Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Se kärsimyksen syy, josta keuhkosin yöllä, on nimeltään NENÄPÄIVÄ. Kyseessä ei oo se ärsyttävä hyväntekeväisyysjutska, vaan ihana Finlandia-palkinnon voittajakirja vuodelta 2010, kirjoittanut Mikko Rimminen. Tästä kirjasta mulla on selkeä mielipide: mä vihaan sitä. Luin sen kuitenkin loppuun, koska aattelin että sitte on tän vuoden sivistyskirjat luettu (ja alotinkin tänään Houkutuksen ja luin jo 150 sivua)... 

Ärsyttäväksi Nenäpäivän teki aivan sairaan ärsyttävä tapa: ensin jotain, vaikkapa ovea, kuvaillaan ja siitä puhutaan esim. sivu, ja sitten uus kappale alkaa tyyliin "no siinä se nyt sitten oli, ovi." Eli jo erittäin tunnettuun asiaan viitattiin sanalla se, jonka jälkeen pilkulla tarkennettiin, että mistä on kyse, jos täysurpo lukija ei sitä vielä ollut tajunnut. Rimminen käytti ihan käsittämättömiä sanoja, vai käyttäisitkö ite kirjassasi ajattelemisesta termiä aprikooseilla, tai vessan vetoäänestä termiä svovahtava ? Tosin plussa siitä, että mun lempisana lärpäke esiintyi kertaalleen. Ääriraivostuttavaa oli myös se, miten dialogit oli rakennettu. Ei ollu sitaattimerkkejä eikä niitä viivoja, vaan keskustelu oli keskellä lausetta (jotka järjestään oli liian pitkiä) tähän malliin: Hei, No hei, No mitä kuuluu, No mitäs tässä, Niin, Ei oo satanu, Niin, Se on ihan kiva, Niin, Ootko hyviä leffoja nähny, En, Niin, Juu hei. 

Raivostuttava oli myös itse päähenkilö. Se vaan kohelsi ja sääti ja teki ongelman tasan kaikesta. En tajuu yhtään että tota ylistetään hauskaks kirjaks. Joku on kuvaillu tota "hengästyttävän hauskaks" ja ainoo syy miks mä hengästyin ton aikana oli tää fucking flu, joka tukkii keuhkot ja estää hengittämisen. Yks hauska kohta siinä oli. Että sellasta. Jotain mikä perustavanlaatusesti tossa kans ärsytti, unohdin ja se ärsyttää. Koitan muistella. NYT muistan ! Oli tosi raivostuttavaa kun kuvailtiin jotain juttua, esim. miten joku sanoi jonkun asian, niin aina piti lisätä sana "jotenkin". Näin: "se sanoi sen jotenkin kapeasti", "katsoin sitä jotenkin luimistellen". Täysin turha täytesana, joka vie vaan lauseelta painoarvoa. 

Tällainen oli siis vuoden 2011 ensimmäinen kirja, eli paska. En suosittele kenellekään. Sori, Rimmisen Mikko, no hard feelings. Luin yhen ehdokkaan, Alexandra Salmelan 27, ja vaikka sekin oli käsittämätön, oli se montakertaa parempi. 

Tänään oon vaan maannu sohvalla ja käyny lääkärissä. Se määräs antibiootin ja kerto että mun keuhkot kuulostaa astmaatikolta. Tosi kiva. JA mul on ihan armoton sushihimo. Sohvalla seurana on ollu Houkutus ja ihana Sillä Silmällä !!!! Oltii äidin kaa nii innoissaa ku se alko taas. Jee.

Remember what you said about being a friend now?

Toi uusinkin polli sulkeutuu tyyliin nyt (nooo oli siinä vissiin se 12 tuntia aikaa mutta mikään tuskin muuttuu radikaalisti) ja summaan vähän niitä siis. Tai siis sitä.

Okei teille kelpaa minä ja mun peruselämä, hyvä :--) Mullekin. Luistelu ja vaatteet kiinnostaa myös ja siksipä niistä molemmista, erityisesti jälkimmäisestä, aionkin yrittää kirjoittaa enemmän ja no vaatteista nyt ehkä kuvat on niitä kiinnostavampia. Saa ny nähä. Lievää kiinnostusta osoittautuu myös kirja/leffa-osioon, josta oon ollu epäilyttävän hiljaa kauan. Syy on syvä kärsimys yhden kirjan osalta, mutta koska periaatteesta en lopeta kirjoja kesken, kestää ehkä huomiseen että saatte tietää miksi kärsin. Leffoista nyt en kirjota mitään koskaan paitsi "hyvä leffa" harvoin että hyvä että sekin kelpaa :----D
Näiltä osin mikään siis ei tule kovin suuresti jatkossa(kaan) muuttumaan, näillä mennään niin sanoakseni.

Sitten mun suureksi suruksi vain yksi (kiitos) osoittaa kiinnostusta musiikkiosioon, ainakin niin paljon, että olisi siitä kertonut. Mä ite osoitan sille hyvin paljon kiinnostusta, niin paljon, että irrotin tästä blogista syvällisemmät musiikkipohdinnat omaksi, erilliseksi blogikseen, johon pääsette tutustumaan ja lukemaan tästä linkistä. Tänne blogiin jää varmasti edelleen rakkauskohtaukset jotain bändiä kohtaan, ja pienet infot tärkeistä musiikkijutuista, ja "ihkutus"osuudet mutta tuolta toisesta saatte sitten te, joita kiinnostaa, seurailla enemmän musiikki-related stuff. Ois tietty mahtavaa jos tolle sais paljon seuraajia jotka peräti sais keskustelua aikaan. Tietty tuolla nyt on vaan toi alotusentry vasta, mutta eiköhän sinne ala settiä sadella. Siis tyyliin miksi joku bändi tai levy on hyvä, ja jotain infotyyppistä ehkä. Toivottavasti joku teistä kiinnostuu ja joinaa, ja jos kuulostaa sellaselta, että kaveri vois kiinnostua, vinkkaa. Toki jos toi nyt lässähtää ku pannukakku tai ei vaa tunnu hyvältä idealta, siirrän jutskat takas tänne. Tuli vaa mieleen pari päivää sitte tehdä tollanen. Sanoisin siis että sivuprojekti :-----D

ps. ihan sairaaan hieno tatzka  (again)

we are broken, what must we do to restart ?

miten päin hei kakkonen on ?

 aa tällee.... eiku eihä nyt oo 2001 ? 

noNIIIIN ny näyttää oikeemmalta

"miks m ♥ m ?"

"eeei kyl se on hoo..."

"kato heta ! osaan kirjottaa mun nimen" *ylpee*

ei, mekään ei tiietä mikä on rilppa. hetan oposijainen ehkä tietää.

Hyvää vuoden ekaa päivää :-----)

ps. ostin isille joululahjaks The Nationalin High Violet-levyn asenteella "okeiii se tykkää, se saakoon". Joulun jälkeen oon kuitenki törmänny tohon levyyn tosi monessa paikassa, ja erityisesti "vuoden 2010 parhaat levyt"-tyyppisissä paikoissa. Sputnikmusicissa se on rankattu vuoden tokaks parhaaks indiealbumiks, ja  monissa blogeissa oon törmänny vastaavaan listaukseen. Nyt naputtelin Spotifyhyn High Violet, koska isi on luonnollisesti vienyt ton jo töihin, jossa luukuttaa sitä. Let's see if this is worth all the hype !

FIRST AID KIT, IT'S USELESS IT'S TOO LATE IT OFFERS NO HELP

Eiliset pippalot meni oikeinkin kivasti, oltiin porukoiden mielestä tosi siistiskin. Asiaa. Ammuttiin parit raketit ja Tommi sai siinä hommassa palo_ VAMMAn mutta muuten säästyttiin ongelmilta :---D Kuvattiin hirvee video Tommin kännykkään jossa lauletaan Disco Ensemblen First Aid Kittiä suomeks. Ihan tosi kiva ja kivaa oli varmaan myös Jessillä joka ei varmaan ollu biisiä kuullu ni ensikosketus siihen tuli sitten tolleen ;----)))

Uudenvuodenlupauksia en oo koskaan tehnyt koska en usko uuden vuoden olevan mitenkään erikoinen juttu ja muuttavan oikeestaan mitään. Muutoksen voi tehä vaikka joka päivä jos oikeesti haluu, siihen ei tartte mitään tiettyä päivää, esim nyt vaikka 31.12. Mutta tänä vuonna mä silti aion ottaa muita paremmin huomioon ja kiinnostua niiden asioista enemmän. Ja sellanen kiva lupaus ois ottaa tatska tänä vuonna, mut toisaalta en haluu joutuu sisällissotaan ni katotaan. Eihän lupauksia oo tehty pidettäväks niinku eilen taas todettiin ;----)) Kuinka moni joka alottaa laiharin uutena vuotena muistaa sen vielä helmikuussa ? Niin no tipattoman tammikuun mä pidän kanssa. Ja lihattoman, jos mun hemoglobiini kestää sen. 

Noniin. Nyt niitä kuvia eiliseltä, opin muuttamaan kokoa ilman gimpiä niin ehkä se näkyy laadussa, hope so ! Kuvia oli paljon mutta luonnollisesti ei monta julkaisukelposta. 

yllättävänkinhieno ;---) jessi !

no se ensiapupakkaus....

"ootko suoristanu ghdl ?" 

ihana laura :---)

vahingos samanlainen jorauspose :-----D

Toivottavasti teilläki oli hieno ilta. Me aletaan Hetan kaa kohta leipoo jotai piirakkaa :----D Ja vois tsekkaa jonku leffan, ehkä. Huomen alan tekee koulujuttui. Se ainaki on promise !