Nobody can give so much and never get anything

Joskus on pakko päästää irti jostain, mitä eniten rakastaa. Mä oon kiivenny vuorelle, pitkän ja raskaan matkan. Kiviä on riittäny liianki kanssa, jopa kiipeilyköysiä on katkennu, eikä putoominen oo ollu kaukana. Mutta on ollu myös upeita maisemia, pienempien huippujen valloittamisfiiliksiä ja lumisokeusonnellisuutta. Enemmän niitä positiivisia, ainakin nyt kun kattoo taaksepäin. Huipulla tuulee, ja kun kaverit palas turvallista reittiä alas, mä jäin seisomaan odottaen tulevaa, joka osoittautu olevan ei-sitä mitä oletin. Kiipesin vähän matkaa alas, mutta päätin että huippu on se paikka, missä haluan olla. Tulin taas alaspäin, ja sillon päätin, että tää on tehtävä. Vuosikausien kiipeäminen loppu köysien irrottamiseen. Kiinnitin kiipeilyvaljaisiin muutaman kauniin, vuosimiljardien hioman huipulta löydetyn kiven, joita en halunnu menettää ja hengitin syvään. Itkin maiseman kauneudelle, mutta päätös oli jo tehty. Jäätävä tuuli pakotti reunalle, ja sitten mä hyppäsin. Tuntemattomaan. Pudotus tuntu hurjalta vatsassa, kaikki matkan varrella ohitetut telttapaikat ja solat vilisi silmissä. Arvelin jo, että tästä ei voi selvitä, mä murskaudun, kun näin patjan höyhentyynyineen odottamassa alhaalla siinä, mihin mun oli tarkotus iskeytyä. Ystävät oli tuonu patjan, ja seiso sen ympärillä, hymyillen. Ne ei estäny mua hyppäämästä, koska ne ties, että päätös on mun oma. Mutta ne halus hypyn päättyvän hyvin ja toi mulle patjan. Ystävät tietää tällaset asiat. 


14 vuotta kestänyt luisteluharrastus on nyt menneisyyttä. Ollu jo parisen kuukautta, en vaan oo pystyny enkä halunnu kirjottaa mitään aikasemmin. Kiitän erityisesti viime kauden joukkuetta, rakastan teitä ja jokainen hetki säilyy mun sydämessä. Mulla ei ollu joukkuekavereita, vaan 26 siskoa. Kiitos. Tää harrastus on tuonu mulle niin paljon näiden vuosien aikana, että en luultavasti edes pystyis halutessani kertomaan kaikkea. Blogi ei kokonaan hiljene luistelun osalta, mulla on nimittäin pari kausipostausta esimerkiks vielä tekemättä :----)

kiitos ml 06-11.