We are a hurricane, drop our anchors in a storm

Jyväskyläterveisiä. Täällä oon taas hengaillu hyvien tyyppien kaa vähän vajaan viikon, ja tänne junailin mökiltä juhannuksenvietosta. Juhannus ei oo koskaan ollu meille kauheen iso juttu, ollaan vaan hengailtu landella, uitu, syöty ja saunottu, eikä ollu poikkeus nytkään. Nähtiin kyllä laama Mouhijärvellä, tai kaks itseasiassa. Kirmasin maalle suoraan töistä torstaina, ja innokkuuksissani hyppelin reiteen sellasen parin euron kolikon kokosen oikeen kivan tuntusen mustelman, joka on morfannu kaikista väreistä ja turvotusasteista nykyiseen keltaviolettiin olemukseensa. Olkaa hyvä :---))

Tehdään tää helpoimman kautta, eli täällä oon mm.

• todistanut sitä, kun Lassi osti vahingossa Lady Gagan levyn
• kävelly kaks tuntia tietämättä _yhtään_ missä ollaan ja minne ollaan menossa
• ostanu hienon lasisen venytyskorun !
• ja sydämenmuotoset aurinkolasit sekä Gabe Saporta (what he used to be) värisen hupparin
• grillannu (mä en kyllä ollu kertaakaan grillimestari, sori kaverit !) ja syöny armottoman määrän ruokaa ystävien seurassa
• uinu järvessä. Se on legit parasta Jyväskylässä. Miks himassa eioo järviä ???? Tänään kohta pääsen uimaan lisää
• alkanu Amnestyn kuukauslahjottajaks. Feissari oli niin ilonen ku juoksin sen luo ja tarjouduin lahjottajaks. Se kysy oonko harkinnu Jyväskylään muuttoa ikinä, ja vastasin myöntävästi.
• kattonu melkeen kokonaan Misfitsin ekan jakson, koska Maiu ja Riikka (sekä internet) on hehkuttanu sitä niin paljon. Haluisin tykätä siitä, mutta se oli kyllä mulle liian pelottava :----D oon ylpeesti nössö tosin. Mutta oisin halunnu voida kattoa koko sarjan. Robert Sheehan on kyllä melko hot.
• saanu vahvistuksen sille, että mä oikeesti nään Paramoren viikon ja kahen päivän päästä !!! BMTH jää, mutta unlike Hensku, mä kestän tän menetyksen Paramoren ja Hayleyn voimalla ;----)
• pitäny markkinointipuheen tornituulettimelle
• lukenu ystävien seurassa kirjaa, jossa lapset puhuu asioista. Joku kysy että onko liikavarvas eläin. Kukaan ei vastannu sille.
• Mun lempiquote siitä kirjasta oli Ninan, 7 vee, kommentti siitä, että hän tykkää käyttää kettupukua, koska elämä on liian lyhyt pukeutuaksemme tavallisiin vaatteisiin. Oon niin samaa mieltä. Haluun eläinpukuja.

Nää nyt tuli mieleen melko ekana. Maiu on nyt liukkaanajonradalla, ja mä livistin lihapullien leivonnasta tänne. Kun heräsin, niin Maiun veljentyttö, kaksvuotias, joka ei oo mua nähny ennen, katto mua ja kommentoi "tässä on sitten Meri." Painavaa asiaa. Huomenna liihottelen takas kotiseuduille, mutta aion töiden salliessa kyllä palata tänne vielä kesän aikana. Koska mun koti on täällä myös.

If you were still around you'd tell me that you're sorry but you don't know what you're sorry about

Eilen juhlittiin Pinjan ripillepääsyä ja synttäreitä sekä ihailtiin tätä kymmenviikkosta ilmestystä:

Koska mä pääsin ylioppilaaks ja molemmat tytöt pääsee ripille tänä kesänä, tulee meistä kolme Asiallista Perhepotrettia. Tossa niistä osa kaks. Ykkönen näytti tältä: 

Näin kaks viikkoa yo-juhlien jälkeen voisinki heittää parit kuvat bileistä tänne. Päivä meni kivasti, ei ollu liikaa vieraita, ja sain kivoja lahjoja. En oo vielkään vieny rahoja tai shekkejä pankkiin... Lahjarahoilla oon ostanu itelleni kaikkea ~tarpeellista~ ja aikuista, kuten levyjä, levyjä ja levyjä. Niin ja kangasmaaleja. Ja yhen mekon. Kohta ostan Ruisrock-lipunkin. Elän jäätävässä stressissä kokoajan koska saan tietää vasta festariviikon maanantaina, saanko vapaaks kyseisen päivän duunista. Toivon niiiiiiiiiiiin että saan, koska Paramore on niin helvetin iso juttu mulle, ette varmaan oo koskaan huomannu tätä. 

Lakkiaisbileissä oltiin Circuksessa, joka oli melkosen perseestä. Kivaa oli tasan siihen baarijonoon asti. Parin tunnin paikallaanjoraamisen jälkeen suunnattiinki turvallisesti mäkkiin nauramaan holtittomasti, ja sitte Eljalle nukkumaan pelottavien ja yllättävien bussiseuralaisten kaa. Eljalla ei ollu mitään aamupalaa, ja Emil nukku sohvan selkänojatyyny peittonaan. Ihan kivaa oli, tosin odotin ehkä vähän enemmän ! 

 Kiittihei hirveesti tosta paperista, johon en loppujen lopukskaan ollu tarpeeks tyytyväinen.

 ihana teemu.

 lempikuva lempityypistä.

 noin ainoo kuva jossa mun kengät ei oo täysin palanu puhki. Sain paljon kehuja. Otetaan kiitoskorttikuvat erikseen.

ihanan serkun kanssa revanssi viime vuoden vastaavasta cr7-otoksesta. Saatiin myös Hyvä Kuva, mitä ollaan haettu 18 vuotta. Ehkä seuraava aim vois olla Rento Hyvä Kuva. Saan ton Venlan mekon adoptioon ku neiti lähtee vaihtoon ! Jee mutta ikävä.

 Sain koiran lahjaks !

 Tän muikkelin varmaan tunnetteki. Se on mun alkuperäinen pikkusisko, soulmate ja kreisibitch rakas Heta.

 Jengiedustus, josta puuttuu Pinja ja paikalla käyneet ex-moonit Lohi, Rebsu ja Amis !

Ja Amiksen kunniaks sitte vaihdoinki kampausta ja mekkoa.

 Taino, halusin vaa lähtee bailaamaan. Tässä kuvassa on huippuporukkaa, ettäs tiedätte.

Pari lempparia lisää. Emil ajattelee "I ain't even mad". Etsi kuvasta kaksi limeä, ja alkoholin mausta nauttiva Iiro.

Koska korkkarit on tyttöjen juttu, pistin Converset. Huomatkaa, että eilen Pinjalla mulla oli korkkarit, siinä meni katu-uskottavuus. Onneks hypin trampoliinilla mekko päällä ni ansaitsin sitä lisää. Moni oli ihan "oot niin asenne, miten sulla on pokkaa laittaa converset yyoojuhliin" ja mä ajattelin vaan että ne on hienot kengät, ei mikään statement. Ne oli mua, ja tykkäsin mun asusta paljon. Mekko makso vaan neljäkymppiä, cool. 

Oon kipee. Maalaan kangasväreillä, syön lempi Ben&Jerryjätskiä suoraan purkista (ja kontaminoin sen niin, ettei muut voi heh heh), sain eilen hygieniapassin ja katoin äsken Paramoren 40 Days of Riot!-dokumentin. Mulla on ikävä noita Riot!-aikoja. Se on paras levy oikeesti ja kaikki oli niin hyvin sillon (niin mulla kuin Paramoren sisälläkin siis). Aion kattoa vielä tänään sen itse keikkaosuuden ja myös ehkä Panic!in Live in Chicago. Mulla on levy-aabeeceessä vissiin kuus levyä  rästissä, koska eilen illalla maalasin niin innokkaasti, että levyjä kulu. Heitetääs tähän vaikka kolme niistä. Sitte jatkan askartelua, kun yks maalaus on kuivunu ni pääsen jatkamaan ! 

My Chemical Romance - The Black Parade (2006, Reprise)

Tässäpä bändi, josta mulla on ristiriitaset mielipiteet. En pidä MCR:stä. En jaksa kuunnella kahta ekaa levyä ollenkaan, ja uusin on musta melko kuraa. Tää on silti hyvä levy, tai ei ihan kokonaisuus, koska esim. Disencanted, I don't love you ja Cancer on huonoja (huomatkaa mun rakkaus herkkiin biiseihin). Mutta tällä on ehdottoman hyviä biisejä, ja siks mä tän Lontoosta vuonna 2008 kotiin toinkin. Sitä ennen olin sitä mieltä että MCR on nolo ja huono, lähinnä siks että kaikki kuunteli sitä enkä halunnu olla 'massaa', eli en ollu ees kuunnellu koko bändiä oikeestaan :----D Asenne. Famous Last Words on _ihana_ biisi, kylmät väreet joka kerta, ja oon varmasti itkenyki sitä kuunnellessani. Jos joku kysyy, kuuntelenko MCR tai tykkäänkö siitä, sanon aina 'ei', vaikka mulla tää onki ja oikeesti pidän joistain biiseistä. Ymmärrän nyt, miks jotku pitää tätä niiden lifesaver-levynä ja juttuja, mitä en nuorempana tajunnu. Oon ollu vuosia kuuntelematta tätä, mut pari viikkoo sitte kaivoin tän esiin, ku oli pakko kuunnella joku, en muista mikä, biisi. 

Paramore - brand new eyes (2009, Fueled By Ramen)

The Ristiriitaisten Fiilisten Levy. Kuten muistanette, olin pitkään sitä mieltä, että nyt meni metsään ja pahasti. Noin vuoden tää oli mun levyhyllyssä täysin koskemattomana, aika nimeltä Paramoretyhjiö vallitsi sillon (myös Panic!-tyhjiö on ollu, harrastan tällasia). Joskus helmikuussa aloin kuunteleen tätä uudelleen, ja huomasin, että ei tää ihan sataprosenttinen floppi ollukaan. Erityisen hyvä biisi on Careful, joka on ehdottomasti mun lempikappaleita Paramorelta, mostly koska se on _vihanen_ ja reminds me of the Riot!-era too. Tällä levyllä ongelmana on mitäänsanomattomat biisit. Meni tosi kauan, ennenku erotin vaikkapa Where the lines overlapin ja Looking upin toisistaan. Ei ne oikeestaan mitenkään samanlaiset oo, mutta kummassakaan (niinku ei myöskään Feeling Sorryssa tai Turn It Offissa) ei oo mitään mieleenpainuvaa. The Only Exception on herkkyydessään korni, en tykkää yhtään, enkä varsinkaan sen videosta. Misguided Ghosts on ihan hyvä, samoin Brick by Boring Brick ja Ignorance, jotka tais hetken olla täälläkin radiosoitossa. Arvonimen "hyvä Paramorebiisi" saa Carefulin lisäks All I Wanted ja Playing God (ja Decode, mutta se on vaan bonuksena tässä luonnollisesti). All I Wanted on uskomaton, kylmäväre/itkubiisi parhaasta päästä. Playing God on ihana, samoin sen video, josta en ymmärrä mitään :------D 

Josh sano tolla 40 days of Riot!illa, että niillä on tavallaan paineet kirjottaa Riot!ia parempi levy nyt, ja kaikki suhtautuu siihen vakavasti ja haluu että se levy onnistuu. Mä oon edelleen sitä mieltä, että ei onnistunu. On Paramore tehny ennen tätäkin heikompia biisejä, esim. Twilightiin tehty I Caught Myself, joka on musta melko turha biisi. Kuuntelen brand new eyesia mielelläni ja vapaaehtosesti tietysti, mut en rakasta millään tavalla yhtä paljon ku Riot!ia. En usko, että mikään, mitä Paramore tulevaisuudessa tekee, voi ylittää Riot!ia. Nyt ootan innolla 2012 alussa tulevaa uutta levyä, ja se saattaa oikeesti olla hyvä, koska uskon bändin hajoomisen tuoneen aika paljon negatiivisia fiiliksiä, joista voi ammentaa vihasen levyn sisällön. Kuulostan kauheelta "jeeee negatiivisuus ja viha on hyviä juttuja"-tyypiltä, mut oikeesti, vihaset biisit vaan on hyviä, ne on asenne, ja erityisesti Paramorella ne toimii energiansa takia. 

Harmittaa, että tää levy ei ollu niin hyvä. Harmittaa aina, kun lempparibändi tekee jotain, mikä ei tee itteään iloseks. Avauduin eilen aiheesta "14-vuotiaiden pitäs olla kriittisempiä eikä ajatella että niiden lempibändit on jumalia" ja suututin muutaman kyseisen ikäisen tyttösen, jotka mielestään oli ~so mature for their age~ ja niin se on mahdollista tiedän kyllä, mutta take my point, not my words. Ihmiset kattoo liikaa ylöspäin niiden idoleita. Voin sanoa että rakastan Panic!ia mutta en arvosta yhtään Brendonin pilvenpolttamista tai juttuja, mitä Jon sano hajoomisen jälkeen. Rakastan Paramorea, mutta en tykkää brand new eyesista ihan hirveesti. Rakastan Breathe Carolinaa, mutta suorastaan ällöttää se päihdemäärä, mitä K ja D survoo sisäänsä. Laskee pisteitä aika rutkasti.

En todellakaan jaksa analysoida seuraavaa levyy enää, meni kaikki energia tähän. 

You sure you gonna let her get it (the attention and the bullets) ?

Ostin toissapäivänä Panic!in Live in Chicago- ja Paramoren The Final Riot!-livecd/dvdt ! Heivasin samalla Jäänsärkijään kaks levyä, ni sain noista pikkusen hyvitystä. Molemmat livejutut on äänitetty Chicagossa vuonna 2008, mielenkiintoinen FBR-fakta. Toinen FBR-tyypillinen juttu on selvästi bändien kokoonpanojen radikaalit muutokset, ja ollaankin tuolla netissä (tuolla, niin mikä tää sitten on) mietitty, että onko Fueled By Ramenin jossain levytyssopimuksissa maininta bändien pakkohajoomisesta. Ensin puolittu Panic!, sitte Fall Out Boy ilmotti jäävänsä määrittelemättömän pituselle hiatukselle, jonka aikana kaikki bändin jätkät on kuitenki tehny musiikkia tahoillaan. Tästä vuos, ja Farron veljekset lähti Paramoresta. Tän vuoden puolella The Academy Is... ilmotti kahen jäsenen jättävän bändin, ja VersaEmergenkin kokoonpano muuttu pari kuukautta sitten. Muista muutoksista en tiedä, mutta FBR:llä on aika vakuuttava lista bändeistä, jotka on no longer active: reilut 30 nimeä, kun aktiivisia bändejä on tällä hetkellä 13. 

Tänäänki ostin pari juttua; ihanan mekon, joka luultavasti pääsee päälle Henskun rippijuhliin, ja kasan askartelujuttuja, alotin mun kangaskassien taiteilu-urakan äsken. Mul on paljon inspiraatiota, mut en oo maailman paras esim. piirtämään, mutta korvaan sen jollain muulla visuaalisella sitten :------D Kuulostaapa Hayleyn ääni muuten muokatulta tällä Final Riot!illa..... Samoin ku tolla uudella sinkulla. En tajuu, miks valmiiks hyvää juttua pitää muokata, oli se sitten lauluääni tai valokuva. Esim. Paramore-kuvia muokataan ihan sikana. Sillon, ku joku niiden virallinen kuva julkastaan, se on jo valmiiks muokattu, luonnollisesti. Sitte tosi luovat ja omaperäset fanit ja bloggaajat täysin ilman mitään oikeuksia ottaa ne kuvat, muokkaa ne (kärjistettynä) tunnistamattomiks ja postaa blogeihinsa omilla tägeillään ja vesileimoillaan. 

Yleensä Hayleyn ääntä ei vissiin ihan superisti autotuneilla, mutta tolla uudella sinkulla on kyllä varsinki C-osassa liikaa muokkausta, en nyt tiiä mitä siinä on käytetty, mutta jotain on. Musta asioiden muokkaamisessa ei oo mitään kovin pahaa sillon, ku muokkausta ei huomaa, ja se vaan korostaa hyviä juttuja. Ekana noista muokkausblogeista tulee mieleen tää, mut ei noi oo mitään megapahoja, välillä vaan hyppää silmille joku ihan jäätävä hc-kontrastiblurrauspaska. Esim. Hayleyn suht täydellistä ihoa oon nähny "parannellun" siihen malliin, että naaman piirteet katoo... Myös Cosmossa julkastu Hayley-kuvasarja oli lähes kauheeta katottavaa, ei sellasta määrää photoshoppausta tartte kenenkään naama/iho/kroppa, varsinkaan Hayleyn. 

Levy-abc-jutut tästä jos kiinnostaa :----)

Can you keep up the pace like you're dying for this ?

Liisi kirjotteli fiiliksistä, joista tietää keikan olleen onnistunu. Listaan lisäisin vielä sen, kun on pakko kuivata vessan käsienkuivauslaitteella otsatukka, joka on niin hikinen että huhhhuh. Keikka on myös onnistunut, ku pääsee tapaamaan bändiä, ja näinkin kävi. Kira anto mulle ton lappusen että "voin pyytää nimmarit" siihen :-----D K myös tunki mulle ties mitä lärpäkkeitä päivän mittaan. En sitte pyytäny nimmareita vaikka Alicen ja Ethanin kaa juteltiinkin :----D Kirmattiin Circuksen takaovelle ja sieltä tyypit löyty, oli ihan rentoja jamppoja. Tykkään Crystal Castlesin musiikista, mut en erityisemmin koe suurensuurta arvostusta noita tyyppejä kohtaan, en oikeen tiiä miks, mutta ne vaan ei oo musta erityisen ihailtavia.

Ihailtavaa oli meijän keikkaaedeltävä hotellihuoneparty. Vaikka ehdittiinkin bailaa vaan ehkä puol tuntia... Mut oli ihan sika hauskaa ja tutustuin uuteen tyyppiin, tähän blondiin tässä. 

Nyt unohdin kaiken mistä olin kirjottamassa (en oikeesti, piti sanoa jotain levy-abc-projektin lärpäkkeistä numero 2 ja 3), koska tuolla netin syövereissä lärvähti naamalle Hayley Williamsin uus photoshoot Self-lehteen. Siis anteeks mutta kertokaas vielä, miten joku voi olla noin täydellinen ? 

Lisää kuvia löytyy tuhatmäärin (nojaa) varmaan ettimällä Hayley Williams self magazine, jos ketään muuta kun mua kiinnostaa. Toivon (taas) niin paljon, että pääsisin sinne Turkuun ! Toi Hayleyn mekko on ihana, vaikka yleensä mustavalkotasaraita ei ookaan mun juttu, mut tossa toimii ihan törkeen hyvin ! Haluun tollasen.

Paramore - All We Know Is Falling (2005, Fueled by Ramen)

No niin. Levy numero 2 oli siis Paramoren (teemaan sopivasti) (käytän liikaa sulkuja) All We Know Is Falling. Eipä siinä, oon kuunnellu sen miljoona kertaa, ja tykkään paljon. Paramore on parhaimmillaan vihasena, AWKIF ei oo ihan niin vihanen ku Riot!, mutta sure as hell vihasempi ku brand new eyes kuitenki. Huomaa kyllä että musiikillista kehitystä on tän jälkeen tapahtunu, ihan hyvä ehkä. Onneks silti nykyäänkin (erityisesti uudessa Monster-sinkussa) on kuultavissa tätä vanhaa Paramoree ! En nyt oikee osaa ja jaksa kirjottaa tästä muuta. 

Mew - ...And the Glass Handed Kites (2005, Sony BMG)

Ja kolmoseks hyllystä löytyi Mewin ...And the glass handed kites. Vaikka oon kuunnellu tätä levyä viis vuotta, en oikeen vielkään osaa sanoo tästä mitään kovin analysoivaa. Tää on Mewin levyistä selvästi tummasävysin, ja muuten myös eka, johon Mewiltä tutustuin. Tällä levyllä onkin mun yks ehdoton Mew-lemppari, An Envoy to the Open Fields. 

Haluisin ymmärtää tätä levyä paremmin, koska tää on oikeesti ihan superhyvä. Ehkä koska noita muita levyjä on "helpompi" kuunnella, oon aatellu, että ne ois enemmän mun mieleen. Nyt, kun taas kuuntelin tän, aloin taas tykätä tästä lisää. (Hmm saattaa vaikeuttaa tätä kuunteluanalyysia myös taustalla soiva Panic!in Live at Chicago-levy....) No joo taas kävi näin että tää blogger oli auki tässä tunteja enkä saanu lisää tekstiä enää aikaseks, eli ei sitä varmaan tuukaan. Siis, hyvä levy joka tarttee edelleen lisää kuuntelua. 

Ja arvatkaa mitä, toteutin uhkaukseni siitä neljännestä BC-paidasta ja lirvautin tilaukseen Hell is what you make it-bundlen preorderina, saa nähä onnistuuko paremmin ku sleeping with sirens preorder joka tuli noin neljä viikkoa myöhässä. Arvostan dollarin huonoa kurssia, postikuluineen toi läjä, joka sisältää siis levyn, paidan, nimmaroidun julisteen, kasan tarroja ja tollasen ranneke/braceletin, makso 30,45 euroo. Arvostan myös taas tän postauksen sillisalaattimeininkiä ja rumuutta. No, taas oli paljon ja sekavaa asiaa. En muuten koskaan tiiä minkä kokosen paidan tilaisin, koska noissa ei ikinä MerchNowlla lue, kenen valmistajan ne on, ja siispä oon tilannu mm. liian pienen S-kokosen American Apparelin BC-paidan ja aivan liian ison M-kokosen, BC-sekin, en muista merkkiä vaan. Nyt laitoin M, aattelin joka tapauksessa vähän modailla sitä :---)

Aamulla taas töihin ja sitten uimaan ! Uiminen on parasta, ja koska ulkovedet ei oo vielä ihan uimakelposia, onneks on uimahallit, joista saa alennusta. Öitä !

I'd stop the whole world from turning into a monster

Pari yötä sitten näin unta, että tapasin Hayley Williamsin. Se kerto että mun hiukset on kivat. Kiitin ja kysyin, voinko ottaa meistä kuvan, ja H suostu. Juoksin himaan hakemaan kameraa, joka olikin mäkkärin kalahampurilaispihvi. _Kalapihvi_, mitä ? Joka tapauksessa, pystyin ottamaan sillä kuvan meistä, tosin näytettiin tosi dashed koska poseerattiin kameran sijaan kalalle, riittäis varmaan hämmentämään kenet tahansa.

A Skylit Drive - Adelphia (2009, Fearless)

Alotin urakan nimeltä "kuuntelen levyni aakkosjärjestyksessä", siis albumin nimen mukaisessa, niinku ne on tossa mun hyllyssäkin. Urakkaa voi seurata tägillä levy-abc :----D Nyt soi vasta toka, mutta onhan mulla koko kesä ja elämä aikaa. Eilen soitin A Skylit Driven Adelphian, ja pari sanaa siitä siis. Olin ihan innoissani ku tilasin sen talvella, olin kuunnellu sitä Spotifysta paljon. Nyt oon kuitenki sitä mieltä, että heivaan sen Jäänsärkijään, koska tuun toimeen sillä, että mulla on toi koneella. En jaksa sittenkään kuunnella Michael 'Jag' Jagminin ääntä kokonaista levyllistä, vaikka toi ei ookaan edes pitkä. Oon syksyllä tosin näillä näkymillä menossa tsekkaamaan Saksaan tällasta keikkapläjäystä, jossa ASD on headline, mutta Sleeping With Sirens se syy, miks Berliini kutsunee. Myös Woe, Is Me ja I Set My Friends On Fire on tuolla, näitä en oo pahemmin kuunnellu, jälkimmäistä en muistaakseni ollenkaan. Luulin itseasiassa että olis Of Mice and Men, jota oon ees vähän enemmän kuunnellu mutta olikin Woe, Is Me sitten. Bändin nimi on yks typerimmistä mitä oon koskaan kuullu muuten :----D

No joo. Adelphia on ihan kelpo post-hardcore-lätty, mutta genrelleen uskollisesti melkoisen itseääntoistava. Tykkääm Jagin äänestä tavallaan sikana, mut liika on liikaa. En oo ASDin uutta Identity on Fireä ees jaksanu kuunnella, koska se ei oo Spotifyssa niin muut tavat liian hankalia. Ostin levyn, koska kuulin Those Cannons Could Sink a Shipin joskus pari vuotta sitten, ja se oli musta ihan hc-hyvä. En ymmärrä miks. Perushumppa. Humppa on hieno termi kuvaamaan maailman vähiten humppamaista biisiä muuten :-----D Children of Adelphia on ehdottomasti suositeltava biisi, tässä se on.

Arvatkaa oonko suhteellisen innoissani Breathe Carolinan Hell Is What You Make It-albmumista ! Eka sinkkulirvautus Blackout julkastaan huomenna, ja ite record kuukauden miinus yhen päivän päästä ! Hyvä syy preorder ja saada neljäs BC-paita Blackoutista julkastu teaser kuulostaa asialliselta, BC-laatua luvassa. Tosin joka levyllä pojat oppii enemmän musiikilta kuulostavia juttuja, ja D osaa melkeen jo laulaa. Ei oo aina hyvä juttu se :------D En tykkää tosta cover artista, mutta aina ei voi voittaa.

Tilasin eilen Skinsin vitoskauden ja VersaEmergen levyn. Toi skins makso kakskymppiä, lol what sillon ku Heta osti kaudet 1-4 ne makso kaikki yhteensä 25. Nyt vastaava boksi makso _56_ euroo. Pakko varmaan silti tilata sekin... Jee saan tälle sadeviikolle tekemistä, koska Play.com toimittaa (yleensä) melko nopeesti ymmärtääkseni. Ja saan ton kauden loppuun, mulla on edelleen kaks jaksoa kattomatta :---D Alko pänniä youtube ilman tekstejä. Joo-o eiköhän tässä ollu tärkeimmät mielessä pyörineet updatet :---)

Illalla jorataan CC:n tahtiin monen kaverin ympäröimänä. Pitää laittaa sukkikset, koska tuolla on legit kylmä. Ihanaa, koska inhoon tappohelteitä. Musta on kiva istua varjossa, jossa on tosi lämmin ja tietää, että voisin olla superkuumassa auringossa, mutta en oo.

Tän postauksen esteettinen arvo on melko alhanen muuten :-----D Noo menköön, oli paljon sillisalaattia kerrottavana. Modasin äsken mun Paramore-paidasta keikkavaatteeks vähän viileemmän asusteen, otan kuvaa kun saan kameran. Siis sille Pmore-keikalle, josta en oo vielä varma, saanko töistä vapaan. Toivokaa mun kaa, että saan ! Moikka !

We must reinvent love

Tänä aamuna makasin sohvalla koneen kanssa ja surin. Tuntu ylivoimaselta hyväksyä se, etten nää koulukavereita enää on a daily basis ja se, etten tiiä tulevaisuudesta mitään. En jaksanu tehä yo-postausta, enkä tee sitä nytkään, vaan sitten, ku on fiilistä siihen. En oikee tykänny niistä juhlakuvista somehow, mutta niitä tulee kyllä ! Ei vaan oo sellanen "postaan kymmenen tekohymyposeerausta nyt".

Koska oon niin liekeissä mun uudesta hiustyylistä ! En muistanu miten hyvä fiilis voi tulla kampaajakäynnistä. Piti hengailla Hennin ja Kristan kaa tänään, mutta meni säädöks, joten pikkusiskot vaihtu toiseen pikkusiskoon Hetaan, joka oli lähempänä meikää. Amis piipahti kans iltapäivällä. Stadiin menoon oli kolme syytä: lahjaks saadun korun vaihtaminen, bussilipun lataaminen ja tiketistä yhen lipun hakeminen. Korun sain vaihdettua....... Käytiin safkaamassa (Wrongin friteeratut katkaravut oli ihania.) ja kuvaamassa Nosturilla, samalla nostalgioitiin parin vuoden takasta Metro Stationin keikkaa. Löydettiin Hetan koneelta myös kansiollinen sen päivän kuvia, ihania oli :-----D Laitan tän pläjäyksen loppuun pari niitä vielä :-----D 

Yo-lahjaks itelleni ostin tollasen överiblingin iPhone-casen, love it ! Myös vaaleenpunaset sortsit löyty jee. Ostoslistalla ei just nyt oo muuta ku VersaEmergen levy, tykkään enemmän joka kerralla ku kuuntelen ! Jee :----) 

Tästä 2009 kuviin >

It should feel something like fire

En voi uskoa onneani. Se helevetin MerchNow-tilaus tuli ___vihdoin___ !! Ja meni vaan viikko siinä actual postituksessa, sähläyksessä meniki sitten seittemän viikkoa. Levy soi viidettä kertaa putkeen, eli tykkään ! Let's Cheers to This on kritisoitu siitä, ettei se oo yhtä "raskas" ku SWS:n edellinen, eikä ehkä ookaan, mutta musta tää on sairaan hyvä silti. Kokonaisuus on toimiva (just eilen puhuttiin Hennin kaa siitä, miten hyviä kokonaisuutena toimivat levyt on, esim. Bring Me The Horizonin There is a heaven, believe me I've seen it, there is a hell, let's keep it a secret) ja uncleaneja kohtiakin riittää :----) Mä en tykkää erityisesti rakkauslauluista, ja siks tällä levyllä vähän häiritsee lyriikat, kun monesta biisistä huomaa, että ne on tehty Katelynnelle (Kellinin tyttöystävä/avo-/vaimo, whatever). Sama muuten Panic!in Vices & Virtues, ei siinä suoraan Sarahille oo kun yks biisi mutta huomaa kyllä influencen. Bändimiehet ei sais vakiinnuttaa parisuhteitaan niin että ne heijastuu levyille :-----D Kuulostaako katkeralta ? En tiedä onko sitä.

Kuvissa esiintyy myös uudet rakkauteni, TOMSit, jotka valitettavasti on pikkusen liian isot, mutta kestän kyllä. Oon muuten ostanu tänä keväänä neljät kengät, EIKU VIIDET, eli enemmän ku noin viiteen viime vuoteen. Voin olla nyt rauhassa ehkä viis vuotta. Jes ! Ja vikassa kuvassa ihana Hennin tekemä synttärikortti :----D Takana lukee mm. jotain siitä, että koska rakastan kaikkea rumaa, niin teki sitten tollasen kortin. Ok. Tänään oli vika pääsykoe, ei menny putkeen paitsi eka osa. "Innolla" odottelemaan sitte tuloksia. Lauantaina lakki päähän, lakkiaisbileliput ostettu, äiti just pienens vähän mun mekkoa ja mulla on hovikampaajaki. Ainoo mikä puuttuu on bilemekko illaks mutta kyllä keksin ehkä sittenkin jo mitä laitan :----D Kävin maanantaina värjää tyven, perin säännöllisesti harrastan tätä, viimeks tammikuussa nääs. Ihan pikkumuutos siis nyt (mutta kallis), ens viikolla onki sitte aika vähän radikaalimpaan muutokseen ! En jaksa oottaa maanantaita !  Nonni nyt nukkumaan, oon viettäny tänään muutaman tunnin kavereiden yo-kortteja askarrellessa, askartelu hyvän musiikin soidessa (luonnollisesti SWS tänään) on yks mun lempijuttuja ikinä.

Ps. Oon ilonen, että toukokuu loppu. Yleensä se on yks vuoden parhaista kuukausista, mutta poikkeushan tunnetusti vahvistaa säännön... Tervetuloa kesäkuu ! Alotin kesäni ostamalla lipun Hel-looksin Pecha Kucha-iltaan, en ees tarkkaan tiedä mikä se on, mutta kutsu tuli ja kiinnostavalta vaikutti ! Tästä lisäinfoa.  Ei oo toistaseks seuraa tonne, mutta voishan sitä repästä ja mennä jopa yksin näyttämään naamaansa kolmen vuoden takasen Hel-looks-otoksen kunniaksi. Nyt kello onkin jo melkeen kaks, oho. Öitä !