8.9. on mulle tällainen

Äsken kuului ääniä, jotka kuulosti laukauksilta. Katoin iltasanomien sivuilta, onko jotain käynnissä, vai uskallanko mennä ulos. En uskalla, vaikkei ainakaan siellä lukenut että olisi. Helmi kuitenkin pitää kohta ulkoiluttaa, uhmaan niitä ääniä.

Happines tuli. Tulisipa muutenkin kuin levyn muodossa, vaikka lätty onkin upeen kuulonen. Theon ääni on u p e a.

Nukuin aamulla pidempään ja passasin meikkauksen taas. Sukelsin kollariin ja isoon huiviin piiloon. Bussissa olin surullinen ja kaveri toivotti että piristy. Kaverilla oli D&G-sormus. Enkunesseestä sain 95p, opettajan mukaan "a delight to read." Olin tyytyväinen, koska kohta on tosi kyseessä. Vaelsin koulussa tunnottomana. En osannut integroida. Olin abi-infossa, jossa tajusin, ettei ylppäreihin voi laittaa koulun kollareita, koska niissä on tekstiä, ja ylimääräisellä bilsantunnilla, jonne menin vapaaehtoisesti. "Eräänä aamuna pihaltasi löytyy simpanssinraato." Menin koulusta Wayne'siin lukemaan, kun en oikein saa kotona keskityttyä. Kuuntelin enkun kieliopin sivussa kahden tytön juttelua, en jaksanut pysyä kärryillä. Ostin kolmen euron sukkahousut ja söin isin kanssa sushivälipalaa. Ratikkamatkustin isin työpaikalle ja ajoin auton kotiin. Mulle töötättiin Mäkelänkadulla kun vaihdoin kaistaa. Luulin, että se Nissan-kuski antoi mulle tietä, mutta ei se antanut. Vanhemmat miehet on inhottavia kanssa-ajajia. Ne ei arvosta uusia kuskia, eikä ainakaan mun ikäsiä tyttöjä, jotka ajaa isin hienommalla autolla kuin niiden oma. Siksi ei pidä hermostua, vaan ajatella että niitä ottaa päähän mun hienompi ajokki. Itekin ajan mielummin Volvoa kuin vihreää Nissania (vanhaa, tai kakstuhattaluvun alusta ehkä).

Kotona luin Aku Ankkaa ja söin broilerisalaattia, josta nypin broilerit pois. Helmi söi ne. Laitoin pyykit koneeseen. Ainiin, ne pitää laittaa kuivumaan. Tein ruotsin itsenäisiä tehtäviä. Kuljen eteenpäin, mutta mieli on aika paikallaan. Rakastan Theon ääntä. Valitsin huomiset vaatteet. Aion tänään vielä lukea bilsaa, tarkistaa ranskan monisteen ja ehkä yrittää matikan läksyjä. Äiti jätti jonnekin tutorointijuttuun yhteydenottopyynnön integrointiopetuksesta ennen koetta. Toivon saavani sitä. Sitten pitkä matikka on lopultakin ohi. Odotan sitä. Ensi jaksoon otan lyhyen matikan kurssin muuten vaan. Huomenna on kahden tunnin hypäri. En tiedä jaksanko mennä sitä ennen 45 minuutin matikantunnille, vaikka siitä olisi hyötyä.

Heippa. Kiitos sinulle, joka olet 40. lukijani.

Ps. Eilen oli kauhea ilta, mutta päivä oli hassu. Aamulla kävelin katutolppaa päin, sellaista, jossa on esim. Tuusulantie tai Tampere-kyltti. Jessiä nauratti, ja muakin kyllä. Ruokailussa syötiin Eri-keeper-kalapuikkokastiketta, ja Aaro kertoi mulle, että kalapuikossa on pakatussa muodossa kaikki vitamiinit ym mitä tarvii. Ruokailun jälkeen nukahdin ruotsin koekuunteluun. Tarkistaessani paperia ihmettelin kakkososion vastauksiani, koska en muistanut kuulleeni kysymyksiä. Outoa :----D

Hurts-Unspoken. Kuunnelkaa.