieber

one direction

paramore

panic! at the disco

cobra starship

adam lambert

versaemerge

ryan ross ihan missä muodossa tahansa

breathe carolina

sleeping with sirens
lostprophets
hawthorne heights

onhan sitä tossakin. kuulin yks päivä breathe carolinan blackoutin radiosta, aloin melkeen itkeen töissä. tässä asiassa en oo onnistunu kehittymään, haluan edelleen pitää bändit itelläni enkä jakaa niitä kaikkien kaa varsinkaan niin että bc jota oon kuunnellu since they had two songs on myspace alkaa soida jossain nrj:llä ! tiesin kun ne meni columbialle että jotain huonoa siitä seuraa. no niin. nyt meen juomaan teetä, miettimään liian surullisia ja tyhmiä ajatuksia koska lately oon harrastanut sitä muutenkin liikaa ja iloitsemaan siitä että mun hiukset kasvaa ja saan sidecutin jo semihyvin piiloon halutessani. haluun kampaajalle ja mulla on (taas hayleylta) lainattu idea, tulee olemaan cool veikkaisin. luin maailman parhaan ja epäilyksettä pisimmän panic!-ficin, ai vitsi että oli hyvä. itkin. 1090 sivuu kirjaversiona about, eli koneella tuli istuttua muutama tunti tota lukiessa.. englanti on ystävä. 

posts to do: meri ja webcamera. materiaalia löytyy about tarpeeks.

hyvää yötä. 

you me at six - sinners never sleep ♥

Melt your headaches, call it home

Mä oon aina ollu keikanjälkeismasentuja. Tääkään kerta ei ollu poikkeus, paitsi ehkä voimakkuudeltaan - kun keikkaa on odottanut melkeen viis vuotta, nähny bändin Lontoossa ja vielä tullut kipeäksi kotiintultuaan, ei fiilis oo kovin korkeella. Oon tän ja huomisen päivän sairaslomalla, mikä on hyvä koska tervehdyn ja saanen iloakin vähän takaisin, mutta koska oon maailman huonoin laiskottelija, mulla ei oo kauheen kivaa. Ihan kokoajan tuntuu että pitäs tehdä jotain, siis muutakin ku nukkua sohvalla koiran kanssa tai selata tumblria tunteja. Kevään yhteishaku painaa päälle jo ihan nurkan takana ja se koulu ois nyt  ykkösprioriteetti, en todellakaan halua viettää toista välivuotta, vaikka tätä ensimmäistä en kadukaan.

Miks sillon, kun on kipeä ja voimaton, tekis mieli vaan juosta ja olla olematta kotona ? Ja kun kiirettä riittää, ja tekemistä, toivoo saavansa olla edes pari päivää kuumeessa että voi rauhottaa. Mutta ainakaan mä en osaa. Musta on ofc kivaa maata sohvalla ja syödä suklaata ja lukea kirjaa, mut jotenkin siitä vaa tulee niin laiskapaskafiilis liian usein. Luotan tässäkin siihen, että kunhan tää fyysinen olotila paranee nii mieli piristyy samalla, en oo tottunu masistelemaan pitkiin aikoihin.

Tuntuu niin tyhjältä ettei oo mitään mitä odottaa. Keikkalistalta löytyy Nightwish maaliskuussa, mutta se ei oo mikään wow-juttu, ne kun on tullu jo nähtyä eikä se uus levy edes ole mikään superhyvä. Matkakalenterissa on epävarma kesäreissu Hetan kaa, ja jo suunnittelun alkuasteilla oleva Maiun-kanssa-takaisin-Lontooseen-matka, ajankohtana tosin vasta vuosi 2013 ja kevät. Eteen avautuu nyt vaan lumisia viikkoja töitä, töitä ja töitä, murehtimista tulevasta ja epämääräistä laiskuuden potemista. Haluisin kivoja, pieniäkin juttuja joita odottaa, joita ajatellessa hymyilyttäis ja toivois ajan kuluvan nopeemmin.

Lontoo on niin ihana, ja vaikka oon aina ollu ei-matkustelijaihminen, tuntu kotiin tultua, että onhan nää seinät nähty jo pari kertaa. Maiulla on samoja fiiliksiä, onneks ollaan keikan- ja matkanjälkeismasistelijoita molemmat. Maiu on paras. Ja Pretty. Odd.illa on oikeesti yksi ihana biisi, ei Norhtern Downpouria vaan oikeen voi olla rakastamatta.
I know the world's a broken bone, but melt your headaches, call it home.

She sure is gonna get it (the attention and the bullets)

Oon huono kuvailemaan keikanjälkeisfiiliksiä. En vielkään oikeen pysty sisäistämään faktaa että ihan oikeesti oon nähny panic! at the discon livenä, vaikka muutama suhteellisen waterproof todiste tästä löytyy. Koko Lontoon reissu oli ihan superparas ja sisälsi täydellisen keikan lisäksi mm. about tilintyhjentävää shoppailua, muutamien sanojen ylikäyttöä (mutta silti edelleen on ihan hauskaa tehä juttuja for the lulz, ror) ja maanalaisessa kammiossamme aka hotellihuoneessa (jep se oli maan alla, miksi) bailaamista mostly flo ridan tahtiin mutta onneks jopa kate ja william pistäytyi käymään

ei noita ylihinnastaan huolimatta voinut jättää lähimmän aseman krääsäkauppaan, how cool are dem. katea ja williamia siis that is. ostin myös kasan levyjä (JEEEEEEEEEE one direction <333 ja muita), wreck this journalin ja viixikorun tässä kuva niistä olkaa hyvä

ostin myös kenkiä ja vaattei mutten jaksa kertoo millasia XD hahaa tässä pari avainsanaa: sametti, pitsi, sifonki, neonkeltainen, converse, lazy oaf

Panic!in keikka oli siis ihan törgeen hyvä, ja eka lämppäri BIGkids kannattaa teidänkin tsekata, oli nääs kova. Toinen lämppäri ME oli sitten huono mutta niillä oli sairaan kuuma roudie. En uskaltanu sanoo sille että se oli kuuma, lul. No oli silti. Ja Panic! sitten....... Brendon on niin täys asshole et huhhuh, tarttee vaa provosoida joka ikisellä asialla mitä sanoo, ilmeisesti. Mutta Spenceriin rakastuttiin täysii uudelleen, sen kaa kävi sama ku Paramoren Taylor Yorkin kohalla, että livenä törgeenkuuma vaikka ennen on kelannu vaan että "jeppisjee". Keikka oli hyväparasawesomeyeah, Brendon piti vaatteet päällä eikä homoillu Dallonin kaa liikaa ja settilista oli lähes-täydellinen, kaipaamaan jäätiin vaan Mercenarya. Maailman isoin plussa siitä että soitti paljon vanhaa, vähän pretty.odd.ia ja kaikki v&v:ltä paitsi sarah smiles. Vaikka sarah tais olla sielä.

Paras hetki koko päivässä ja ehkä reissussa, noin hetki-wise oli kuitenki encore, ku jantterit (yksi lontoo-sanoistamme) tuli takas lavalle ja brendon sano että juujuu tää seuraava biizi on time to dance. Kurkkukipu tosta kiljasusta minkä päästin tuli kahen päivän viiveellä, itku samantien. Kaikki vaa went crazy ja ah parasta. Jos ei mistään oo vielä voinu päätellä niin kyseessä siis mun lempibiisi Panic!ilta ja muutenkin top5 pääsee. Ja olin under the impression ettei ne enää soita sitä livenä, tai ainakaan normaaliversiona. Oon niin onnellinen että ne soitti ton. Kylmät väreet tulee jopa tosta paskalaatusesta videosta. Have some composure, where is your posture


Tässäpä vielä jotain kuvia reissusta, ei otettu yhteensäkään kovin paljoo

itse brendon (sain hyviä kuvia kuten näkyy)

maanalaisessa kammiossamme ash stymest seuranamme

turistirysä (=me ja kaks muuta jantteria paikalla)

kronologia yliarcvostettua, tässä me innokkaina menomatkalla 

lazyoaf

ready to goooo

fresheinä odottamassa keikan alkua 

Ja vielä loppuiloksi brendon_väärinpäin 

yks parhaista kuvista mitä oon nähny, b siis teki takaperinvoltin tosta drumset korokkeelta ja joku sai semihyvällä ajotuksella tän kuvan. ei siis omaa käsialaani tämä

ja nyt katsomaan putousta ja palaamaan normaaliin elämänrytmiin mm. töihin, huomenna viideltä herätys ja siitä pärähtää taas käyntiin tiivis duuniputki. tyhjää olla suomessa. varsinki ku -18, tosi mitensennytsanois ihmisystävällinen lämpötila. Brittikaverimme epäilivät että tällasten pakkasten pitäs olla against some kind of a law. oon samaa mieltä.