Love can touch us one time and last for a lifetime - ML 0607

Kokosin Spotifyyn ML-soittolistan, ja ku ekat kyyneleet (sanotteko muuten kyynelet vai kyyneleet ? Ymmärtääkseni molemmat on oikein, eikä mulla ihme kyllä oo selkeetä mielipidettä kummin sanoisin.) tuli, päätin että nyt koitan alottaa nää kausipostaukset.

Keväällä 2006 päätin, että nyt on aika jättää kasvattiseurani Vantaalla taakseni. Aloin tolloin, 13 vuoden kypsään ikään ehtineenä (wtf ????) jo olla liian vanha silloiseen joukkueeseeni, ja muutenki oli muutosfiiliksiä ilmassa. Hain muutamaan noviisijoukkueeseen, en päässy. Tällanen brand new-hienous kun kansalliset juniorit-sarja oli ihan uus juttu vielä, en tiiä oliko tollon 0506 kaudella siellä vielä kovin montaa jengiä. No, keväällä 2006 jokatapauksessa aika monikin seura alko perustamaan omia joukkueita kyseiseen sarjaan, ja näistä yhteen, yet to be named, meijän iskä soitti ja kysy oisko mahollista vielä virallisten testien jälkeen päästä vielä testaamaan. No, mulle tuurilla joku oli peruuttanu, ja minä sitten pääsin testaamaan. Ja kyseessä ei ollu mikätahansa testijää, vaan SM-junnujoukkueen perustreenit, vitsi pelotti olla niiden alkuverkassa, olin 13 ja metriviiskyt eikä jalat varmaa osunu maahan kertaakaan siellä seassa.... No, jään lopulla kuitenkin valmentaja sanoi toivovansa, että näkee mut tässä uudessa jengissä ens kaudella. Meikä liiteli superilosena himaan, olin koko kevään 2006 toivonu joka päivä et pääsen tohon seuraan, koska yks hyvä kaveri oli siellä silloin jo.

Treenaaminen tällä uudella, perin sekalaisella muistaakseni 29 tytön porukalla alko sitten huhtikuun alussa, tosin me eeveeteeläiset päästiin mukaan vasta kevätnäytöksemme jälkeen. ML:n ekat treenit oli Ogelissa, ja Sara muistaa edelleen kertoa olleensa eka mooni joka kaatui ;----)) Omat ekat oli Pirkkolassa, en muista oikee muuta ku että siellä soi Van Halenin Jump....  Toi eka kuva on a) paras laatu b) edelleen paras musta ja Rebsusta c) kesäteemajäältä, joka oli just ennen kesälomaa luonnollisesti. Meitä oli joka paikasta, Vantaalta, Helsingistä, Espoosta (paljon), Vihdistä, Mäntsälästä ja Järvenpäästä sekä Klaukkalasta. Kasvattiseuroja oli suunnilleen yhtä monta. Eka kausi oliki sellasta yhteenhioutumisaikaa, kun erilaisia luistelutyylejä sovitettiin yhteen ja käänneltiin eripäin olevia otteita oikein päin... :----D Edelleen, jos on kiireellinen otteenirrotus, saattaa Ellan (ex-evt myös) kaa tulla napattua hetkeks väärä ote... Vitsailtiin muuten kauden alusta asti, et nimeks tulee varmasti Moonlights kun on jo Sun- ja Starlights. Ja niinhän siinä kävi...

Ohjelman teema, Kill Bill, selvis jonain kauniina elokuisena iltana, kun olin tyylii ekaa kertaa pois jäältä. Valmentajallemme jo ominaiseks tulleeseen tapaan vinkkejä teemasta oli siroteltu meille jo ennen kesälomaa, ja en muista niistä muita ku että morsian liittyy teemaan. Alettiin tätä ohjelmaa sitte innokkaasti tekemään, ja nopeen musiikin ansiosta sen blokkiosuus tunnettiin mm. ampparimusiikkina. Mielikuvituksellinen koreografia oli ainaki musta ihan loistava :----D Vaikeutta tossa meille oli ehkä vähän liikaa, mutta kivaa oli. Kuva on ekoista kisoista Espoossa, sijotuttiin neljänneks. Ja siitä tuliki sitte melko perusnumero tolla kaudella........ Kolme neljästä kisasta päätty numeroon 4. En muista enää, ketkä oli hyviä tolla kaudella muut ku HSK:n Team Hysterique, joka myös perustettiin tolla kaudella. Eiku Raision The Christals tai joku vastaava oli kova.

Koska tästä kaudesta on aikaa se viis vuotta en muista enää kaikkia yksityiskohtia.... Mieleen on kuitenki jääny Vierun syysleiri, jossa "sankarijäällä" yks pukeutu spurguks ja kerto saavansa Osamalta (bin Laden ;)))) pommeja. Itse olin Tipen kaa taistelusammakko (mitä). Meno näytti jotakuinkin tältä:

Kaikki on niin erinäkösiä. Tästä porukasta tässä jengissä on meitä vielä kuus.

Mieleenpainuva oli myös Tampereen kisareissu, jossa meijän huoneessa mm. kuvattiin jumppavideo ja esitettiin paistia. Mulle myös hahmoteltiin kisakampausideaa nutturan tilalle, ja tulos oli ihan huikee, ehdotettiin valmentajille, että hiuksiin tungetaan mm. suolatikkuja. Kyseinen kuva tilanteesta on aika karu, enkä viitti julkasta sitä ilman muiden siinä olleiden lupaa :D No, Tampere sijoitti meidät taas neljänsiks, ja tää on mun lempikuva tältä kaudelta:

Jostain syystä ulkonaolleet (ollut) ei saanu tulla palkintojenjakoon, eli Rebsu puuttuu tästä :----( Oon kyl ollu tosi säälittävä tapaus fyysisesti :-----D Siellä takana näkyvissä joukkueissa pyörii monta nyky-moonlightsiä, siitä vielä tietämättä ;-----)

Järvenpään kutsukisat kans päätty neloseen, ja niiden jälkeen mentiin kattomaan Kill Bill Annalle. Aika kauhee leffa pakko myöntää :-----D Tosta tilaisuudesta on ehkä muutama rumin kuva, jota tästä jengistä löytyy, ja se on paljon sanottu :---D Joku huikee Kirkaan (joka oli ilmeisesti just kuollu) liittyvä läppä oli tuolla, en vaa kuollaksenikaan muista mikä se oli....

Kevätnäytöksen teema oli Ice Age, eli täysin luonnollisesti oltiin ampiaisia. Koska puku, joka muuten sopi teemaan ku ... nyrkki silmään !!, oli riittävän ampiaisvärityksellinen, puvuksi riitti paljettiliivi ja upee kypärämyssy, jossa oli se pistin OTSASSA. Tästähän sitten riitti huumoria melko pitkäks aikaa..... Oltiin tähän asti eletty luulossa, että ampiaiset horrostaa/kuolee kylmässä/jääkaudella, ja että niiden pistin on takapuolessa. Aina oppii uutta.

Voi herranen aika.

Ja koska oltiin vietetty Rebsun kanssa hetki jos toinenkin Malmin jäähallissa 2-5-vuotiaita jään pinnasta nostellen keväällä 2007, päästiin luistelukoulun lumihiutale-esitykseenkin. Hieno fiilis, kun niillä lapsilla oli kaikilla valkoset tyllihameet ja glittervillapaidat sekä enkelinsiivet, ja me saatiin asuiksemme nämä:

Löysä, läpinäkyvä trikoohaalari, jossa lärpäkkeitä ja kypärämyssy, jossa on tollaset helttajutut. I see the snowflake in me ! Kuvassa naamasensuurit koska tää oli kuva-arvotus "kumpi on kumpi"-tyyliin. Huomatkaa 3,2 mpix kamerani. Toi on paras. Ja IRC-galleriaa varten noi mustat reunat oli must. Yksi jos toinenkin valmentaja tuppas sekottamaan meiät toisiimme, yks jopa lupas tarjota jätskit aina, kun kutsuu jotakuta meistä väärällä nimellä. Pari tuuttii on lunastamatta kyllä ! Rebsu jopa kommentoi kerran ite, että "on hassua nähä sut rivissä, ku mä luulen että se oon mä !" Jepjep. Nään kyllä et joku saatto sekottaa...

Ei ollu niin justiinsa toi yksilöllisyys. Erityisesti tän vikan kuvan ylin kuva on musta huolestuttavan geneerinen... Ja olihan se kiva hengaa aina samanlaisissa vaatteissa vapaa-ajalla ! Ja tietty reeneissä, ku noita ML-vaatteita ei vielä ollu oikee kertyny.

Kevätnäytöksessä oli muuten ihan täyskevät, ja otettiin mm. tällasia AIVAN käsittämättömiä kuvia ulkona:

Nojoo....

Kronologisesti unohtu loppukisat tuolta ennen näytöstä. Lappeenrantaan matkattiin hakemaan vähintään sitä nelossijaa, tosin kokoonpano oli vajaa. En muista miten se oli mahollista, koska meitä oli kuitenki se 29.... No yks jalka oli paskana ja toinen työharjottelu/opinnäytetyö menossa Pyhällä, mutta en keksi mitä ne muut 8 oli. Jep, no ei ihan tainnu putkeen mennä, vaikka henkilökohtasesti olin tosi tyytyväinen kun tultiin jäältä pois, ja esim tampere meni musta paljon huonommin (ehkä siks, että putosin yhestä kuviosta ja aiheutin sen arvioinnin noin miinus kakkoseks). No tämä ei tuomareista ollut fakta, vaan me saatiin siinä palkintojenjaossa seistessämme kuulla täysin tuntemattomienkin joukkueiden vilistävän ohi... Meijät on varmaan unohdettu, kelattiin, kunnes kuultiin olevamme kaheksansia. Anteeks ? Ei ollu itku kaukana, ja takastulobussimatkalla sitten ei taidettu oikeen muuta tehäkään.... Yks legendaarisimmaks muodostunut ML-lausahdus onkin tuolloisen kapteenimme suusta kuultu itkuinen "kaikki on pilalla, ja Ossissakin on reikä !" Se nauratti vaikka itkettikin. Ossi oli siis pehmokäärme. Mut kuitenkin, onhan kasikin vaan neljä plus neljä.... Tää kasi poiki sellasenkin vitsin että joka kerta kun menee pikkusenkin huonosti, joku totee että "ollaan varmaan kaheksansia." Otin myös viime kaudella tilattuun ML-huppariini "pelinumeroks" kasin, ettei vaan unohdu :----D 

Oon 17 vee, näytän ... uskaltaiskohan sanoo ees 12 ?

Harkka-ajat viikonloppusin oli melko muikeet, lauantain lepakkovuoro tosiaan oli lepakkovuoro, alko siinä puol kasin pintaan ja jää loppu kymmeneltä. Venyttelyjen ja paasaamisten seurauksena kotona olin yleensä siinä puol yhentoista jälkeen, ja sunnuntai-aamusin hallilla oltiin 9.30. Ihan jees kun asun suht lähellä halleja, mutta ei se meijän mäntsäläläiselle ollukaan ihan pikkujuttu !

Keväällä joukkue muuttu aika paljon, ja sen jälkeen muutokset on ollu pienempiä. Melkee puolet varmaan lopetti/vaihto jengiä ton jälkeen. Kaks tytöistä pääs SM-junnujengeihin myös :----) Unohtumaton kausi, monesta syystä, niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Lähettiin innolla uuteen kauteen, josta saatte kuulla lisää pian !

Ps.

"mitä tällä kevätnäytöspuvun siipikankaalla voi tehä ?"

"no...."

Ollaan saatu tästä kommenttia että "kumpi on kumpi" ja "ketä noi on" ja "näytät wil francisilta" ja "itken koska ootte niin kauniita". All comments legit. 

Tässäpä tää varmaan oli !