She said "never in your wildest dreams"

Hiiohoi ja hellät tunteet, it is I again ! Yksi (1) anonyymi kaipasi minua joten koin aikani tulleen kahden ja puolen kuukauden hiljaiselon jälkeen. Mistään kesälomasta ei suinkaan ole ollut kyse (paitsi viimesen 1,5 viikon ajan, wooooop !), vaan oon tehny ehkä enemmän töitä ku ikinä. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, koko toukokuun tein seittemänpäiväistä työviikkoa, ja suurimman osan kesäkuutakin olin töissä - viikot kului pitkiksi venyneissä kuvauspäivissä ja viikonloppuja juoksin vapaaehtoisduuneissa festareilla.

Kuvat ois kivoja, kesäkuun alussa veli siis pääs ylioppilaaks ja mulla oli hyvä naama-, tukka- ja vaatepäivä. Beyoncella on sama mekko, ei siis voi kovin huonosti mennä. Muiden perheenjäsenteni kuvia en halua täällä julkasta, mutta koiran saatte. Por favor tms.

Kesäkuussa käväsin duuniporukan kesäpäivillä aika koleella risteilyllä Helsingin edustalla, "suomituristi"-teemaan pukeutuneita bilettäjiä laiva täynnä, meno oli kova ja fiilis katossa. Kuuluin laivan Team Vyölaukku-klubiin, asu siis teeman mukainen ja kohdallaan !

Provinssirockissa olin töissä, sain uusia kamuja ja vaikka bänditarjonta oli huomattavan suppea, näin kolme makeeta keikkaa joista riittää energiaa vieläkin :) Kiitos siis Bastille, Mew ja Disco Ensemble - toivon, että tietäisin miten monta kertaa oon nähnyt DE ! Varmasti yli 10, mutta en tiiä miten lähellä kahtakymmentä... Mewiä en ollut nähnyt pariin vuoteen, muistin taas miks niitä niin paljon rakastan. Bastille oli eka kerta, mutta sitäkin odotetumpi. Vau.

Oon nimennyt vuoden 2013 iPhone takeoveriksi, ja samalla linjalla jatketaan. Instagramista mut muuten löytää, ja siellä olen jopa aktiivinen. Whoalovesit on nick. Promo over.

Rock the Beach oli luonnollisesti uusi tuttavuus kaikille, ja mä pääsin kokemaan työntekijänä noi bileet.  Ihan uskomaton, super hyvä kokemus ! Roudaamisesta ei oo mitään kokemusta, mutta sinne vaan kylmiltään heitettiin 30 Seconds to Marsin lavalle tuhansien katsojien eteen ja ohje "kuuntele roudareita, ja alkakaa purkaa lavaa." Jahas. Jared ja Shannon kulki n. metrin päästä ohi ja kollektiivinen "ooh" nousi itse kultakin suusta. Tein siis yövuorot festareilla, ja siitä hyvästä sain pe ja la ilmaset liput. 30STM oli vielä helppo, 3 rekkaa. Lauantain päärymyäjä ah-niin-ihana Rammstein sen sijaan jyristi paikalle ei viidellä, ei seitsemällä, vaan peräti yhdellätoista rekalla. Niiden kanssa oltiin valmiita sunnuntaiaamuna kuuden pintaan. Hattu nousee kyllä kiertueroudareille !

RTB:ssä oli tietysti myös hyviä bändejä miksi sinne halusin. Perjantaina A Day To Remember räjäytti potin, oon vieläkin niin fiiliksissä tosta keikasta !!!!! Viimeks näin adtr syksyllä 2011, ja tää oli vielä paljon parempi. Marsit ei ihan yltänyt parhaimpaansa, ehkä siks että en pidä uudesta levystä kovinkaan paljon.
Lauantaina Enter Shikari yllätti tosi positiivisesti, parempi keikka ku viime vuonna Readingissa ! Tapasin bändin basistin Chrisin bäkkärillä ja kerroin tämän faktan hänelle. Pyysin myös että voisivatkohan kenties ensi kerralla soittaa Labyrinthin, nyt jäi vähän vaivaamaan sen puute. Oli hauskaa tavata tyyppi, jonka musaa on kuunnellut about 6 vuotta. Ainakaan tässä tapauksessa "never meet your idols" ei osunut oikeaan. Ja Chrisillä ei ollut kiire minnekään niin tovin ehdin jopa juttelemaan hänen kanssaan.

Launataina oli toki myös Paramore, mulle viidettä kertaa. Ja paras. keikka. minkä. oon. niiltä. nähnyt. En ois ikinä uskonut, että vielä kuulen Let the flames begin, joka on mun lempi Paramore-biisi. Ja vielä Oh Father -outro !!!!!! Itkuhan siinä pääsi. Sain Jeremyn plektran, my preciouuuus. Pääsi kotona samoihin kehyksiin Jared Leton plekun kanssa [heart eyes emoji].

Tää on ollut hyvä kesä, johon on mahtunut paljon Hetkiä. Koska tää on tällanen kertauspostaus, teen ehkä erikseen Hetkipostauksen vielä.

Työharjoittelussa olin tv-ohjelman kuvauksissa tuotantoharkkarina, ja se oli paras juttu mitä oon ikinä tehnyt. Sain kaks ystävää, monta kaveria, hyviä kontakteja, uusia kokemuksia, myös melko yllättäviä. Ja ihania muistoja ja monta Hetkeä ! Kuvia ei oikeastaan olekaan koko ajalta kovin montaa. Upeita muistoja ja kivoja kohteliaisuuksia on sen sijaan taskut täynnä ! Innostuin Hetkipostauksesta just vähän lisää, taidan tosiaan tehdä sellaisen.

Kun harjottelu aika tarkkaan tasan kk sitten loppui, olin muutaman viikon "oikeassa" työssäni paiskimassa lähes 50 tunnin työviikkoja että sais vähän massia kasaan ensi viikolla odottavaa Englannin reissua varten. Töissä oli kivaa ja koin kehittyväni siinä mitä teen. Nyt tosiaan oon lomalla, jonka alotin pienellä road tripillä Jyväskylään ihanaisen Maiuni luokse. Sieltä pikavisiitti kotiin ja sitten vaarin luo landelle, takas kaverin mökin kautta ja nyt here we are, oman kämpän keittiössä (oon asunut täällä tänään 4kk, time flies !!!) kirjailemassa jotain tähän. Joo, hetkiä on ollut paljon (erityisesti Isolla Hoolla, mutta myös noin pienelläkin), ja innostuin ideasta joten ehkä kasailen niistä jonkun """"taiteellisen"""" postauksen.

Ensi viikolla meitä Jennan kanssa siis kutsuu Englanti, ensin V Festival Chelmsfordissa (Little Mix HERE I COME !!!!), sitten neljä päivää Lontoossa. Suunnitelmissa on ankaraa shoppailua (ei turhaan asuta Westfieldin vieressä), kavereiden tapaamista ja ehkä pientä One Direction stalkkausta, kun pojat saapuu oman leffansa ensi-iltaan Lontooseen... Ja ehkä mahdollinen visiitti Madame Tussaud'siin vahapoikia moikkaamaan (jos epäselvää, pojat=one direction).

Olipas pitkä ja sekava silli_salaatti. Then again, niin määki oon ! Tässä vielä melko tuore otos: minä ja koira_kamuni.

kasvakaa kasvakaa hiukset ! Se on moro nyt ! öitä ! xxxxm

Man kan inte alltid vinna

Eli tarina matkasta länsinaapuriin ja takaisin. Onneks en ollu ehtinyt edes Lontoosta toipua, kun oli jo aika suunnata uudelleen kohti Helsinki-Vantaata ja seuraavaa keikkakokemusta. Hienoisena järkytyksenä tuli se, että lennettiin sellasella 68-paikkasella potkurikoneella (a p u a), ja täysin pilvetön sää vielä mahdollisti koko matkan ajan maahan asti näkemisen..... en suosittele. En tavallaan pelkää lentämistä tai joo pelkään mä, mut oon aina iloisesti yllättyny ku pääsee elossa perille. Niin myös tällä kerralla. Bromman lentokenttä oli myös mielenkiintoinen tapaus kun koneelta käveltiin terminaaliin bussikuljetuksen sijasta (matkaahan oli n. 100m, mut ei se yleensäkään mitään todista)....

Matkanteko kruunautu vielä mun paniikkikohtauksella metroasemalla, mutta kun päästiin vihdoin hotellille, elämä alkoi hymyilemään - DAMN mikä hotelli ja millä paikalla ! Hotel Anno 1647, ihan Slussenin aseman vieressä, kävelymatka Gamla Staniin. Hotelli on pienellä sivukujalla, mutta sen huoneiden ikkunat on isommalle kadulle päin. Huoneissa on istumisleveet ikkunalaudat (!!!!!!) ja meil oli ainaki tosi hyvin tilaa vaikka neljän tytön kaa ois saattanu tulla hieman ahdasta...

eihän huomaa et oon ottanu tän ite ? "ei"

stalkkausikkuna

EIKÄ FREE WIFI !!! unsocial media

Eka ilta meniki käytännössä hotelliifiilistelyssä ja syömisessä (parasta siis !). Seuraavana aamuna, eli 22.4., mentiin aamupalalle joka oli.... IHANA (ja niin hyvä yllätys Lontoon hotellin "aamiaisen" jälkeen). Plus että aamiaishuoneessa pyöri luontodokumentteja. You know me. Aamiaista ennen, sen aikana ja sen jälkeen oltiin maailman hermostuneimpia, pikaisin mahdollinen laittautuminen (johon neljältä kuitenkin meni muutama tunti....), ja suunnaksi Globen ja Justin Bieber..... Päästii jonossa ihan ok paikoille vaikka tultiin vasta n. 5 h ennen ovien avaamista. Ja mikä luksusjonotus ! Jonon vieressä oli ravintola, jonka henkilökunta kuskas jonottajille vilttejä, mehua, kaakaota... ilmaseks kaikki ofc ja ravintolan vessaa sai käyttää. BIG UP ei tällasta vaa mun nuoruudessa ollu... Oli niin cool ku koko Globen oli iha JB ja kaikissa kaupoissa soi se jne. Meillä oli nolot/coolit tiimipaidat:

Ja paitojen etupuolilla kaikkien lempibiisit heh. Omakseni valitsin She don't like the lights, minkä lisäks Favorite girl on mutta en halunnut että se lukee mun paidassa....

Päästiin sitten lopulta Globeniin ja tolla jonottamisella ei olis edes parempia paikkoja voinut toivoa. Parhaimmillaan toka rivi Golden Circlen jälkeen, ja etäisyys oli tätä luokkaa...

Lieneekö yllätys, että ihan uskomaton keikka :) Itkin melkeen mutta en sitte kuitenkaan, lähinnä oli sellanen pakahtumisfiilis. Kentällä ollessa oli vähän se huono puoli että ei oikeesti kuullu mitä jb laulaa, pelkästään epävireistä tuhatäänistä baby-ulinaa. Show oli huikee ja kaikkee, en mä osaa kuvailla. Vau. Keikan jälkeen koko areena oli täynnä itkeviä tyttöjä, mikä oli pelottavaa. Mentiin halaamaan niistä muutamaa. Kotimatkalla käytiin lähimäkissämme ja koettiin _paras mäkkikokemus ikinä_. Justinin jälkeen hotellihuoneessa, kaikki käpertyneinä yhelle isolle sängylle mussuttamaan ja vähän ehkä itku meinas tulla....

Seuraavana aamuna oltiin niin blown away ettei mistään meinannu tulla mitään. Selvittiin kuitenkin shoppailukierrokselle, joskin omani oli hieman köyhä koska kaikki rahat kului edellisviikolla Lontoossa... Belieber-bingo osoittautui oivaksi peliksi, klikkeriin vaan merkintä aina kun näki justin-merchiä jossain :D Illalla mentiin syömään samanlaisissa Justin-paidoissa, miettittiin eka että vähän ehkä noloa sitten muistettiin ettei meitä kiinnosta.

Tosta takista on niin paljon iloa aina tällaisten innovaatioiden sattuessa

En tiedä miksi kävi näin mutta menköön. #fourlesslonelygirls

Kotimatkalle lähdettiin silmät ristissä kuuden aikaan. Lentokentällä bongattiin Björn Wahlroos ja lisää (suomalaisia) beliebereitä. Verena juoksi vielä kouluun suoraan kentältä, me muut oltiin niin maamme myyneitä että ite vietin päivän sängyn pohjalla ja Jennan äiti "katto jo kämppiä sille Jennalle, et muuttais jo pois kun se oli niin vihanen kokoajan." Suht paha keikanjälkeismasennus ja kuten tiedämme, sillä se lähtee millä se on tullutkin....

Eli perjantaina hommattiin ittemme ____rankan____ säätämisen jälkeen myös Helsingin keikalle (miinus Verena) ! Ja se kannatti, paljon energisempi Justin, parempi show ja Jennan lempparibiisi Fall. Mahtava kokemus ja kivoja uusia tyyppejä. Tuli koettua myös keikka ei-kenttäpaikoilta, peräti aitiosta asti. [usher voice] jb you are yeah man

Tästäkin on jo kuukaus, en oikeesti ymmärrä mihin aika menee :( Oon nyt työharjottelussa ja töissä, en suosittele seitsemän työpäivän viikkoja kenellekään. Tänään on kuitenkin ollu ihana päivä, oon ollu hereillä aamuviidestä asti ja töissä, mutta myös hengaillut perheen kanssa ja siivonnut koko kämpän sekä SAATIIN LIPUT ONE DIRECTIONIN ENS VUODEN STADIONKIERTUEEN KAHDELLE KEIKALLE :) Koko päivän on ollu niin blessed fiilis, ei vitsi kiitos vielä R niiden lippujen hommaamisesta ! Sinne sitten seikkailemaan taas ens vuonna, con Maiu e Jenna. Ens viikolla on velipojan ylioppilasjuhlat, muuten oon vaan megakiireinen ja yritän sovittaa uutta dieettiä elämääni. So far so good. Nyt en tiiä ees mitä sanoa, tänään on vaan ollut niin kiva päivä. AIniin täytin vuosia tossa viime viikolla, en tiiä onko 21 vanha vai ei. Ehkä vähän, mutta oon tyytyväinen etten oo enää teini. Lähiaikoina voisin postata tähän blogiin ehkä useammin. En vaan jotenkin koe jaksavani plus että tätä lukee 4 ihmistä ni sekään ei inspaa joten ilmeisesti alkaa olla vähän tästä maku mennyt. Harmi... let's see.

She's so afraid of falling in love

Oon alkanu saamaan roskapostikommentteja tähän blogiin. (Enemmän ku normi, mutta niitäpä en ookaan saanu enää aikoihin.) Lähinnä kai keikka- ja matkakertomuspäiväkirja tää blogi onkin ollut jo jonkun aikaa. Mikäpä siis olis more fitting ku kirjottaa molemmista kerralla. Boom. Reissuja oli kaks viikon sisään, teen molemmista oman postauksen.

Tasan kaks viikkoa sit oltiin Maiun kaa matkalla junassa Nottinghamiin. Junaan päädyttiin Ellie Gouldingin keikan, lempeiden 1-3 tunnin yöunien jälkeen, bussin myöhästymisen, lennon ja järkyttävään lontoolaishotelliin majoittautumisen jälkeen. Vaikka yleensä oon suunnitellu kaiken tosi hyvin, nyt kävi ns. lapsus ja meillä oli ekalle yölle hotelli sekä Lontoosta että Nottinghamista... Ei mitää järkee. Nottinghamin hotelli oli ihana, suosittelen (Ibis). Lontoon oli kauhee, en missään nimessä suosittele (Hyde Park Court Hotel).

Nottinghamissa odotti siis One Directionin keikka, johon ostettiin liput jo elokuussa, eikä tammikuuhun mennessä uskallettu ostaa matkoja koska ei uskottu että oikeesti nähään pojat. Meiän matkan teema oli "älä luota keneenkään muuhun ku poliisiin", koska kaikki neuvo meille niin vääriä reittejä esim. junalta hotellille... LOPULTA sinne kuitenkin päästiin (lukuisten "mä lähen oikeesti menee ei me sinne ikinä löydetä"-kommenttien jälkeen), ja sitten olikin jo aika vähän yrittää uskoa että oikeesti nähään pojat kohta.

Oltii vähän noloja koska molemmilla musta midimekko + pinkit hiukset. Mutta kerrankos sitä. Koko ajan jompikumpi totes joko että "mä uskon että me nähään ne" tai "ei me niitä voida oikeesti nähdä". Talsittiin kuitenkin Capital FM Nottingham -areenalle ja meiät imaistiin samantien tähän 1d-maailmaan. Selvittiin pelkillä paidoilla, joiden selkäprintti on suora kopio Paramoren Riot!ista. Lols. Meiän paikat oli semisurkeet, eka keikka mulle mis en oo kentällä ja samantien jonneki hattuhyllylle :D Mikäs siinä. Lämppärit oli ihan ok (5 Seconds of Summeria hypetetään ihan liikaa vaikkakin styfford is real) mut ei oikeesti pystyny ees keskittyy ku nii kauhuissaan koko ajan. Korvatulpat oli tarpeeseen koska 16,000 1d-fanista lähtee jonkun verran ääntä. 

Leikin joskus et tässä blogissa oli joku taso näiden kuvien kaa. Ootte saattanu huomata, etten leiki enää. Plus että pimeessä ja lavavaloissa kaukaa on tosi helppo saada hyviä otoxia. Plus että miks ottaisin kuvia ku voin esim. nauttia keikasta.
You know me, emmä tosta keikasta mitään osaa sanoa. Ne kuulostaa niin törkeen hyvältä livenä (ja näyttää danG). Harry teki pari juttua jotka aiheutti "ei järkytys" kommentin (positiivinen). Itkin ku UAN alko, mut sit ärsytti ku en voinu laulaa ku itkin, sit nauruitkulauloin kunnes lopetin sekä itkemisen että nauramisen. Kiljuin ku 12-vuotias ja jorasin ja nauroin ja hymyilin vaa crazy wide. Too much love. Mun anthem eli She's not afraid huhhuh. En kestä 1D you have ruined my life. Oli nii drained fiilis ton jälkee, ja meiän keskustelu koostui lähinnä "ei", "ei vitsi", "voi järkytys" ja "harry"-kommenteista. Yritettii vähä stalkkailla mut pojat oli jo lähteny heti keikan jälkee - yllättäen, koska lähellä Lontoota ja seuraava päivä vapaa.

Seuraavana päivänä aamupalalla maitokoneen kyljessä luki Tomlinson ja kaikki oliki siitä eteenpäin alamäkeä. Jätettiin kaunis Nottingham taaksemme, paras ja pahin paikka. Paras ja pahin päivä elämässäni myös toi 16.4. Maiu nokkelana tyttönä hukkas paluumatkan junalippunsa, joten kätevästi käytti 70 lisäeuroa siihen (ed. päivänä menopaluu maksoi saman verran). Yks teema oli myös rahan tuhlaus vahingossa turhiin asioihin.

Lontoo tarjos meille onneks erittäin hyvää retail therapya ja myös shock therapya sen hotellin ansiosta. En oo ennen ollu hotellissa, jossa ei tuu suihkusta ku kylmää vettä tai jossa... Antaa olla. Ei ollu hyvä kokemus. Shoppailtiin kaikki rahat, no money no family 20 in the middle of London. Ja viel olis kaks päivää reissua edessä + Ruotsi seuraavalla viikolla... Eihän se siihen sitte jääny, vaan hiippailtiin torstaina Westfieldiin, jossa on paras hampparipaikka missä oon syöny (on se varmaan muuallakin mutta ainakin siellä - Gourmet burger kitchen. hyfr). Ostin nii hyviä juttuja tulispa kesä tai edes kevät ni pääsis käyttäänki niitä. Esim. nää kengät. NIIN HIENOT (ja Perriellä on ne myös samoin yks mekko jonka ostin)

"mun ja harryn kodin vessaan tulee tää seinä" - maiu

kuinka surullista on että yks parhaista meistä otetuista kuvista on Westfieldin vessasta ? Ei yhtään, swag

Westfieldissä käytiin tsiigaa myös Springbreakers, ei jouduttu k-18 leffaa papereita näyttää mutta ku sanoin olevani 20 sain kyllä niin järkyttyneen katseen osakseni "oh sorry you look WAY younger". cheers mate. Poppareista myös tiedusteltiin haluunko swEET OR SALTY ????? miks makee poppari on ees asia pls no

Anyway leffasta en tienny mitään paitsi että sitä hypetettiin noin kaks vuotta ennenku se tuli. Ja luulin leffajulisteen ja näyttelijäkaartin takia, et joku hömppä. Mutta joo ei tosiaa ollu kovin hömppä mutta tykkäsin yllätyksekseni ihan sikana. Menisin jopa ehkä uudelleen kattomaan. Selena Gomez oli lähinnä iso name-drop, ei mitenkään merkityksellinen mutta Vanessa! Hudgens! ja! Ashley! Benson! Vanessasta tiesin tasan HSM ja Zac Efron eli no respect, Ashleysta että on Justin Bieberin kamu. Mutta joo-o hyvät suoritukset molemmilta (ja samoin James Franco !) ja tosi kivat värit. Vähä liikaa tissejä ja turhaa tappamista (jolle kyllä saatto löytyä syy jos mietti asiaa), mutta joo. Good. Spring break forever 

Last day, ja Starbucks-henkilöt ties Maiun nimen just oikein :):) Ko. Starbucks on The Langhamin vieressä, missä hengailin sillon maaliskuussa, tuli nostalgia :( Myös BBC Broadcasting house aka mon raison d'etre oli hoodeilla, joten turisteltiin vähän. Mielestäni näin Matt Edmondsonin. Oli se tai ei, ainakin oon 100 että se tuijotti mua tosi pitkään. Turtsattiin pari kuvaa ja sitten olikin aika sanoa taas kerran heipat Lontoolle ja lennellä Yo!-sushin kautta takaisin kotiin :(

En koskaan matkusta muissa vaatteissa ku näissä apparently

Kotiin tuleminen oli todella iso pettymys ja oli niin ilo että Maiu jäi mun luo vielä ekstrapäiväks. Joka koostui suremisesta ja One Directionista, eli ei eronnu normielämäpäivästä niin paljoa... Myös amisbileet mahtui päivään, käveltiin Espoossa amisviiksissä ja lippis väärinpäin, ja kun joku huus PETRI, piti tehdä amiskyykky ja tuijottaa esim. ohiajavaa autoa tiiviillä amiskatseella.

Siihen mielikuvaan onkin hyvä lopettaa. Uskomaton, jopa edellistä Maiu-reissua parempi Lontoo siis takana, tänä vuonna vielä yks edessä ja toivottavasti ens keväänä taas Miaun kanssa kiintiölontoo :) Love her, love the city, love 1D.

Tell a stranger that they're beautiful so all you feel is love

mun 

Valot menee pois päältä, ja kiljuminen tuntuu koko kropassa. Hengitys salpaantuu samantien. Suljen silmät, hymyilen. Tää on mun lempipaikka ja -tilanne maailmassa, tänne mä kuulun. Jokainen sävel on kuultu ennenkin, sanat tulee ajattelematta. Hetki, jolloin yleisö tajuaa mikä biisi tulee seuraavaksi, tarkottaa mulle kaikkea. Se on paras tunne maailmassa. Kyyneleet kirvelee silmäkulmissa, mutta suunnaton ilo ja rakkaus estää niitä valumasta. Tanssiminen tulee luonnostaan, ääni alkaa loppua keikan puolenvälin tienoilla. Kun tuntuu, että pakahtuu sen kaiken ihanuudesta, tietää mitä on rakastaa. . Rakastan keikkatilanteita, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikista eniten mä kuitenkin rakastan Adam Lambertia. Niin hullulta kun se ehkä kuulostaakin, Adam on yks tärkeimpiä ihmisiä mulle maailmassa. Niin paljon muistoja, enimmäkseen hyviä. Niin paljon itkemistä vaan koska rakkaus tuntuu liian isolta käsitellä. Vaikka en oo aina ollut niin tunteellinen ku oon nykyään, Adam on saanu mut itkemään jo melkeen neljän vuoden ajan. Niin moneen mun elämän tärkeeseen hetkeen liittyy Adam. This is me telling I love Adam Lambert an awful lot, and I'm definitely not ashamed for it. I love you, stay gold.

©tiia santavirta - i have no idea why i didn't go ):

Oon harkinnut tän blogin nimen vaihtamista "Confessions of a fangirl", koska sitä mun elämä basically nyt on. Oon tehnyt listoja - esimerkiksi Main Babes (isoilla alkukirjaimilla), main jamz, 10 mun tyypin edustajamiestä, lifespo, tyyli-ikonit... Listat on jees ja lemppareista puhuminen (kuten Iidan kaa viime viikolla, kun bileet ei maistunu, hengailtiin vaan juttelemassa julkkiksista. chill), joten tässä.

Oon oikeestaan ylpeä tästä luomuksestani - kyseessä "lifespo"-kollaasi. Inspiroivia, ihania, kauniita naisia, joiden elämä on mielenkiintoista ja jännittävää. 

Perrie Edwards, koska lives the dream, reissaa maailmaa parhaimpien ystäviensä kaa ja on uskomaton laulaja. Upee ulkonäkö ja Zayn Malik poikaystävänä ihan kiva plussa.

Lou Teasdale, mustakin olis kiva ansaita elanto meikkaamalla ja stailaamalla. Maailmalla reissaaminen maailman isoimman poikabändin kanssa ei haittais myöskään.

Cher Lloyd koska kaikki näistä lives the dream. Cher on upee laulaja, kihloissa, maailmalla tunnettu poptähti, joka on uskomattoman kaunis ja hyväkroppainen. Cherin fanbase on mostly ihana.

Fearne Cotton, koska kukapa ei oikeesti haluais vaihtaa elämiä Fearnen kanssa. Juontaja Englannin isoimmalla radioasemalla, on field -juontoja festareilta, festareiden juontoja, oma vaatemallisto Verylle, rokkarimies, newborn baby, gets to hengailla julkkisten kanssa, gaalat... joo-o. Plus Fearnella on kick ass tyyli, ehdottomasti myös style icon -listalla.

Laura-May Coope, koska mikä tahansa on mahdollista. LMC on sosiaalisen median tuottaja, ja again, mikä ois kivempaa ku saada rahaa tweettaamisesta ja outojen kuvien tumblrista ettimisestä ? Jos siinä sivussa ois Nick Grimshawn paras kaveri ja hengailis myös Matt Finchamin, Ian Chalonerin ja Fiona Hanlonin kanssa joka päivä töissä, kelpais. Lmc on hot ja tekee myös haastatteluja ja omaa nettiteeveetä. Gimme.

Hayley Williams, for all the obvious reasons. Tunnetuin nainen rockissa, kolmatta miljoonaa levyä myyty maailmalla, studio-, kiertue ja promoelämä parhaiden kavereiden kanssa. Meikkimallisto (??? kokoelma ???) MAC Cosmeticsin kanssa, ikuisuuden kestäny suhde poikaystävä Chad Gilbertiin, (yleensä) hyvä tyylitaju, kaunis, hauska, inspiraatio tuhansille.

Tuun surulliseks ku kirjotan tätä, koska haluisin jotain jännää mun elämään. Oon myös iloinen, että näillä upeilla naisilla on ihanat elämät (ja tiedostan kyllä että kaikilla näillä on myös kääntöpuoli), ja oon onnellinen niiden puolesta. Live the dream, girls. You deserve it. 

Mulla on "tyyppi" miehissä. Oon hämmentynyt siitä. En tiennyt siitä ennen kuin Maiu kertoi mulle että mulla on. Maiu on oikeessa kyllä - pitkä, ruskeehiuksinen, vähän lihas, vähän pitkä naama. Piti tarkistaa moneen kertaan, mutta joo-o, kyllähän nää mun mielestä kuumimmat kaikki on enemmän tai vähemmän noita...

Greg James (joka on kaks kertaa shout out mut radiossa, molemmilla kerroilla kutsui mua "princess meri", you have no idea), Nick Grimshaw, Harry Styles, Jared Leto, Louis Tomlinson, Jj Hamblett, David Schmitt (jolla on huomenna synttärit !!) ja Josh Franceschi. I'm so done hot overload 

Muita mun lemppareita jotka vois olla mukana on esim. Danielle Peazer, Caroline Flack, (tietysti Adam), Rita Ora, Jennifer Lawrence, Nicole Scherzinger, Daniel Flint, Ian Chaloner... List would go on. 

Oon suunnitellut tatskaa. Oon aatellut ajan varaamista jo yli vuoden, ja saapa nähdä jos oikeesti vaikka piakkoin saisin sen ensimmäisen varattua (en usko hetkeekään että oikeesti saan. Aina voi haaveilla).

Muutan kotoa pian. Oma koti jännittää ja innostaa. Pian muuton jälkeen kutsuu Lontoo ja One Direction, mitä en vielkään oikein usko. Sitten visiitti Tukholmaan ja Justin Bieber, ja sitten työharjoitteluun mielenkiintoiselta vaikuttavaan paikkaan. Kesää odotellessa, loppuis jo tää jatkuva kylmyys :( Ei mulla muuta. Keep dreaming, work hard, it might happen. Mä elän ton mukaan nyt, suunnitelmia, suunnitelmia...