Liisi kirjotteli fiiliksistä, joista tietää keikan olleen onnistunu. Listaan lisäisin vielä sen, kun on pakko kuivata vessan käsienkuivauslaitteella otsatukka, joka on niin hikinen että huhhhuh. Keikka on myös onnistunut, ku pääsee tapaamaan bändiä, ja näinkin kävi. Kira anto mulle ton lappusen että "voin pyytää nimmarit" siihen :-----D K myös tunki mulle ties mitä lärpäkkeitä päivän mittaan. En sitte pyytäny nimmareita vaikka Alicen ja Ethanin kaa juteltiinkin :----D Kirmattiin Circuksen takaovelle ja sieltä tyypit löyty, oli ihan rentoja jamppoja. Tykkään Crystal Castlesin musiikista, mut en erityisemmin koe suurensuurta arvostusta noita tyyppejä kohtaan, en oikeen tiiä miks, mutta ne vaan ei oo musta erityisen ihailtavia.
Ihailtavaa oli meijän keikkaaedeltävä hotellihuoneparty. Vaikka ehdittiinkin bailaa vaan ehkä puol tuntia... Mut oli ihan sika hauskaa ja tutustuin uuteen tyyppiin, tähän blondiin tässä.
Nyt unohdin kaiken mistä olin kirjottamassa (en oikeesti, piti sanoa jotain levy-abc-projektin lärpäkkeistä numero 2 ja 3), koska tuolla netin syövereissä lärvähti naamalle Hayley Williamsin uus photoshoot Self-lehteen. Siis anteeks mutta kertokaas vielä, miten joku voi olla noin täydellinen ?
Lisää kuvia löytyy tuhatmäärin (nojaa) varmaan ettimällä Hayley Williams self magazine, jos ketään muuta kun mua kiinnostaa. Toivon (taas) niin paljon, että pääsisin sinne Turkuun ! Toi Hayleyn mekko on ihana, vaikka yleensä mustavalkotasaraita ei ookaan mun juttu, mut tossa toimii ihan törkeen hyvin ! Haluun tollasen.
Paramore - All We Know Is Falling (2005, Fueled by Ramen)
No niin. Levy numero 2 oli siis Paramoren (teemaan sopivasti) (käytän liikaa sulkuja) All We Know Is Falling. Eipä siinä, oon kuunnellu sen miljoona kertaa, ja tykkään paljon. Paramore on parhaimmillaan vihasena, AWKIF ei oo ihan niin vihanen ku Riot!, mutta sure as hell vihasempi ku brand new eyes kuitenki. Huomaa kyllä että musiikillista kehitystä on tän jälkeen tapahtunu, ihan hyvä ehkä. Onneks silti nykyäänkin (erityisesti uudessa Monster-sinkussa) on kuultavissa tätä vanhaa Paramoree ! En nyt oikee osaa ja jaksa kirjottaa tästä muuta.
Mew - ...And the Glass Handed Kites (2005, Sony BMG)
Ja kolmoseks hyllystä löytyi Mewin ...And the glass handed kites. Vaikka oon kuunnellu tätä levyä viis vuotta, en oikeen vielkään osaa sanoo tästä mitään kovin analysoivaa. Tää on Mewin levyistä selvästi tummasävysin, ja muuten myös eka, johon Mewiltä tutustuin. Tällä levyllä onkin mun yks ehdoton Mew-lemppari, An Envoy to the Open Fields.
Haluisin ymmärtää tätä levyä paremmin, koska tää on oikeesti ihan superhyvä. Ehkä koska noita muita levyjä on "helpompi" kuunnella, oon aatellu, että ne ois enemmän mun mieleen. Nyt, kun taas kuuntelin tän, aloin taas tykätä tästä lisää. (Hmm saattaa vaikeuttaa tätä kuunteluanalyysia myös taustalla soiva Panic!in Live at Chicago-levy....) No joo taas kävi näin että tää blogger oli auki tässä tunteja enkä saanu lisää tekstiä enää aikaseks, eli ei sitä varmaan tuukaan. Siis, hyvä levy joka tarttee edelleen lisää kuuntelua.
Ja arvatkaa mitä, toteutin uhkaukseni siitä neljännestä BC-paidasta ja lirvautin tilaukseen Hell is what you make it-bundlen preorderina, saa nähä onnistuuko paremmin ku sleeping with sirens preorder joka tuli noin neljä viikkoa myöhässä. Arvostan dollarin huonoa kurssia, postikuluineen toi läjä, joka sisältää siis levyn, paidan, nimmaroidun julisteen, kasan tarroja ja tollasen ranneke/braceletin, makso 30,45 euroo. Arvostan myös taas tän postauksen sillisalaattimeininkiä ja rumuutta. No, taas oli paljon ja sekavaa asiaa. En muuten koskaan tiiä minkä kokosen paidan tilaisin, koska noissa ei ikinä MerchNowlla lue, kenen valmistajan ne on, ja siispä oon tilannu mm. liian pienen S-kokosen American Apparelin BC-paidan ja aivan liian ison M-kokosen, BC-sekin, en muista merkkiä vaan. Nyt laitoin M, aattelin joka tapauksessa vähän modailla sitä :---)
Aamulla taas töihin ja sitten uimaan ! Uiminen on parasta, ja koska ulkovedet ei oo vielä ihan uimakelposia, onneks on uimahallit, joista saa alennusta. Öitä !
