helmikuu

On ollu jo vähän aikaa joo mutta motivaatio vähän kaikkeen on suht alhaalla. Tänään koin nahoissani sen mitä jotkut nimittää meidän koulun "jenkki-high-school"-meinigiksi, stereotypia joka toteutuu mm. Mean Girlsissä. "Tässä pöydässä istuu cheerleaderit, tässä koripalloilijat..."

Meillä se on arkipäivää. Enmä oo asiaan kiinnittäny huomiota, paitsi kerran ku korispojat käski ruokalassa pois niiden paikalta. Ei menty.

Paitsi tänään. Istuin ihan normaalisti yhden lajin edustajien sohvalla kavereineni. Meitä oli siinä kaksi jotka ei ko.lajia harrasta. No yksi lajin harrastaja, joka on mielestäni mun kaveri, heitti siinä että "on se kumma kun nää ei-tän-lajin-harrastajat valtaa meijän sohvan." Särähti korvaan. Sama henkilö jatkoi samalla mallilla vielä iltapäivällä, sanoi mulle nimittäin että "Meri, tää on meijän sohva." Yritin siis istua tähän sohvalle. Musta tää oli jo vähän törkeää, me sentään ollaan kavereita eikä ollu kyse jostain täysin tuntemattomasta. Sitäkään en ymmärtäisi, mutta tää harmitti aika paljon. No, tuli tosi tyhmä olo. Melkein aloin itkemään ja kiirehdin tunnille. Kyseinen henkilö ei tullut samalle tunnille jossa minä olin. Ei harmittanu. 

Inhoon tota asiaa meijän koulussa. Yksi kaveri sanoi tänään tekevänsä esitelmän "yhen koripalloilijan kanssa" ja yksi koripalloilija kysyi tuon esitelmäparin nimeä. Kaveri mainitsi nimen ja tää koripalloilija #2 sanoi siihen "no, ei sitä lasketa. Se ei oo valmennuksessa." Meinasin hakkaa sen vaikken ollut edes keskustelussa mukana. Miks pitää luokitella ihmisiä. 

Terveisiä meijän sports-high-schoolista. On siellä ihan kivaa. Oikeesti, mutta tää nyt oli jo vähän paksua. 

I'll fight for every breath until there's

nothing left of us

....left of me. Mä yritän.