Won't you make me believe I'm the only one

On tullut aika matkaraportin 4/4 (toistaiseksi) aika. Tälläkin kertaa suuntana oli ensin Heathrow ( lhr in my heart ) ja sitten V Festival idyllisessä Chelmsfordissa, josta ei luonnollisesti saatu hotellia, vaan paikka nimeltä Braintree kutsui. Jennan kaa lähettiin matkaan perjantaina 16.8. kukonlaulun aikaan, seuranamme tunnin yöunet ja Britannian korismaajoukkue.

Perus turvatarkastusjonoposeeraus.

Meidän piti Lontoossa nähä Ryan ja Charlie, joiden kaa hengailtiin viime vuonna Readingissa, mutta erinäisistä syistä ei sitten nähty. Piti tavata myös Linnea från Sverige, mutta koska mä en osaa päivämääriä ja Nea ei viikonpäiviä, tajuttiin vasta pari pv ennen että neiti lensikin kotiin jo torstaina. Sellasta. Pyörittiin Lontoossa muutama tunti, käytiin ottamassa tuntumaa Topshopiin ja shoppailtiin ipod-kajari, josta oli erittäin paljon iloa matkan aikana !!! Sitten hypättiin juna-asemalle, jossa saatiin tietää että Braintreehenkin menee juna, ja lisälippu maksoi peräti 0,2 puntaa. Luonnollisesti ei tiedetty kannattaako jäädä pois Braintree Freeport vai Braintree - voitte arvata, että jäätiin just siinä väärässä. Taksilla hotelliin, joka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Mentiin taksilla (joka osoittautui pikkubussiksi ???) kaatosateessa Nando'siin. Ja toisella taksilla takasin. Kokemus sekin. Sitten piti tietysti fiilistellä sitä, kun vielä oli rahaa.

rahaa vaa sataa !!!!!

flower tai money crown, ei oo fygestä kii

michael clifford/harry styles -poseeraus. Toi hiusväri oli niin hyvä kunnes pesin kerran. 

Lauantaiaamuna sitten innokkaana kohti Chelmsfordia, ei mitään hajua että miten. Hotellista eivät osanneet yhtään neuvoa mut hei ! Kerrankos sitä eksyy. Ja lopulta päästiin just siihen bussiin mihin haluttiinkin - meidän uv-maalit sai hieman katseita bussilliselta eläkeläisiä. 

konde-fani vauhdissa. Jennan naamamaalit sai paljon kehuja (makeup artist meri j kiittää)

freshi "ennen"-kuva. 

Eksyttiin [kaksi sormea -emoji] ekan kerran

Muistettiin laittaa jopa rannekkeet käteen, oltiin koko perjantai tehty rannekecheckejä joka viides minuutti, ja rannekkeissa oli skannattava koodi, joka oli pienessä tarrassa - lauantai ja sunnuntai meni siis tarracheckejä tehdessä. En uskaltanu esim. kastella koko ranneketta... ja tietysti se tarra lopulta pysyi ikuisesti siinä.

Second row realness for Conor Maynar [hear eyes emoji] Conor oli ihan super aloittaja festareille, jammailtiin niin täysii ja kaikki mun lemppabiisit paitsi Mary Go Round. (Tänään julkastiin myös uus sinkku R U Crazy, joka on damn catchy myös !!!!) Joooo big love C

Conorin jälkeen oli vuorossa Operaatio Missä Helvetissä On Little Mix. Tytöt oli lineupissa kun festarin liput tuli myyntiin, eli siis iso syy (isoin) sille, että ainaki ite halusin lähteä. Joskus viikkoa ennen V:tä tsiigailin netistä aikatauluja (joita V ei anna etukäteen, vaan alueelta on ostettava 10 puntaa maksava kaulaan laitettava ohjelmavihkonen. Tietoa ei saa mistään muualta), ja huomasin ettei LM lue missään. Keikka oli kuitenkin tyttöjen omilla sivuilla. Laitoin sähköpostia V:lle ja tyttöjen managementille ja yritin kaikkeni mutta en saanu vastausta, ja alueella kyseltiin kaikki securityt ja box officet, info pointit (joka oli alueen ulkopuolella - päivälippuihin ei kuulu re-enter, eli jos on vain yhden päivän, ei voi poistua alueelta mennäkseen infopisteelle ja tullakseen takaisin. Tämän ja muita kummallisuuksia teille tarjoaa vain V Festival !!!) ja artist receptionit, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Lopulta hyväksyttiin kohtalomme ja kuultiin myöhemmin että Jesy ja Leigh oli siellä vaan hengailemassa. Missään ei oo mitään järkee. James Arthur muuten myös peruutti esiintymisensä päivää ennen V, joten meiän ehkä lempparit ei siis esiintyneetkään.

Jessie Ware oli vuorossa seuraavana keikkalistalla. Jenna runnoi meiät eturiviin, ja mä tykkäsin keikasta ihan älyttömästi ! Jennaa kiinnosti enemmän vip-alue, josta ensin bongattiin Conor (tossa keskellä) ja myöhemmin Josh Devine (ei tässä kuvassa). Jennan kännykkä olikin täynnä otoksia epäolennaisista tyypeistä kuten Jessie Waren basisti (damN), yhen lavan kamera-assari, pari turvamiestä, Ellie Gouldingin kitaristi (chris ♡), ja vähän backstage action... mut joo, ihana nainen jessie w !!! x

Jennan leikattu jalka sai niin paljon katseita että laitettin vähän lisänäkyvyyttä. Go big or go home. Mun jalka aiheutti mm. tahatonta keskustelua Conorin seksuaalisuudesta, kun kaks porukkaa jotka ei tuntenut toisiaan tai meitä alkoi keskustella aiheesta mun jalan nähtyään.

Eyebag game not that bad yet, tässä venailtiin Jessie J:tä, joka oli UPEA. en tienny mitä odottaa, joten kaikki odotukset ylittyi ! Myös mun teemabiisi Do it like a dude oli settilistassa ja mm. uuden albumin kansi näytettiin ekan kerran täällä. Essex<3 br="" nbsp="">

Monen illan varmasti huipensi Beyoncé, siellä se jossain on !!!! Me nähtiin vaan kaks biisiä (jotka onneks oli Run the world  ja End of time ! Lempparit ehkä) koska ihanaan Aivopuuhun ei päässyt bussilla iltayhdentoista jälkeen, ja queen B oli puol tuntia myöhässä. Amazing anyway.

super fresh -jälkeen kuva. Jenna nukahti in a matter of seconds, mä join teetä yksin (likaisesta :|) mukista ja fiilistelin. 

Sunnuntaiaamuna sitten aamiaisen ja uuveemaalien kautta kohti Chelmsfordia taas, halpa sunnuntaibussi ilahdutti mieltä ! 

ennen. 

Soz Miley at the VMA, mulla oli tää tukka ensin [nail polish emoji] Justin Bieber -paita osoittautui hyväksi ice breakeriksi, sain useita kommentteja, high fiveja ja keskustelunavauksia. Lemppari oli erittäin pettyneeseen sävyyn tarjottu "you don't look like a justin bieber fan". Elämä on liian lyhyt olla käyttämättä paljettisortseja. 

Keikka-wise sunnuntain alotti ihana The Saturdays, taas toka rivi ! Oltiin onnen_pekkoja. Ihana Frankie on äitiyslomalla joten pop-prinsessat esiintyi as a four piece. Tykättiin stailauksesta ihan sikana, erityisesti ihailin Mollien sortseja, joiden takapuolessa oli jotain värikkäitä tupsuja. Tytöt veti ihan sika hyvin (vaikka soittoaika oli klo 12 sunnuntaina, puolen tunnin slotti ???) ja ilo jee 

Sieltä sitten. Josh Devine, Andy Samuels, Niall Horan, Liam Payne. Liam ei tosin tässä kuvassa näy, mutta Josh on toi valkopaitainen+arskat, Andy siinä vieressä pitkä valkopaitainen ja noiden lamppujen välistä lirvahtelee rillipäinen Niall. Voin sanoo et meni ainakin yks biisi semisti ohi kun bongattiin pojat... (mulle pojat=niall ja liam, jenna sen sijaan on myös joshin ja andyn perään, eli superpotti hänelle !) jee jee one direction every where

Saturdaysista suunnattiin kattomaan Tom Odell, joka oli ihana ja uskomaton ja jee. Sieltä omille teillemme, Jenna tappeli Olly Mursiin mahd lähelle ja mä tsekkasin Everything Everything. Joka oli _upea_ !!!! Vaikka tiesin vaan kaks tai kolme biisiä. Ei haitannut Ollyn missaaminen yhtään (ja ehdin siltäkin kuulla pari vikaa biisiä). Ollystä mentiin kuuntelemaan XFactor-tyttö Diana Vickers, joka ei suoranaisesti lämmittänyt. 

Sitten illan vikat ja isoimmat: Ellie Goulding ja Rita Ora. Elliessä päästiin melko lähelle taas, ja oli sika hyvä keikka, oon tylsä kun toistelen vaan samoja sanoja mutta miks mentäis huonoille keikoille ! Hikisen Ellie-jammailun jälkeen puolijuoksua Ritan luo, matkaa tosin hidasti herrasmies joka tarras meitä jaloista kiinni, kertoi että ollaan amerikkailaisa ja kieltäytyi päästämästä meitä jatkamaan matkaa. Lopulta sekin selvisi ja tässä sitä ootellaan (ehkä 5 min) Ritaa. Eyebag game growing stronger.

Toi mun takana oleva tyttö näyttää tasan yheltä joka photobombas viime vuoden Reading-kuvaan.

Paras mahdollinen lopetus tälle päivälle ja festareille. En ois uskonu että jos näillä festareilla päädyn pittiin, se ois Ritan keikalla. Toisin kävi. Rita on niin ihana en kesTÄ JA NIIN HOT JA UPEE JA ihana. mad respect mm. 15 sentin piikkikoroilla tanssimisesta ja siitä että yks tanssija breikkas. Oli ihanaa ku keikan aikana tuli ilta ja pimeetä ja kaikki vaan tanssi ja riehu ja ah. ((en pääse ikinä nukkumaan ku tarinoin näin paljon sigh sigh no sleep for the weak oli meiän motto, nukuttiin niin liian vähän ja riehuttiin ja käveltiin ja seistiin liikaa. Jennan jalkaparka))

väsynyt mutta onnellinen-after. Jostain syystä tossa tilanteessa oli kaunis olo vaikka oli hikinen ja meikit ja maalit ties missä ja niin väsyny että meinas pystyyn nukahtaa. Power of music, once again. 

Maanantaiaamuna meinattiin missata aamupala mutta ehdittiin junaan ja tässä Jenna esittelee ihanaa Braintreetä, jossa ei oikeesti ollut mitään. Taas pikkubussilla juna-asemalle ja kohti Lontoota ! Molemmat nukku makeasti junassa, onneks pitikin jäädä pois päättärillä... 

Hotellille oli helppo löytää, ja vieressä ollut Westfieldin ostoskeskus koluttiinkin läpi maanantaina. Meinas sillon jo tulla vähä paniikki rahatilanteen kanssa, mutta onneks tiedettiin että tiistaina rahaa ei tuu kulumaan koska.....

Aamulla suuntasin Starbucks-aamupalalle Ryanin kaa ja reunion oli just niin hyvä kun toivoinkin :) Käppäiltiin BBC:n rakennukselle ja vähän yli kymmenen am 20.8.2013 yks mun suuri unelma toteutui kun tapasin Nick Grimshawn. En oo täällä ehkä niin mainostanutkaan hänen merkitystä elämässäni mutta in a nutshell: saan kiittää Nickiä ja radio 1 ja breakfast show/crew todella monista ystävistä all over the world. Nick oli ihana ja annoin sille synttärikortin ja kirjeen toiveena että hän välittäis sen eteenpäin social media tuottajalleen LMC:lle, joka on yks mun "lifespo"-naisista. Oon niin kiitollinen että sain mahdollisuuden kiittää molempia kaikesta mitä ne on tehny mulle. Kiitos. 

the man babe himself

kädet tärisee-tyyppisiä tweettejä Ryanin puhelimesta 

Jenna on selfiemestari

Turistit. Oltiin tossa puistossa piknikillä ja mun kokikseen meni amppari :( Kaadoin koko jutun pois enkä ehtiny ees juoda yhtään sigh edelleen katkera >:( 

Pian kokiksenmenetyksen jälkeen hyvästeltiin Ryan ja suunnattiin kohti Leicester Squarea, jossa oli One Directionin This Is Us -leffan maailmanensi-ilta ! Ei tiedetty miten homma toimii, mutta kävi ilmi, että sai jonotusnumerotarran, ja 4000 ekaa saa rannekkeen jolla pääs aidattuun alueeseen, joka oli jaettu pits (aitio ? karsina ? emt XD) ja siellä oli screenit ja lava jolla poikia haastateltiin ja luulin että ne myös esiintyis. No, anyway meillä oli tuuri ja saatiin sekä jonotusnumerot että rannekkeet pinkkiin pit. Se ei ollu kovin hyvä, mutta anyway. 

Piti vähän poseeraa ennen aloilleen asettumista. Tää on yks hyvin harvoista kuvista missä hymyilen hampaat esillä ja josta tykkään. Cheers 1d

Kaikki otti kuvia niiden lemppareiden kaa mutta en mä voinu päättää. 

Valitsin kuitenkin tässä harrin koska Jenna on Liam-tyttö ja sen piti päästä tohon väliin. Otettiin kuva jostain tytöstä joka oli tullut Brasiliasta tätä ensi-iltaa varten. Me oltiin siis lame

Show some love (onneks louis on tossa heti harrin takana niin ei tuu niin paha mieli)

lucky ones this time xx (3426 ja 3424)

Poseerausten jälkeen mentiin aidattuun alueeseemme, ja oltiin tällä etäisyydellä screenistä. Luultiin että puistoon, jossa nää aitiojutut oli, tulis myös punanen matto jolta pojat kävelis. Luultiin väärin, mikä oli harmi koska oltiin ihan etu/tokarivissä ja oltais ehkä saatu mahis tavata pojat... Yks mun kaveri oli tuolla 50 tuntia ja pääsikin sitte valkoseen (paras) pit ja sai kuvan Harryn kaa ja silleen. 

Pro tip: jos aiot seistä 9 tuntia auringonpaisteessa, älä. Jos kuitenkin on pakko, kannattaa olla syömättä ja mieluusti juoda vaan sen verran mitä hikoilee pois. En myöskään suosittele mitään päähinettä, varjoa tai aurinkorasvaa. Myös hiostavat vaatteet, kangaskassi ja huonot kengät on plussaa. Olin n. 6 tunnin jälkeen ihan valmis jo lähtee pois, mutta taisteltiin loppuun asti eikä sit nähty ees mitään :D Mut en mä oikeesti valita, me kuitenkin OLTIIN SIELLÄ !

Saatiin kuitenkin ihan hyviä kuvia ! Tossa lavan edessä oli puu, joka blokkas mun kaikki mahdolliset näköhavainnot Harrysta, mutta muut näin kyllä ihan omin pikku silmin. Luonnollisesti myös Little Mix oli tuolla, mut kutsuvieraat käveli yhtä toista käytävää pitkin, eli ei nähty niitä. Loveable Rogues ja Ben Winston käveli meiän ohi syystä mitä en ees tiiä. Kiitti anyway, Ben ♡ Oltiin siis Little Mixin kaa kaks kertaa kahen päivän aikana samalla (pienellä) alueella eikä nähty hiuskarvaakaan. FATE ??? AIniin oon myös megaonnellinen Zayn ja Perrie kihlauksesta ! Lempparit :) 

Tässä mää ja mun fanit tilaisuuden päätyttyä

Leicester Squarelta lähettiin joskus kaheksan pintaan ehkä ? Kävely tuotti tuskaa ja ei literally jaksanu nostaa jalkaa toisen eteen. Nyt ku mietin viikon taaksepäin en todellakaan tiiä miten ees pystyttiin tohon suoritukseen heh. Löydettiin Nando's enkä ees muista mitä söin, ja Jenna joi n. 2 litraa limuu ehkä 10 minuuttiin. Kropat meinas pistää vähä vastaan. 

Hotellilla lähettiin kuitenkin vielä drinkeille, koska huonevaraukseen kuului "tervetuliaisskumpat" ja myös "vip-passi" aiemmin mainittuun Westfieldiin. Siitä olis ollu enemmän hyötyy jos on rikas, koska kaupat joista sillä sai 10-20% alea, oli merkkiliikkeitä. Hyödynnettiin kuitenkin Vansin 10% ale. Mulla on viimeks ollu Vansit joskus 13-vuotiaana, slip ons... ew. Ainiin, hotelli tosiaan oli Ibis London Shepherd's Bush, erittäin lämmin suosittelu !!! Oltiin keväällä Nottinghamissa myös Ibis, ja ketju on vakuuttanut :) 

Maltillisen yhen skumppalasillisen jälkeen ei tarttenu paljon unta houkutella ja nukuttiin ku pienet possut (liian vähän aikaa taas) ja aamusta (keskiviikko) suunnattiin täysin elämänilomme menettäneinä kohti Oxford Streetiä ja shoppailu-unelmaa. 

Jenna ei vois olla väsyneempi ja mun phone case on maailman hienoin. 

Shop till you drop quite literally, tarvittiiin useita kahvi- ja välipalataukoja.

Ostettiin noi V-korut matkamuistoksi/kaverikoruiksi niinku joskus pienenä ♡ Mietittiin myös kirjainta q, koska jonotettiin joka paikkaan niin paljon ...

Muistanette ne alkupään kuvien rahakasat... Voitte arvata paljonko niistä oli tässä vaiheessa jäljellä. Kaikki saatiin kuitenkin laukkuihin, eikä oltu lähelläkään painorajojen paukkumista (mikä on literal ihme). Tässä siis molempien ostokset.... Mä ostin mm. maailman ihanimman korkeevyötäröisen farkkusortsihaalarin, paitoja mitä ei voi käyttää ja muovisen sydämen muotosen peilin joka seisoo omalla jalallaan. Mainitsemisen arvoista myös sorsa- ja kananmunasukat. 

Ei oltu shopattu viel tarpeeks ni käytiin koluamassa Westfield vielä kerran koska Jennalla oli rahaa XD Tässä poseeraamme vessassa kokispullon kanssa. Ei jaksa enää

Keskiviikkoilta vietettiin katsoen telkkaria ja syömällä mäkkisafkaa sängyssä. Kelpas noiden semirankkojen päivien jälkeen. Valittiin lempijuttuja nuortenlehdistä ja kuunneltiin Conor Maynardia. Yritettiin kovasti olla ajattelematta seuraavaa päivää ja kotiinlähtöä.

Torstaina aamupalan jälkeen lojuttiin vaan ja mietittiin et mitäs viel tehtäs pari tuntia. Jennan puhelimesta selasin laiskasti twitteriä ja huomasin että Union J oli tweetannut jotain "see you around 12 at Claire's Oxford Street" ja eipä siinä, silmät ristissä kamat hotellille talteen ja kohti Oxford streetiä tietämättä edes mitä siellä tapahtuu. 

Eyebag counter on day 6, alko jo vissii vähä näkyy ettei oo nukkunu ja on vaa kävelly keikkaillu ja seissyt xD 

Kävi ilmi että pojilla on signing ja piti ostaa joku juliste. No meikä jonon jatkoks ja Jenna shoppaili julisteet (KUUS PUNTAA ????) ja upeat Union J-teemukit meille. Jonoteltiin siinä sateessa sitten pari tuntia ja kuultiin sit että pojat ei oo edes alottanu signing vielä (kello oli yli yks ja piti alkaa 12). Claire'sin staff-henkilö kävi jonossa kertomassa että pojat tapaa jokaisen jonossa olevan ja ottaa kuvia jne kunhan "pari haastattelua vielä".... No koitettiin sit kysellä et oltaisko mitenkään voitu sneak jostain välistä ku lennolle pitäs ehtiä... Ei liene yllätys, ettei onnistunu. Siispä vähän ennen kahta luovutettiin ja lähettiin kalliine julisteinemme kohti hotellia ja lentokenttää. 

Siellä sentään näkyy kaikkien päät<3 p="">

Lentokenttämatka sujui aika ongelmitta, mutta tuttu jonotusteema jatkui kun päästiin securityssä johonkin high security -jonoon. Me ei kuitenkaan jouduttu esim body scanniin tai muuta, ja aikamme jonoteltuamme oltiin siis lentokenttäshoppailun ihmeellisessä maassa. 

about to get randomly selected (y)

Yo!Sushi oli taas lentokenttäruokavalintamme, samoin Harrodsin teehamstraus ja viimeisten kolikoiden käyttäminen lehtiostoksiin. Lentokone kutsui ja toivoin niin paljon että voisin mennä vaan ajassa taaksepäin.

Musta on niin paljon selfie missä mul on tahaton nyrkki pystyssä. Miksi emt mutta tässä ihan tarkoituksella XD Meiän lähes vieressä istui ____maailman ärsyttävin nainen____ joka ei virallisesti ollu hetkeäkään hiljaa koko lennon aikana. Aikanaan oli kuitenkin tultava alaskin sieltä taivaalta, ja koti kutsui. Kiitos Jenna upeasta reissusta [istuu reppu selässä]. Koko homman voinee tiivistää kuvaan:

Starbucks

(jossa ihan mitkä nimet sattuu - tällä kertaa union j inspired mutta ihan omatkin nimet oli mitä ikinä)

Boyband members

Liian kallis hintalappu

Toi mun hame oli ainoo puhdas vaate

KIITOS. 

_______________________________________________________________________________

Tuskin minkäänlaisena yllätyksenä tulee että keikan/reissunjälkeismasis iski taas, erittäin kovana tällä(kin) kertaa. Joka kerta on vaan vaikeempi tulla kotiin. Ja koska täällä ei tunnu olevan mitään mitä odottaa niin tilanne on hankala. On ollu aika vaikeet nää viime päivät. Mulla on suunnitelmia mutta ei konkreettisia tapoja toteuttaa niitä. "Mä en kestäisi olla, mitä mä teen" on ollu anthem since thursday. Tänään oli sen verran enemmän voimia että sain tän kirjotettua - ja nyt kello on 1.30am ja mun pitäs olla yheksältä jo Hetan kanssa kahvilla ennen hiusmallijuttuja, ns. hups. 

London, we are reunited in May 2014, and I also have bigger plans for you. I love you a lot. 

xxxxm

Ps. Tänään alkoi Junior MasterChef jossa olin työharjoittelussa touko-heinäkuussa - en muista sanoinko täällä sitä suoraan. Oli niin ylpeä äiti -fiilis kattoa ekaa jaksoa ! Ja nähä oma nimi lopputeksteissä ekan, mutta toivottavasti ei vikan kerran. Once more, kiitos Team JMC xxxx

She said "never in your wildest dreams"

Hiiohoi ja hellät tunteet, it is I again ! Yksi (1) anonyymi kaipasi minua joten koin aikani tulleen kahden ja puolen kuukauden hiljaiselon jälkeen. Mistään kesälomasta ei suinkaan ole ollut kyse (paitsi viimesen 1,5 viikon ajan, wooooop !), vaan oon tehny ehkä enemmän töitä ku ikinä. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, koko toukokuun tein seittemänpäiväistä työviikkoa, ja suurimman osan kesäkuutakin olin töissä - viikot kului pitkiksi venyneissä kuvauspäivissä ja viikonloppuja juoksin vapaaehtoisduuneissa festareilla.

Kuvat ois kivoja, kesäkuun alussa veli siis pääs ylioppilaaks ja mulla oli hyvä naama-, tukka- ja vaatepäivä. Beyoncella on sama mekko, ei siis voi kovin huonosti mennä. Muiden perheenjäsenteni kuvia en halua täällä julkasta, mutta koiran saatte. Por favor tms.

Kesäkuussa käväsin duuniporukan kesäpäivillä aika koleella risteilyllä Helsingin edustalla, "suomituristi"-teemaan pukeutuneita bilettäjiä laiva täynnä, meno oli kova ja fiilis katossa. Kuuluin laivan Team Vyölaukku-klubiin, asu siis teeman mukainen ja kohdallaan !

Provinssirockissa olin töissä, sain uusia kamuja ja vaikka bänditarjonta oli huomattavan suppea, näin kolme makeeta keikkaa joista riittää energiaa vieläkin :) Kiitos siis Bastille, Mew ja Disco Ensemble - toivon, että tietäisin miten monta kertaa oon nähnyt DE ! Varmasti yli 10, mutta en tiiä miten lähellä kahtakymmentä... Mewiä en ollut nähnyt pariin vuoteen, muistin taas miks niitä niin paljon rakastan. Bastille oli eka kerta, mutta sitäkin odotetumpi. Vau.

Oon nimennyt vuoden 2013 iPhone takeoveriksi, ja samalla linjalla jatketaan. Instagramista mut muuten löytää, ja siellä olen jopa aktiivinen. Whoalovesit on nick. Promo over.

Rock the Beach oli luonnollisesti uusi tuttavuus kaikille, ja mä pääsin kokemaan työntekijänä noi bileet.  Ihan uskomaton, super hyvä kokemus ! Roudaamisesta ei oo mitään kokemusta, mutta sinne vaan kylmiltään heitettiin 30 Seconds to Marsin lavalle tuhansien katsojien eteen ja ohje "kuuntele roudareita, ja alkakaa purkaa lavaa." Jahas. Jared ja Shannon kulki n. metrin päästä ohi ja kollektiivinen "ooh" nousi itse kultakin suusta. Tein siis yövuorot festareilla, ja siitä hyvästä sain pe ja la ilmaset liput. 30STM oli vielä helppo, 3 rekkaa. Lauantain päärymyäjä ah-niin-ihana Rammstein sen sijaan jyristi paikalle ei viidellä, ei seitsemällä, vaan peräti yhdellätoista rekalla. Niiden kanssa oltiin valmiita sunnuntaiaamuna kuuden pintaan. Hattu nousee kyllä kiertueroudareille !

RTB:ssä oli tietysti myös hyviä bändejä miksi sinne halusin. Perjantaina A Day To Remember räjäytti potin, oon vieläkin niin fiiliksissä tosta keikasta !!!!! Viimeks näin adtr syksyllä 2011, ja tää oli vielä paljon parempi. Marsit ei ihan yltänyt parhaimpaansa, ehkä siks että en pidä uudesta levystä kovinkaan paljon.
Lauantaina Enter Shikari yllätti tosi positiivisesti, parempi keikka ku viime vuonna Readingissa ! Tapasin bändin basistin Chrisin bäkkärillä ja kerroin tämän faktan hänelle. Pyysin myös että voisivatkohan kenties ensi kerralla soittaa Labyrinthin, nyt jäi vähän vaivaamaan sen puute. Oli hauskaa tavata tyyppi, jonka musaa on kuunnellut about 6 vuotta. Ainakaan tässä tapauksessa "never meet your idols" ei osunut oikeaan. Ja Chrisillä ei ollut kiire minnekään niin tovin ehdin jopa juttelemaan hänen kanssaan.

Launataina oli toki myös Paramore, mulle viidettä kertaa. Ja paras. keikka. minkä. oon. niiltä. nähnyt. En ois ikinä uskonut, että vielä kuulen Let the flames begin, joka on mun lempi Paramore-biisi. Ja vielä Oh Father -outro !!!!!! Itkuhan siinä pääsi. Sain Jeremyn plektran, my preciouuuus. Pääsi kotona samoihin kehyksiin Jared Leton plekun kanssa [heart eyes emoji].

Tää on ollut hyvä kesä, johon on mahtunut paljon Hetkiä. Koska tää on tällanen kertauspostaus, teen ehkä erikseen Hetkipostauksen vielä.

Työharjoittelussa olin tv-ohjelman kuvauksissa tuotantoharkkarina, ja se oli paras juttu mitä oon ikinä tehnyt. Sain kaks ystävää, monta kaveria, hyviä kontakteja, uusia kokemuksia, myös melko yllättäviä. Ja ihania muistoja ja monta Hetkeä ! Kuvia ei oikeastaan olekaan koko ajalta kovin montaa. Upeita muistoja ja kivoja kohteliaisuuksia on sen sijaan taskut täynnä ! Innostuin Hetkipostauksesta just vähän lisää, taidan tosiaan tehdä sellaisen.

Kun harjottelu aika tarkkaan tasan kk sitten loppui, olin muutaman viikon "oikeassa" työssäni paiskimassa lähes 50 tunnin työviikkoja että sais vähän massia kasaan ensi viikolla odottavaa Englannin reissua varten. Töissä oli kivaa ja koin kehittyväni siinä mitä teen. Nyt tosiaan oon lomalla, jonka alotin pienellä road tripillä Jyväskylään ihanaisen Maiuni luokse. Sieltä pikavisiitti kotiin ja sitten vaarin luo landelle, takas kaverin mökin kautta ja nyt here we are, oman kämpän keittiössä (oon asunut täällä tänään 4kk, time flies !!!) kirjailemassa jotain tähän. Joo, hetkiä on ollut paljon (erityisesti Isolla Hoolla, mutta myös noin pienelläkin), ja innostuin ideasta joten ehkä kasailen niistä jonkun """"taiteellisen"""" postauksen.

Ensi viikolla meitä Jennan kanssa siis kutsuu Englanti, ensin V Festival Chelmsfordissa (Little Mix HERE I COME !!!!), sitten neljä päivää Lontoossa. Suunnitelmissa on ankaraa shoppailua (ei turhaan asuta Westfieldin vieressä), kavereiden tapaamista ja ehkä pientä One Direction stalkkausta, kun pojat saapuu oman leffansa ensi-iltaan Lontooseen... Ja ehkä mahdollinen visiitti Madame Tussaud'siin vahapoikia moikkaamaan (jos epäselvää, pojat=one direction).

Olipas pitkä ja sekava silli_salaatti. Then again, niin määki oon ! Tässä vielä melko tuore otos: minä ja koira_kamuni.

kasvakaa kasvakaa hiukset ! Se on moro nyt ! öitä ! xxxxm

Man kan inte alltid vinna

Eli tarina matkasta länsinaapuriin ja takaisin. Onneks en ollu ehtinyt edes Lontoosta toipua, kun oli jo aika suunnata uudelleen kohti Helsinki-Vantaata ja seuraavaa keikkakokemusta. Hienoisena järkytyksenä tuli se, että lennettiin sellasella 68-paikkasella potkurikoneella (a p u a), ja täysin pilvetön sää vielä mahdollisti koko matkan ajan maahan asti näkemisen..... en suosittele. En tavallaan pelkää lentämistä tai joo pelkään mä, mut oon aina iloisesti yllättyny ku pääsee elossa perille. Niin myös tällä kerralla. Bromman lentokenttä oli myös mielenkiintoinen tapaus kun koneelta käveltiin terminaaliin bussikuljetuksen sijasta (matkaahan oli n. 100m, mut ei se yleensäkään mitään todista)....

Matkanteko kruunautu vielä mun paniikkikohtauksella metroasemalla, mutta kun päästiin vihdoin hotellille, elämä alkoi hymyilemään - DAMN mikä hotelli ja millä paikalla ! Hotel Anno 1647, ihan Slussenin aseman vieressä, kävelymatka Gamla Staniin. Hotelli on pienellä sivukujalla, mutta sen huoneiden ikkunat on isommalle kadulle päin. Huoneissa on istumisleveet ikkunalaudat (!!!!!!) ja meil oli ainaki tosi hyvin tilaa vaikka neljän tytön kaa ois saattanu tulla hieman ahdasta...

eihän huomaa et oon ottanu tän ite ? "ei"

stalkkausikkuna

EIKÄ FREE WIFI !!! unsocial media

Eka ilta meniki käytännössä hotelliifiilistelyssä ja syömisessä (parasta siis !). Seuraavana aamuna, eli 22.4., mentiin aamupalalle joka oli.... IHANA (ja niin hyvä yllätys Lontoon hotellin "aamiaisen" jälkeen). Plus että aamiaishuoneessa pyöri luontodokumentteja. You know me. Aamiaista ennen, sen aikana ja sen jälkeen oltiin maailman hermostuneimpia, pikaisin mahdollinen laittautuminen (johon neljältä kuitenkin meni muutama tunti....), ja suunnaksi Globen ja Justin Bieber..... Päästii jonossa ihan ok paikoille vaikka tultiin vasta n. 5 h ennen ovien avaamista. Ja mikä luksusjonotus ! Jonon vieressä oli ravintola, jonka henkilökunta kuskas jonottajille vilttejä, mehua, kaakaota... ilmaseks kaikki ofc ja ravintolan vessaa sai käyttää. BIG UP ei tällasta vaa mun nuoruudessa ollu... Oli niin cool ku koko Globen oli iha JB ja kaikissa kaupoissa soi se jne. Meillä oli nolot/coolit tiimipaidat:

Ja paitojen etupuolilla kaikkien lempibiisit heh. Omakseni valitsin She don't like the lights, minkä lisäks Favorite girl on mutta en halunnut että se lukee mun paidassa....

Päästiin sitten lopulta Globeniin ja tolla jonottamisella ei olis edes parempia paikkoja voinut toivoa. Parhaimmillaan toka rivi Golden Circlen jälkeen, ja etäisyys oli tätä luokkaa...

Lieneekö yllätys, että ihan uskomaton keikka :) Itkin melkeen mutta en sitte kuitenkaan, lähinnä oli sellanen pakahtumisfiilis. Kentällä ollessa oli vähän se huono puoli että ei oikeesti kuullu mitä jb laulaa, pelkästään epävireistä tuhatäänistä baby-ulinaa. Show oli huikee ja kaikkee, en mä osaa kuvailla. Vau. Keikan jälkeen koko areena oli täynnä itkeviä tyttöjä, mikä oli pelottavaa. Mentiin halaamaan niistä muutamaa. Kotimatkalla käytiin lähimäkissämme ja koettiin _paras mäkkikokemus ikinä_. Justinin jälkeen hotellihuoneessa, kaikki käpertyneinä yhelle isolle sängylle mussuttamaan ja vähän ehkä itku meinas tulla....

Seuraavana aamuna oltiin niin blown away ettei mistään meinannu tulla mitään. Selvittiin kuitenkin shoppailukierrokselle, joskin omani oli hieman köyhä koska kaikki rahat kului edellisviikolla Lontoossa... Belieber-bingo osoittautui oivaksi peliksi, klikkeriin vaan merkintä aina kun näki justin-merchiä jossain :D Illalla mentiin syömään samanlaisissa Justin-paidoissa, miettittiin eka että vähän ehkä noloa sitten muistettiin ettei meitä kiinnosta.

Tosta takista on niin paljon iloa aina tällaisten innovaatioiden sattuessa

En tiedä miksi kävi näin mutta menköön. #fourlesslonelygirls

Kotimatkalle lähdettiin silmät ristissä kuuden aikaan. Lentokentällä bongattiin Björn Wahlroos ja lisää (suomalaisia) beliebereitä. Verena juoksi vielä kouluun suoraan kentältä, me muut oltiin niin maamme myyneitä että ite vietin päivän sängyn pohjalla ja Jennan äiti "katto jo kämppiä sille Jennalle, et muuttais jo pois kun se oli niin vihanen kokoajan." Suht paha keikanjälkeismasennus ja kuten tiedämme, sillä se lähtee millä se on tullutkin....

Eli perjantaina hommattiin ittemme ____rankan____ säätämisen jälkeen myös Helsingin keikalle (miinus Verena) ! Ja se kannatti, paljon energisempi Justin, parempi show ja Jennan lempparibiisi Fall. Mahtava kokemus ja kivoja uusia tyyppejä. Tuli koettua myös keikka ei-kenttäpaikoilta, peräti aitiosta asti. [usher voice] jb you are yeah man

Tästäkin on jo kuukaus, en oikeesti ymmärrä mihin aika menee :( Oon nyt työharjottelussa ja töissä, en suosittele seitsemän työpäivän viikkoja kenellekään. Tänään on kuitenkin ollu ihana päivä, oon ollu hereillä aamuviidestä asti ja töissä, mutta myös hengaillut perheen kanssa ja siivonnut koko kämpän sekä SAATIIN LIPUT ONE DIRECTIONIN ENS VUODEN STADIONKIERTUEEN KAHDELLE KEIKALLE :) Koko päivän on ollu niin blessed fiilis, ei vitsi kiitos vielä R niiden lippujen hommaamisesta ! Sinne sitten seikkailemaan taas ens vuonna, con Maiu e Jenna. Ens viikolla on velipojan ylioppilasjuhlat, muuten oon vaan megakiireinen ja yritän sovittaa uutta dieettiä elämääni. So far so good. Nyt en tiiä ees mitä sanoa, tänään on vaan ollut niin kiva päivä. AIniin täytin vuosia tossa viime viikolla, en tiiä onko 21 vanha vai ei. Ehkä vähän, mutta oon tyytyväinen etten oo enää teini. Lähiaikoina voisin postata tähän blogiin ehkä useammin. En vaan jotenkin koe jaksavani plus että tätä lukee 4 ihmistä ni sekään ei inspaa joten ilmeisesti alkaa olla vähän tästä maku mennyt. Harmi... let's see.

She's so afraid of falling in love

Oon alkanu saamaan roskapostikommentteja tähän blogiin. (Enemmän ku normi, mutta niitäpä en ookaan saanu enää aikoihin.) Lähinnä kai keikka- ja matkakertomuspäiväkirja tää blogi onkin ollut jo jonkun aikaa. Mikäpä siis olis more fitting ku kirjottaa molemmista kerralla. Boom. Reissuja oli kaks viikon sisään, teen molemmista oman postauksen.

Tasan kaks viikkoa sit oltiin Maiun kaa matkalla junassa Nottinghamiin. Junaan päädyttiin Ellie Gouldingin keikan, lempeiden 1-3 tunnin yöunien jälkeen, bussin myöhästymisen, lennon ja järkyttävään lontoolaishotelliin majoittautumisen jälkeen. Vaikka yleensä oon suunnitellu kaiken tosi hyvin, nyt kävi ns. lapsus ja meillä oli ekalle yölle hotelli sekä Lontoosta että Nottinghamista... Ei mitää järkee. Nottinghamin hotelli oli ihana, suosittelen (Ibis). Lontoon oli kauhee, en missään nimessä suosittele (Hyde Park Court Hotel).

Nottinghamissa odotti siis One Directionin keikka, johon ostettiin liput jo elokuussa, eikä tammikuuhun mennessä uskallettu ostaa matkoja koska ei uskottu että oikeesti nähään pojat. Meiän matkan teema oli "älä luota keneenkään muuhun ku poliisiin", koska kaikki neuvo meille niin vääriä reittejä esim. junalta hotellille... LOPULTA sinne kuitenkin päästiin (lukuisten "mä lähen oikeesti menee ei me sinne ikinä löydetä"-kommenttien jälkeen), ja sitten olikin jo aika vähän yrittää uskoa että oikeesti nähään pojat kohta.

Oltii vähän noloja koska molemmilla musta midimekko + pinkit hiukset. Mutta kerrankos sitä. Koko ajan jompikumpi totes joko että "mä uskon että me nähään ne" tai "ei me niitä voida oikeesti nähdä". Talsittiin kuitenkin Capital FM Nottingham -areenalle ja meiät imaistiin samantien tähän 1d-maailmaan. Selvittiin pelkillä paidoilla, joiden selkäprintti on suora kopio Paramoren Riot!ista. Lols. Meiän paikat oli semisurkeet, eka keikka mulle mis en oo kentällä ja samantien jonneki hattuhyllylle :D Mikäs siinä. Lämppärit oli ihan ok (5 Seconds of Summeria hypetetään ihan liikaa vaikkakin styfford is real) mut ei oikeesti pystyny ees keskittyy ku nii kauhuissaan koko ajan. Korvatulpat oli tarpeeseen koska 16,000 1d-fanista lähtee jonkun verran ääntä. 

Leikin joskus et tässä blogissa oli joku taso näiden kuvien kaa. Ootte saattanu huomata, etten leiki enää. Plus että pimeessä ja lavavaloissa kaukaa on tosi helppo saada hyviä otoxia. Plus että miks ottaisin kuvia ku voin esim. nauttia keikasta.
You know me, emmä tosta keikasta mitään osaa sanoa. Ne kuulostaa niin törkeen hyvältä livenä (ja näyttää danG). Harry teki pari juttua jotka aiheutti "ei järkytys" kommentin (positiivinen). Itkin ku UAN alko, mut sit ärsytti ku en voinu laulaa ku itkin, sit nauruitkulauloin kunnes lopetin sekä itkemisen että nauramisen. Kiljuin ku 12-vuotias ja jorasin ja nauroin ja hymyilin vaa crazy wide. Too much love. Mun anthem eli She's not afraid huhhuh. En kestä 1D you have ruined my life. Oli nii drained fiilis ton jälkee, ja meiän keskustelu koostui lähinnä "ei", "ei vitsi", "voi järkytys" ja "harry"-kommenteista. Yritettii vähä stalkkailla mut pojat oli jo lähteny heti keikan jälkee - yllättäen, koska lähellä Lontoota ja seuraava päivä vapaa.

Seuraavana päivänä aamupalalla maitokoneen kyljessä luki Tomlinson ja kaikki oliki siitä eteenpäin alamäkeä. Jätettiin kaunis Nottingham taaksemme, paras ja pahin paikka. Paras ja pahin päivä elämässäni myös toi 16.4. Maiu nokkelana tyttönä hukkas paluumatkan junalippunsa, joten kätevästi käytti 70 lisäeuroa siihen (ed. päivänä menopaluu maksoi saman verran). Yks teema oli myös rahan tuhlaus vahingossa turhiin asioihin.

Lontoo tarjos meille onneks erittäin hyvää retail therapya ja myös shock therapya sen hotellin ansiosta. En oo ennen ollu hotellissa, jossa ei tuu suihkusta ku kylmää vettä tai jossa... Antaa olla. Ei ollu hyvä kokemus. Shoppailtiin kaikki rahat, no money no family 20 in the middle of London. Ja viel olis kaks päivää reissua edessä + Ruotsi seuraavalla viikolla... Eihän se siihen sitte jääny, vaan hiippailtiin torstaina Westfieldiin, jossa on paras hampparipaikka missä oon syöny (on se varmaan muuallakin mutta ainakin siellä - Gourmet burger kitchen. hyfr). Ostin nii hyviä juttuja tulispa kesä tai edes kevät ni pääsis käyttäänki niitä. Esim. nää kengät. NIIN HIENOT (ja Perriellä on ne myös samoin yks mekko jonka ostin)

"mun ja harryn kodin vessaan tulee tää seinä" - maiu

kuinka surullista on että yks parhaista meistä otetuista kuvista on Westfieldin vessasta ? Ei yhtään, swag

Westfieldissä käytiin tsiigaa myös Springbreakers, ei jouduttu k-18 leffaa papereita näyttää mutta ku sanoin olevani 20 sain kyllä niin järkyttyneen katseen osakseni "oh sorry you look WAY younger". cheers mate. Poppareista myös tiedusteltiin haluunko swEET OR SALTY ????? miks makee poppari on ees asia pls no

Anyway leffasta en tienny mitään paitsi että sitä hypetettiin noin kaks vuotta ennenku se tuli. Ja luulin leffajulisteen ja näyttelijäkaartin takia, et joku hömppä. Mutta joo ei tosiaa ollu kovin hömppä mutta tykkäsin yllätyksekseni ihan sikana. Menisin jopa ehkä uudelleen kattomaan. Selena Gomez oli lähinnä iso name-drop, ei mitenkään merkityksellinen mutta Vanessa! Hudgens! ja! Ashley! Benson! Vanessasta tiesin tasan HSM ja Zac Efron eli no respect, Ashleysta että on Justin Bieberin kamu. Mutta joo-o hyvät suoritukset molemmilta (ja samoin James Franco !) ja tosi kivat värit. Vähä liikaa tissejä ja turhaa tappamista (jolle kyllä saatto löytyä syy jos mietti asiaa), mutta joo. Good. Spring break forever 

Last day, ja Starbucks-henkilöt ties Maiun nimen just oikein :):) Ko. Starbucks on The Langhamin vieressä, missä hengailin sillon maaliskuussa, tuli nostalgia :( Myös BBC Broadcasting house aka mon raison d'etre oli hoodeilla, joten turisteltiin vähän. Mielestäni näin Matt Edmondsonin. Oli se tai ei, ainakin oon 100 että se tuijotti mua tosi pitkään. Turtsattiin pari kuvaa ja sitten olikin aika sanoa taas kerran heipat Lontoolle ja lennellä Yo!-sushin kautta takaisin kotiin :(

En koskaan matkusta muissa vaatteissa ku näissä apparently

Kotiin tuleminen oli todella iso pettymys ja oli niin ilo että Maiu jäi mun luo vielä ekstrapäiväks. Joka koostui suremisesta ja One Directionista, eli ei eronnu normielämäpäivästä niin paljoa... Myös amisbileet mahtui päivään, käveltiin Espoossa amisviiksissä ja lippis väärinpäin, ja kun joku huus PETRI, piti tehdä amiskyykky ja tuijottaa esim. ohiajavaa autoa tiiviillä amiskatseella.

Siihen mielikuvaan onkin hyvä lopettaa. Uskomaton, jopa edellistä Maiu-reissua parempi Lontoo siis takana, tänä vuonna vielä yks edessä ja toivottavasti ens keväänä taas Miaun kanssa kiintiölontoo :) Love her, love the city, love 1D.