aina on liian kauan, se painaa päätä, se öisin herättää

Don't you know sometimes when it feels like someone

put a hex on you

well, i felt like that

i was blaming myself

ja tällä kertaa meikämanne myself on tasan se ainoa josta voin syyttää epäonnea part tuhansia tällä kertaa. Epäonni liittyy sanoihin ytl, alustava, piste, tulos ja biologia. Tosin tosta voi jättää sen alustava pois koska helppo, koe ja pisterajojen nousu on kanssa ihan masentavia termejä. Keväällä meitsyli taas stressaa, lukee, stressaa, yrittää lukee, panikoi, kirjottaa tuhansia sivuja muistiinpanoja, kauhistelee abikurssi 2.0 lla että enhän mä taaskaan saa L. L ei ollukaan kyllä se tavote, mutta edes tavote ei täyttyny. Oon eri tavalla pettyny ku yleensä, en oo toivoton ja yhyy vihaan maailmaa-tyyppi, vaan yritän olla maman neuvon mukaisesti kiitollinen siitä, että ylipäänsä on mahdollisuus uusia. Ja siitä, että opettaja agreed on me siinä että tein typeriä virheitä, että osaan oikeesti. Ja oon tyytyväinen, että oon mature enough tajuamaan että muista tehtävistä sain ihan oikeesti hyviäki pisteitä (esim. merimetsotehtävä johon ihan oikeesti keksin joka sanan aiheesta kummemmin mitään tietämättä sain kuus pistettä.) Mä oon pettynyt itteeni, mut aina nousen. Silti Maija Vilkkumaa kuulostaa aika hyvältä nyt. Erityisesti tää tosi iloton ja valoton Se ei olekaan niin-levy.

Mama osti mulle About a boy-leffan hulluilta päiviltä, joita vihaan fo real- vaikka se "tänne ei tulla toiste"-fiilis ihme kyllä aina unohtuu sinä puolena vuotena ku ko. friikkisirkukselta saa olla turvassa mutta joo, vihaan silti. Aioin kattoa ko. leffan harmitukseeni, mutten tiiä jaksanko enää. vois vaa lukee imageja jotka lainaisn kirjastosta tai lukee kirjaa. whatever. oon kinda tired nyt. ja mua vetää maan vetovoiman tavoin maata kohti se fakta, että mun kolmesta yo-kokeesta syksyltä kaksi menee uusintaan, enkö mä oo opiskelujani opiskellut. ja siis lähinnä enkö mä voi olla mihinkään tyytyväinen. voin, mutta ku tavotteet ei toteudu ni kirpasee. korkeet tavotteet on ehkä osasyy, ehkä kova koulumenestys so far, ehkä... entiä. tänään lyhyen matikan tunti toi mulle itsevarmuutta kahmalokaupalla (todella ruma ilmaus), goddamn onko se ollu noin helppoa koko tän kaks vuotta ku mä oon literally itkeny ja kironnu ja kitunu siinä käytävän toisella puolella integroimassa ja god knows what ! vastaus: joo.

ja joo mä yritin kuvata mun imo hienoi vaatteita mutta siitä vaan arvausta kehiin kuvien onnistumisasteesta. itselaukasin on kyllä typerin keksintö ever made. siis miten kaukana mun pitääsiitä kamerasta olla että mun sataseittemänviissenttinen kehoruumiskroppavartalo mahtuu kuvaan ???? no sen verran kaukana että ihan no can do että sitte sais enää mitään selvää siitä mitä mulla on päällä. mulla oli (ja on edelleen, heh heh) valkonen mekko - kuvissa siis olin mustilla jaloilla seisova lumiukko/lumipallo/joku furry'n'fluffy animal. Huomatkaa suunnaton inspis tähän blogitekstiin, settiä vaan lentää. Mulla on melkein yhtä iso (oikeesti) inspis äikän esseeseen. vaikuttaa muuten ihan megakauheelta äikänkurssilta btw. miksi ysikurssilla tehään joku NYKYKULTTUURITYÖ ??? eiks noi mediaseurannat/ryhmätyöt (ja tämä on niitä MOLEMPIA) menny jo ykkösellä ja mielellään siis jo ala-asteella t. ryhmätöitä vihaava.

JOOOO ja miksi kuulen vasta nyt että Hawthorne Heightsiltä on tullu uus levy ??? oon loukkaantunu ettei kukaan kertonu mulle (syy ei ole siinä, että en oo kuunnellu aktiivisesti hetkeen ja näin ollen en oo tutustunu recent newseihin) ja toi on tullu 1.6. näköjäänjo.... no menee ostoslistalle, joka ihmiselle jonka rahallinen tilanne on yhtä huono kun mulla on jo vähän liian pitkä. Kuin on myös tää fiilisoksennus, jonka lopetan nyt puolentunnin väännön jälkeen kiitoshei. ja en kato enää sitä leffaa tosiaan, nick hornbyn hyvät ihmiset-kirja will do. ja jotai askartelujuttujakin tässä olis vielä. mo ! onnittelut jos luit this far XD