En tiä miks on sellane haikee fiilis kokoajan. Tai ei nyt ihan koko ajan, mutta aika paljon silti. Ärsyttää, etten osaa olla tyytyväinen asioihin, mitä mulla on, enkä tyytyä mun tekemiin päätöksiin. Oma mokahan se on jos huonosti päättää, mut harmittaa, et aattelee kokoajan jotai mitä "ois voinu tehä toisin." Miks iha oikeesti ikin ei voi olla tyytyväinen pitkii aikoja. Onneks on treenit tänää :----)
Tuli hirvee nostalgia viime vuotta kohtaan. Siis, eihän tästä voi olla vuotta !
Nasut 08 :---D Ja silti tästä on. Tuntuu koko ajan et aika loppuu, ettei ehi tutustua kaikkiin koulusta joihin haluis, ei oo enää ku puoltoista vuotta ! Siin ajassa ei ehi tutustua kaikkiin, mut ehtii kiintyä niihin hirveesti, jotka lähtee eri paikkoihin opiskelee/tekeen mitä tekee koulun jälkee, ja joita ei sitte ehkä enää nää. Nyt just on päässy yli siitä, ettei yläastekavereita nää sillee usein ja monia ehk enää koskaa, ni enhaluu et koht käy näilleki nii ! Vaik onhan tässä se puoltoista, melkee kaks vuotta, mut silti. Tällanen ajatusmalli just vaikeuttaa sitä hetkessä elämistä ja nauttimista niistä koulupäivistä ja ihmisistä, joita on.
Oon kyllä aina vaan nii ilonen että oon tutustunu tiettyihi ihmisiin koulusta, ja oon ilonen et pääsin tonne minne oon halunnu ehkä 5 vuotta ja että sinne on loppujen lopuks sopeutunu. Vaik edellee kusee tiettyjen lajien klikkiintyminen, mut can't help it. Ja harmittaa, ettei uskalla alkaa tutustua joidenki ihmisten kaa oikeesti kunnolla, joiden kaa haluis.
tässäpä positiivisuuden huippu. Oltiin eilen Hennin 18v-synttäreillä, oli kivaa. Tänää tosiaa treenit ja sitä ennen ohjelmassa huoneen re-sisustusta. Ja sitte vielä terveystietotehtäviä ja matikkaa vois jos vaikka osais. Ei tekeminen tekemällä lopu !
Britneyn If U Seek Amy on ollu pari viimestä päivää melko nonstopsoitossa. Siitä tulee nii mielee esim tää: (ja yhdistyy nowadays muihinkin asioihin)
Toi viikko oli kyllä parast mitä mä tiiän.
Joku vois olla mulle todellinen.
